tavarapaljous :(

Pahoittelen syvästi, jos tämä kirjoitus vanhoista kirjoista häiritsi. Olen siis tuon kirjoittaja ja valitettavasti joudun monesta syystä johtuen asumaan tuon paljon kirjoja omistavan vanhempani kanssa. Inhoan näitä kirjoja ja kotona olevia kahta kirjahyllyä kun mm. vievät turhaa tilaa ja keräävät pölyä. Itselleni on niistä vain rasitetta kun oikeastaan kaikki kotityöt ja muutkin hommat jäävät vastuulleni. Tiedän myös, että näistä eroon hankkiutuminen jää sitten aikoinaan vastuulleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei millään pahalla, mutta on kyllä yksi hämmentävimmistä tässä ketjussa lukemistani viesteistä, että 24 kirjaa jonkun muun ihmisen (olkoonkin lähiomainen) asunnossa häiritsee niin paljon, että niistä on hinnalla millä hyvänsä päästävä eroon.

Tuossa vaiheessa kannattaisi kyllä pitää lomaa konmarituksesta.

Olen samaa mieltä siitä, että toisten tavaroihin ei saa puuttua.

Toisaalta ymmärrän myös sen että ne oman vanhemman tavarat voi ahdistaa kun tietää että on itse se, joka joutuu sen savotan joskus mahdollisesti tekemään.

Minä olen yhden kuolinpesän jo käsitellyt ja seuraava eteen tuleva jo kauhistuttaa. Siellä on huonekaupalla kirjoja, joista suuri osa on jo vanhentuneita.

Ei minulla ole mahdollisuutta tietää mitkä niistä kirjoista olisi oikeasti säilyttämisen arvoisia tai jopa arvokkaita. Kirjojen omistaja sen tietää paremmin, mutta kirjoja ei kuulemma saa koskaan heittää pois.

Näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummityttöni täyttää 20 loppuvuonna. Pitää juhlat ja kysyin hyvissä ajoin mitä haluaa lahjaksi.

Mietti pitkään ja sain hyvin pitkän listan, näistä voi valita.

Listassa oli mm lahjakortti Iittalaan.

Keväällä tein fb ryhmään vaihtoiömoituksen. Laitoin yli 50 kuvaa ja kirjoitin vaihdetaan ehjiin Arabia ja Iittala astioihin.

Sain kivasti kuppeja, lautasia vaikka mitä.

Vein Arabialle banaanilaatikollisen astioita ja sain n 50 euron lahjakortin. Maksoin itse vielä erotuksen, nyt on tasan 50 e lahjakortti odottamassa.

Moni sanoi kupit ovat olleet käyttämättöminä vuosia. Tässä kombossa oli vain voittajia.

Paljon tässä on nähty vaivaa oikeastaan turhan takia. Ainoa oikea voittaja tässä oli vain Iittala. Olisi kannattanut yrittää itse myydä vanhoja astioita jossakin muualla niin varmasti olisi tienannut enemmän. Kaiken lisäksi nuo uudet astiat ovat Iittalan omissa myymälöissä paljon kalliimpia kuin ihan samat astiat Prismassa ja Tokmannilla.

Joskus alennusmyyntien aikaan tai joidenkin poistotuotteiden kohdalla Iittalan omasta myymälästä saattaa löytää jotain edullisesti, mutta muuten Arabian ja Iittalan astiat kannattaa todellakin ostaa Prismasta, Tokmannista tai Citymarketistakin. Tokmannilla ja Citymarketissa on noista aina välillä tarjouksiakin. Aina kun Citymarketissa on kampanjapäivät Mammuttimarkkinat tai Arjen säästöjä niin on myös joku tarjous noista.

No, lahjan saaja toivoi lahjakorttia nimenomaan iittalaan eikä tokmannille. Ohis

Pahoittelen, kommenttiin ei liittynyt suoraan siihen lahjakortti asiaan, vaan yleisesti tähän hintatasoon.

Olen itse juurikin viemässä hankalan muotoisia lautasia (ei pysy pystyssä koneessa) Iittalaan että pääsen niistä eroon kerralla. Korvaavat lautaset ostan kuitenkin vähän edullisemmasta paikasta, kun huomasin miten iso ero hinnoissa on.

Iittalan systeemi on ihan hyvä kun tosiaan ei tarvitse vatuloida myynnin kanssa, vaan saa tavarat heti kiertoon ja tarpeellisempaa tilalle. Olen käyttänyt sitä useamman kerran ja ollut tyytyväinen.

Juurikin siis hintatason takia lahjakortti olisi kannattanut hankkia muualle. Sama tavara on kuitenkin kyseessä ja hintaeroa todellakin on käsittämättömän paljon. Vaikea ymmärtää, kuka tuolta Iittalan omasta myymälästä mitään normaaleilla hinnoilla ostaakaan kun Teemaa ja Arabiaa saa Prismasta ja Tokmannilta paljon halvemmalla. Itse voi käydä netistä hintoja katsomassa ja ihmetellä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelen syvästi, jos tämä kirjoitus vanhoista kirjoista häiritsi. Olen siis tuon kirjoittaja ja valitettavasti joudun monesta syystä johtuen asumaan tuon paljon kirjoja omistavan vanhempani kanssa. Inhoan näitä kirjoja ja kotona olevia kahta kirjahyllyä kun mm. vievät turhaa tilaa ja keräävät pölyä. Itselleni on niistä vain rasitetta kun oikeastaan kaikki kotityöt ja muutkin hommat jäävät vastuulleni. Tiedän myös, että näistä eroon hankkiutuminen jää sitten aikoinaan vastuulleni.

Pahoittelen, ymmärrän kyllä, että valtavat määrät kirjoja voivat aiheuttaa ahdistusta. Ihmettelin vain viestissä sitä, että juuri ne 24 tietosanakirjaa ärsyttivät niin paljon, ja kommenttia homeesta ja ötököistä (jotka eivät tosiaan muutamaan kirjaan keskittyisi, vaan kyllä niitä olisi sitten koko kämpässä).

Itselläni on kirjoja monta hyllyllistä, eivätkä ne kyllä kovin paljon mitään pölyä kerää, kun pyyhkäisen säännöllisesti Swiffer Dusterilla. Osa kirjahyllyistä on myös ovellisia, mutta ei ole ollut varaa ostaa haaveilemiani Boknäs-kaappeja kaikille kirjoille. Harvemmin (eli tosi harvoin, koska en ole mikään siivousihme) plärään ja pyyhin kirjat ulkona yksitellen. Siinä menee kyllä tosi paljon aikaa, koska kirjoja on tuhansia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummityttöni täyttää 20 loppuvuonna. Pitää juhlat ja kysyin hyvissä ajoin mitä haluaa lahjaksi.

Mietti pitkään ja sain hyvin pitkän listan, näistä voi valita.

Listassa oli mm lahjakortti Iittalaan.

Keväällä tein fb ryhmään vaihtoiömoituksen. Laitoin yli 50 kuvaa ja kirjoitin vaihdetaan ehjiin Arabia ja Iittala astioihin.

Sain kivasti kuppeja, lautasia vaikka mitä.

Vein Arabialle banaanilaatikollisen astioita ja sain n 50 euron lahjakortin. Maksoin itse vielä erotuksen, nyt on tasan 50 e lahjakortti odottamassa.

Moni sanoi kupit ovat olleet käyttämättöminä vuosia. Tässä kombossa oli vain voittajia.

Paljon tässä on nähty vaivaa oikeastaan turhan takia. Ainoa oikea voittaja tässä oli vain Iittala. Olisi kannattanut yrittää itse myydä vanhoja astioita jossakin muualla niin varmasti olisi tienannut enemmän. Kaiken lisäksi nuo uudet astiat ovat Iittalan omissa myymälöissä paljon kalliimpia kuin ihan samat astiat Prismassa ja Tokmannilla.

Joskus alennusmyyntien aikaan tai joidenkin poistotuotteiden kohdalla Iittalan omasta myymälästä saattaa löytää jotain edullisesti, mutta muuten Arabian ja Iittalan astiat kannattaa todellakin ostaa Prismasta, Tokmannista tai Citymarketistakin. Tokmannilla ja Citymarketissa on noista aina välillä tarjouksiakin. Aina kun Citymarketissa on kampanjapäivät Mammuttimarkkinat tai Arjen säästöjä niin on myös joku tarjous noista.

No, lahjan saaja toivoi lahjakorttia nimenomaan iittalaan eikä tokmannille. Ohis

Juu ja mitäpä se meille kuuluu jos kirjoittaja on tyytyväinen. En minä vaan olisi keksinyt tuollaista prosessia! Ja lahjaa toivova saa juuri sitä halusi :)

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelen syvästi, jos tämä kirjoitus vanhoista kirjoista häiritsi. Olen siis tuon kirjoittaja ja valitettavasti joudun monesta syystä johtuen asumaan tuon paljon kirjoja omistavan vanhempani kanssa. Inhoan näitä kirjoja ja kotona olevia kahta kirjahyllyä kun mm. vievät turhaa tilaa ja keräävät pölyä. Itselleni on niistä vain rasitetta kun oikeastaan kaikki kotityöt ja muutkin hommat jäävät vastuulleni. Tiedän myös, että näistä eroon hankkiutuminen jää sitten aikoinaan vastuulleni.

Bygones! Mennyttä eikä enää muistella :) Väärinkäsityksiä tulee kun kommunikoidaan. Mutta oletko jutellut vanhempasi kanssa niistä kirjoista? Jos hänellä ei olisikaan mitään sitä vastaan, että ne vaikka päätyisivät paperinkeräykseen. Tai jos ehdottaisit, että pakkaat ne pahvilaatikkoon niin siivous helpottuu.

Mutta jos ne ovat hänelle tärkeitä niin eipä sille paljoa mahda. Tietenkin jos sieltä välistä löytyy turkiskuoriaisia niin sitten on syytä ehdottaa kaikkien kirjojen JA vaatteiden läpikäyntiä. Turkiskuoriainen syö molempia ja ne eivät ole mukavia.

Minäkin olen juuri siivoamassa ja krpä otsassa siitä, miten paljon tavaraa voikaan olla. Siivoaminen on niin paljon hankalampaa kaiken rojun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen juuri siivoamassa ja krpä otsassa siitä, miten paljon tavaraa voikaan olla. Siivoaminen on niin paljon hankalampaa kaiken rojun vuoksi.

Tuolla aiemmin joku taas mietti, että jos pitää tavaroistaan, niin miksi karsoa? Niin tässä syy. Jos omistat jotain, niin siitä täytyy pitää huolta ja sille pitää olla tilaa. Vaikka tavarat voivat olla kivoja, onko ne kivempia kuin pölyjen pyyhkiminen, tavaroiden siirtely siivotessa, säilytyskalusteiden hommaaminen, tavaroiden etsiminen kasoista jne.

Vinkki, heitä siivotessa tavaraa roskiin. Minä aina saan heitettyä kassilisia kamaa roskiin siivotessa, sitten jos yritän siivoamisen jälkeen järjestellä, niin ei enää ärsytä ja en saa mitään poistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei millään pahalla, mutta on kyllä yksi hämmentävimmistä tässä ketjussa lukemistani viesteistä, että 24 kirjaa jonkun muun ihmisen (olkoonkin lähiomainen) asunnossa häiritsee niin paljon, että niistä on hinnalla millä hyvänsä päästävä eroon.

Tuossa vaiheessa kannattaisi kyllä pitää lomaa konmarituksesta.

Äitini sanoi kerran ennen kuolemaansa, ettei ikäihmisen velvollisuus ole luopua hänelle hyvin rakkaista ja tärkeistä tavaroista ja istua tai maata tyhjässä asunnossa odottamassa kuolemaa, jotta hänen aikuiset lapsensa pääsisivät helpommalla hänen kuolemansa jälkeen. Myönsin hänen puhuneen viisaasti, pyysin häneltä anteeksi ja tajusin siitä lähtien pitää suuni kiinni. 

Perinnöstä voi kieltäytyä  - tai jos omaisen tai omaisten omat voimat eivät surun keskellä riitä edesmenneen vanhemman kodin tyhjentämiseen eikä sukulaisilta tai perheystäviltä saa apua, kuolinpesiä ostavat yritykset voivat hoitaa ihan kaiken perillisen tai perillisten puolesta, siis arvoesineiden ostamisen lisäksi myös koko kodin tyhjentämisen ja tavaroiden kierrätyksen.

Pyydän, että tässä ketjussa keskitytään jatkossa ihan oman kodin tavarapaljouden vähentämisestä kirjoittamiseen ja jätetään ne ikääntyvät vanhemmat tai muut sukulaiset rauhaan.

Todella hyvin kirjoitettu. Kyllä se on vaan niin että tavaramärän hallinta on jokaisen henkilökohtainen projekti. Omienkin vanhempieni luona on tosi paljon kaikenlaista tavaraa, josta itse karsisi isot määrät pois, mutta se ei kuulu minulle, vaan on heidän asiansa. Minun kuuluu keskittyä omaan kotiini ja omiin ajatuksiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelen syvästi, jos tämä kirjoitus vanhoista kirjoista häiritsi. Olen siis tuon kirjoittaja ja valitettavasti joudun monesta syystä johtuen asumaan tuon paljon kirjoja omistavan vanhempani kanssa. Inhoan näitä kirjoja ja kotona olevia kahta kirjahyllyä kun mm. vievät turhaa tilaa ja keräävät pölyä. Itselleni on niistä vain rasitetta kun oikeastaan kaikki kotityöt ja muutkin hommat jäävät vastuulleni. Tiedän myös, että näistä eroon hankkiutuminen jää sitten aikoinaan vastuulleni.

Bygones! Mennyttä eikä enää muistella :) Väärinkäsityksiä tulee kun kommunikoidaan. Mutta oletko jutellut vanhempasi kanssa niistä kirjoista? Jos hänellä ei olisikaan mitään sitä vastaan, että ne vaikka päätyisivät paperinkeräykseen. Tai jos ehdottaisit, että pakkaat ne pahvilaatikkoon niin siivous helpottuu.

Mutta jos ne ovat hänelle tärkeitä niin eipä sille paljoa mahda. Tietenkin jos sieltä välistä löytyy turkiskuoriaisia niin sitten on syytä ehdottaa kaikkien kirjojen JA vaatteiden läpikäyntiä. Turkiskuoriainen syö molempia ja ne eivät ole mukavia.

Mikäli kerrostaloasunnossa on turkiskuoriaisia, on niitä koko taloyhtiössä, eikä niistä pääse muutenkaan eroon ilman tuholaistorjuntaa. Vaatteet kannattaa kyllä suojata vanhoissa taloissa ihan jo varmuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei millään pahalla, mutta on kyllä yksi hämmentävimmistä tässä ketjussa lukemistani viesteistä, että 24 kirjaa jonkun muun ihmisen (olkoonkin lähiomainen) asunnossa häiritsee niin paljon, että niistä on hinnalla millä hyvänsä päästävä eroon.

Tuossa vaiheessa kannattaisi kyllä pitää lomaa konmarituksesta.

Äitini sanoi kerran ennen kuolemaansa, ettei ikäihmisen velvollisuus ole luopua hänelle hyvin rakkaista ja tärkeistä tavaroista ja istua tai maata tyhjässä asunnossa odottamassa kuolemaa, jotta hänen aikuiset lapsensa pääsisivät helpommalla hänen kuolemansa jälkeen. Myönsin hänen puhuneen viisaasti, pyysin häneltä anteeksi ja tajusin siitä lähtien pitää suuni kiinni. 

Perinnöstä voi kieltäytyä  - tai jos omaisen tai omaisten omat voimat eivät surun keskellä riitä edesmenneen vanhemman kodin tyhjentämiseen eikä sukulaisilta tai perheystäviltä saa apua, kuolinpesiä ostavat yritykset voivat hoitaa ihan kaiken perillisen tai perillisten puolesta, siis arvoesineiden ostamisen lisäksi myös koko kodin tyhjentämisen ja tavaroiden kierrätyksen.

Pyydän, että tässä ketjussa keskitytään jatkossa ihan oman kodin tavarapaljouden vähentämisestä kirjoittamiseen ja jätetään ne ikääntyvät vanhemmat tai muut sukulaiset rauhaan.

Olen sanonut lapsilleni, että jätän muutaman tonnin rahakuoren lipaston päälle ja kun kuolen, voitte siivota ja hävittää mun irtaimiston itse sekä pitää kuoren tai ostatte sillä rahalla siivouksen. Minä elän kunnes kuolen tavaroineni (en mikää hamstraaja kuitenkaan).

Olen samaa mieltä siitä että toisten tavaroihin ei kosketa. Mutta entä jos onkin seuraavanlainen tilanne.

Oma äitini lähestyy kahdeksaakymmentä ja on jonossa senioritaloon. Haettu asunto on huomattavasti pienempi ja siellä on paljon vähemmän säilytystilaa. Äiti tuskailee itse tavaroidensa kanssa ja yrittää kierrättää niitä lahjoittamalla kaikille vieraille. Kun lähes kaikilla on kuitenkin sitä tavaraa jo liikaa, ei projekti juurikaan etene.

Olen ehdottanut että hän veisi jokaisella kauppareissullaan kassillisen tai kaksi kierrätyskeskukseen, mutta ei. Olen ehdottanut että jos hän pakkaa kasseja valmiiksi, niin minä voin viedä ne. Ei. Olen ehdottanut että hän aloittaisi kirjoista, joita ei ole lukenut eikä tule enää lukemaankaan toiseen kertaan ikinä. Ei. Hän suunnittelee hävittävänsä valokuvia matkoiltaan. Yritin sanoa että niissä kuvissa on henkilökohtaisia muistoja toisin kun niissä kirjoissa, jotka eivät ole tärkeitä. Hän haluaa karsia, mutta jotenkin hän on jumissa ja ajatukset pois heitettävistä tavaroista ovat jotenkin nurinkuriset.

En todellakaan aio koskea hänen tavaroihinsa, mutta harmittaa katsoa sivusta jos hän hävittää oman elämänsä tärkeitä muistoja arvottoman tavaran sijaan.

Tunnistan ahdistuksen tunteen tavaraa karsiessa ja mietin rahamääriä, mitkä on menneet tavaroiden hankintaan. Kirjat, lehdet, vaatteet. Projekti ei etene toivotusti. Kyse on siis henkisestä prosessista, luopumisesta ja olen siinä edelleen noviisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei millään pahalla, mutta on kyllä yksi hämmentävimmistä tässä ketjussa lukemistani viesteistä, että 24 kirjaa jonkun muun ihmisen (olkoonkin lähiomainen) asunnossa häiritsee niin paljon, että niistä on hinnalla millä hyvänsä päästävä eroon.

Tuossa vaiheessa kannattaisi kyllä pitää lomaa konmarituksesta.

Äitini sanoi kerran ennen kuolemaansa, ettei ikäihmisen velvollisuus ole luopua hänelle hyvin rakkaista ja tärkeistä tavaroista ja istua tai maata tyhjässä asunnossa odottamassa kuolemaa, jotta hänen aikuiset lapsensa pääsisivät helpommalla hänen kuolemansa jälkeen. Myönsin hänen puhuneen viisaasti, pyysin häneltä anteeksi ja tajusin siitä lähtien pitää suuni kiinni. 

Perinnöstä voi kieltäytyä  - tai jos omaisen tai omaisten omat voimat eivät surun keskellä riitä edesmenneen vanhemman kodin tyhjentämiseen eikä sukulaisilta tai perheystäviltä saa apua, kuolinpesiä ostavat yritykset voivat hoitaa ihan kaiken perillisen tai perillisten puolesta, siis arvoesineiden ostamisen lisäksi myös koko kodin tyhjentämisen ja tavaroiden kierrätyksen.

Pyydän, että tässä ketjussa keskitytään jatkossa ihan oman kodin tavarapaljouden vähentämisestä kirjoittamiseen ja jätetään ne ikääntyvät vanhemmat tai muut sukulaiset rauhaan.

Todella hyvin kirjoitettu. Kyllä se on vaan niin että tavaramärän hallinta on jokaisen henkilökohtainen projekti. Omienkin vanhempieni luona on tosi paljon kaikenlaista tavaraa, josta itse karsisi isot määrät pois, mutta se ei kuulu minulle, vaan on heidän asiansa. Minun kuuluu keskittyä omaan kotiini ja omiin ajatuksiini.

Näinhän se periaatteessa on. Mutta. Kolmen kuolinpesän tyhjennykseen osallistuneena (kaksiota kerrostalossa) minua hirvittää, osuuko kohdalleni vielä 150 m2 ja 300m2 omakotitalojen tyhjennys! En osaa ajatella niin kylmästi ja rationaalisesti, että ei koske minua. Jos olen elossa niin realismi on se, että kyllä koskee. Ja työ tulee olemaan VALTAVA. Otsikolla tavarapaljous mielestäni on ihan sopivaa purkaa tuntojaan myös läheisten tavarapaljousesta. Pelkkä vierailu sellaisessa huushollissa, jossa on miljoona tavaraa on rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä että toisten tavaroihin ei kosketa. Mutta entä jos onkin seuraavanlainen tilanne.

Oma äitini lähestyy kahdeksaakymmentä ja on jonossa senioritaloon. Haettu asunto on huomattavasti pienempi ja siellä on paljon vähemmän säilytystilaa. Äiti tuskailee itse tavaroidensa kanssa ja yrittää kierrättää niitä lahjoittamalla kaikille vieraille. Kun lähes kaikilla on kuitenkin sitä tavaraa jo liikaa, ei projekti juurikaan etene.

Olen ehdottanut että hän veisi jokaisella kauppareissullaan kassillisen tai kaksi kierrätyskeskukseen, mutta ei. Olen ehdottanut että jos hän pakkaa kasseja valmiiksi, niin minä voin viedä ne. Ei. Olen ehdottanut että hän aloittaisi kirjoista, joita ei ole lukenut eikä tule enää lukemaankaan toiseen kertaan ikinä. Ei. Hän suunnittelee hävittävänsä valokuvia matkoiltaan. Yritin sanoa että niissä kuvissa on henkilökohtaisia muistoja toisin kun niissä kirjoissa, jotka eivät ole tärkeitä. Hän haluaa karsia, mutta jotenkin hän on jumissa ja ajatukset pois heitettävistä tavaroista ovat jotenkin nurinkuriset.

En todellakaan aio koskea hänen tavaroihinsa, mutta harmittaa katsoa sivusta jos hän hävittää oman elämänsä tärkeitä muistoja arvottoman tavaran sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummityttöni täyttää 20 loppuvuonna. Pitää juhlat ja kysyin hyvissä ajoin mitä haluaa lahjaksi.

Mietti pitkään ja sain hyvin pitkän listan, näistä voi valita.

Listassa oli mm lahjakortti Iittalaan.

Keväällä tein fb ryhmään vaihtoiömoituksen. Laitoin yli 50 kuvaa ja kirjoitin vaihdetaan ehjiin Arabia ja Iittala astioihin.

Sain kivasti kuppeja, lautasia vaikka mitä.

Vein Arabialle banaanilaatikollisen astioita ja sain n 50 euron lahjakortin. Maksoin itse vielä erotuksen, nyt on tasan 50 e lahjakortti odottamassa.

Moni sanoi kupit ovat olleet käyttämättöminä vuosia. Tässä kombossa oli vain voittajia.

Paljon tässä on nähty vaivaa oikeastaan turhan takia. Ainoa oikea voittaja tässä oli vain Iittala. Olisi kannattanut yrittää itse myydä vanhoja astioita jossakin muualla niin varmasti olisi tienannut enemmän. Kaiken lisäksi nuo uudet astiat ovat Iittalan omissa myymälöissä paljon kalliimpia kuin ihan samat astiat Prismassa ja Tokmannilla.

Joskus alennusmyyntien aikaan tai joidenkin poistotuotteiden kohdalla Iittalan omasta myymälästä saattaa löytää jotain edullisesti, mutta muuten Arabian ja Iittalan astiat kannattaa todellakin ostaa Prismasta, Tokmannista tai Citymarketistakin. Tokmannilla ja Citymarketissa on noista aina välillä tarjouksiakin. Aina kun Citymarketissa on kampanjapäivät Mammuttimarkkinat tai Arjen säästöjä niin on myös joku tarjous noista.

No, lahjan saaja toivoi lahjakorttia nimenomaan iittalaan eikä tokmannille. Ohis

Juu ja mitäpä se meille kuuluu jos kirjoittaja on tyytyväinen. En minä vaan olisi keksinyt tuollaista prosessia! Ja lahjaa toivova saa juuri sitä halusi :)

Iittalassa on säännöllisesti aleja ja kyseisiä astioita, siinä sävyssä, saa ainoastaan Iittalalta.

Kummityttö on fiksu, hän tietää mitä toivoo

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä että toisten tavaroihin ei kosketa. Mutta entä jos onkin seuraavanlainen tilanne.

Oma äitini lähestyy kahdeksaakymmentä ja on jonossa senioritaloon. Haettu asunto on huomattavasti pienempi ja siellä on paljon vähemmän säilytystilaa. Äiti tuskailee itse tavaroidensa kanssa ja yrittää kierrättää niitä lahjoittamalla kaikille vieraille. Kun lähes kaikilla on kuitenkin sitä tavaraa jo liikaa, ei projekti juurikaan etene.

Olen ehdottanut että hän veisi jokaisella kauppareissullaan kassillisen tai kaksi kierrätyskeskukseen, mutta ei. Olen ehdottanut että jos hän pakkaa kasseja valmiiksi, niin minä voin viedä ne. Ei. Olen ehdottanut että hän aloittaisi kirjoista, joita ei ole lukenut eikä tule enää lukemaankaan toiseen kertaan ikinä. Ei. Hän suunnittelee hävittävänsä valokuvia matkoiltaan. Yritin sanoa että niissä kuvissa on henkilökohtaisia muistoja toisin kun niissä kirjoissa, jotka eivät ole tärkeitä. Hän haluaa karsia, mutta jotenkin hän on jumissa ja ajatukset pois heitettävistä tavaroista ovat jotenkin nurinkuriset.

En todellakaan aio koskea hänen tavaroihinsa, mutta harmittaa katsoa sivusta jos hän hävittää oman elämänsä tärkeitä muistoja arvottoman tavaran sijaan.

Voimia sinulle!

Itse olen hävittänyt esimerkiksi kirjeitä jo alle 60-vuotiaana. Olen miettinyt, että en halua niiden joutuvan muiden käsiin niin kauan kun yksinkin kirjeen kirjoittajista elää. Muistot säilyvät ilman kirjeitäkin.

Kun äitini muutti senioritaloon, hän ei ollut karsinut mitään. Siskoni kävi hänen kanssaan asunnon läpi muutaman kerran ja he yhdessä katsoivat, mitä tavaroita senioritaloon tulee. Muuton jälkeen taloa tyhjensi 3 henkeä 4 päivää (neljäntenä päivänä oli 5 henkeä). Onneksi oli kesäloma-aika, joten ihmiset pääsivät sinne. Muutama muovikassillinen tavaraa meni tyhjentäjille, muutama tavara saatiin myytyä, jonkin verran lahjoitettua. Yksi kuormalavallinen tavaraa meni kaatopaikalle.

Siivotessani mietin, että onpa hyvä, kun voimme tehdä tämän nyt, kun äitimme elää. Tavaroiden karsiminen ja pois heittäminen on paljon vaikeampaa, kun asunnon omistaja on menehtynyt. Siitäkin on kokemusta.

Kyllä asiat siis järjestyvät. Äitisi tekee omat päätöksensä sen mukaan, miten itse ajattelee.

Tyhjentämiseen ja siivoamiseen kuluu aikaa. Kannattaa alkaa miettiä, tyhjennättekö itse vai annatteko sen jollekin tehtäväksi. Sama siivouksen kanssa. Me olemme tyhjentäneet itse ja tilanneet siivoojat.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan ahdistuksen tunteen tavaraa karsiessa ja mietin rahamääriä, mitkä on menneet tavaroiden hankintaan. Kirjat, lehdet, vaatteet. Projekti ei etene toivotusti. Kyse on siis henkisestä prosessista, luopumisesta ja olen siinä edelleen noviisi.

Joku youtubessa sanoo aina, että karsimiseen on oma lihas, mitä tarvitsee harjoittaa, että karsimisesta tulee helpompaa.

Kannattaa tehdä pikkuhiljaa ja toisina päivinä sujuu paremmin, silloin saa luovuttua useammista tavaroista, toisina taas kaikki tuntuu arvokkaalta. Mutta aina sen oman fiiliksen mukaan, ensin poimii sieltä ne helpot, näitä en ainakaan tarvitse tai halua ja siitä pikkuhiljaa löytyy aina enemmän. Ei sen tarvitse kaiken tapahtua nyt ja heti.

Samoin yrittää miettiä, että se raha on mennyt jo silloin, kun tavaran on ostanut. Nyt tavara tuo sinulle arvoa tai tappiota. Jos vaikka laskee, että maksat asumisesta 600e ja asut 60 neliön asunnossa, neliöhinta siis 10e. Sohva vie 3neliötä, eli 30e +siivouskustannus sähkö 1e ja oma aika vaikka 1e/tunti = maksat 34e/kk , istut siinä joka päivä, se on paikka jossa on mukava olla jossa rentoudut, hyvinkin sen arvoista.

Sitten taas ikeakassillinen rojua jota et koskaan käytä, vie neliön tilaa, vie aikaa, kun siirtelet sitä pois tieltä, aikaa kun pohdit turhaa tavaraa ja pölyjäkin pitää siitä pyyhkiä = maksat 12e/kk tavarasta jota et halua, käytä tai tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei millään pahalla, mutta on kyllä yksi hämmentävimmistä tässä ketjussa lukemistani viesteistä, että 24 kirjaa jonkun muun ihmisen (olkoonkin lähiomainen) asunnossa häiritsee niin paljon, että niistä on hinnalla millä hyvänsä päästävä eroon.

Tuossa vaiheessa kannattaisi kyllä pitää lomaa konmarituksesta.

Äitini sanoi kerran ennen kuolemaansa, ettei ikäihmisen velvollisuus ole luopua hänelle hyvin rakkaista ja tärkeistä tavaroista ja istua tai maata tyhjässä asunnossa odottamassa kuolemaa, jotta hänen aikuiset lapsensa pääsisivät helpommalla hänen kuolemansa jälkeen. Myönsin hänen puhuneen viisaasti, pyysin häneltä anteeksi ja tajusin siitä lähtien pitää suuni kiinni. 

Perinnöstä voi kieltäytyä  - tai jos omaisen tai omaisten omat voimat eivät surun keskellä riitä edesmenneen vanhemman kodin tyhjentämiseen eikä sukulaisilta tai perheystäviltä saa apua, kuolinpesiä ostavat yritykset voivat hoitaa ihan kaiken perillisen tai perillisten puolesta, siis arvoesineiden ostamisen lisäksi myös koko kodin tyhjentämisen ja tavaroiden kierrätyksen.

Pyydän, että tässä ketjussa keskitytään jatkossa ihan oman kodin tavarapaljouden vähentämisestä kirjoittamiseen ja jätetään ne ikääntyvät vanhemmat tai muut sukulaiset rauhaan.

Todella hyvin kirjoitettu. Kyllä se on vaan niin että tavaramärän hallinta on jokaisen henkilökohtainen projekti. Omienkin vanhempieni luona on tosi paljon kaikenlaista tavaraa, josta itse karsisi isot määrät pois, mutta se ei kuulu minulle, vaan on heidän asiansa. Minun kuuluu keskittyä omaan kotiini ja omiin ajatuksiini.

Näinhän se periaatteessa on. Mutta. Kolmen kuolinpesän tyhjennykseen osallistuneena (kaksiota kerrostalossa) minua hirvittää, osuuko kohdalleni vielä 150 m2 ja 300m2 omakotitalojen tyhjennys! En osaa ajatella niin kylmästi ja rationaalisesti, että ei koske minua. Jos olen elossa niin realismi on se, että kyllä koskee. Ja työ tulee olemaan VALTAVA. Otsikolla tavarapaljous mielestäni on ihan sopivaa purkaa tuntojaan myös läheisten tavarapaljousesta. Pelkkä vierailu sellaisessa huushollissa, jossa on miljoona tavaraa on rasittavaa.

Niinpä. Olen myös ollut tyhjentämässä läheisen rintamamiestaloa tavarasta ja siihen meni yhteensä viikkoja. Tavaraa tuli monta kuormalavallista ja sitä myös poltettiin. Tämän liksäksi oli siivousyritys putsaamassa paikkoja.

En missään nimessä haluaa samaa taakkaa lapsilleni, joten haluan huolehtia itse, että lapset eivät ole saman edessä tulevaisuudessa. Minusta on itsekästä jättää tuollainen taakka lapsille.