Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (21850)
mulla taas käyny kummasti semmonen tuuri että kun laittanut sitä ylimääräistä tavaraa pois varastosta ja kaapeista niin eiköhän seuraavalla viikolla hajoa lampunvarjostin tai joku muu esine hajoaa ja kaikki työkalut on lahjotettu pois turhina.... Mahtava lähteä kauppaan ostamaan uudet varsinkin kun ne sitten taas jää ylimääräiseksi sen kohteen jälkeen. Sitten kun niitä säilyttää niin ei vaan satu tarvimaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys: jos teillä on tori.fissä tai muualla netissä sellaista tavaraa myynnissä, josta pyydätte alle 10e, kauanko pidätte sitä ilmoitusta siellä ennen kuin nakkaatte tavaran esim. kierrätykseen/roskiin/jonnekin? Jos tavara ei siis meinaa mennä kaupaksi.
Tai voisin muotoilla kysymyksen niinkin, että löytyykö täältä niitä jotka ei laita sellaisia tavaroita myyntiin mistä saa vaikka vain 1-5e pyydettyä?
Olen laittanut sen kympin rajaksi. Halvemmat vien kierrätyskeskukseen tai Konttiin. Joskus myös niputan tavaroita, jos tuntuu että menisivät paremmin.
kannattaa mielummin lahjoittaa UFF:ille niitä kontteja joita on kauppojen pihassa vaatelahjoitus nimellä. Kontti myymälä pitää älyttömiä hintoja nykyään tuotteilla ja menny maku koko puljusta kun koitetaan rikastua ja rahastaa lahjoituksilla jotka pitäisi antaa tai myydä EDULLISESTI vähävaraisille
Vierailija kirjoitti:
Tavaran karsiminen edistyy.
Miehen vaatekaapista lähti iso kassillinen turhia vaatteita kierrätykseen. Samalla pyyhin vaatekaapin tasot puhtaaksi pölystä ja viikkasin kaikki vaatteet kategorioittain omiin pinoihinsa.
Mies haluaa luopua myös vanhoista hajuvesistään. Viedään ne jäteasemalle hävitettäväksi asianmukaisesti.
Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin.
Jos on hyvän merkkisiä hajuvesiä niin eivät helposti mene miksikään koska pulloon ei pääse niin vain ilmaa ja hugo boss jne tuoksut saa helposti myytyä tori.fi esim. Paljon olen myynyt tuoksuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.
Vaatteita en sure, enkä astioita.Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.
Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.
Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?
Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.
Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.
eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.
Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa? Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.
Tää on kyllä oikea pahan mielen ketju. Tulin hakemaan inspiraatiota, mutta poistun takavasemmalle.
Vähän sama tunnelma. Joillekin näiden erilaisten tulevaisuusskenaarioiden miettiminen, ainakin tämän tavarapaljous-teeman alla, on jotenkin punainen vaate. Vaikka yleensä kai on hyvä, että ihmiset jakavat ERILAISIA ajatuksiaan, siinä tuulettuvat kaikkien päät.
Ei ole ihme, jos muutenkin on maassamme semmoinen tunnelma, että ihmiset elävät talvi- ja jatkosodan aikaisia ja jälkeisiä asioita uudelleen nyt Ukrainan-sodan myötä (sama hyökkääjä silloin meillä ja nytten heillä), että tällaisessa aiheessa, jossa aina on puheena sota- ja pula-ajan eläneiden ihmisten suhde tavaraan, että nämäkin kysymykset nousevat pintaan. Nähdään yhteneväisyyksiä, tulee epävarmuus nykytilanteen jatkumisesta, sellainen ihminen on. Kun aiempi kirjoittaja kysyi, "Ymmärrättekö te muut epäröintini?", minä vastaan: ymmärrän oikein hyvin. Kyllä muuttuvat tilanteet maailmassa saavat herättää uusiakin ajatuksia (tai kaivaa sieltä vintiltä niitä vanhoja ajatuksia).
Ei kai sitä voi olla muuta kuin iloinen sellaisen ihmisen puolesta, joka oli suunnitellut hävittävänsä kirjansa ja liikuntakamansa mutta ei ollut sitä tehnyt ja saikin olla tuosta passiivisuudestaan iloinen silloin, kun korona pisti kaiken kiinni. Keneltä tuo nyt on pois, tuo ilo? Siis jos ensin valitetaan, ettei saada aikaiseksi, ja sitten käykin ilmi, että se aikaansaamattomuuden haitta kääntyikin iloksi ja hyödyksi? Parempihan se on iloita kuin valittaa.
Varsinaiseen aiheeseen, sitä kannattaa kyllä miettiä, mitä tekemistä itse keksii, jos joko sähkö tai edes vain netti on muutamankin viikon pois päältä. Itse ainakin harmittelisin sitä, jos olisin konmarittanut pelikorttini ja kirjani pois. Otsalampun valossa voi lukea. Jos vaikka pommisuojaan joutuu pidemmäksi aikaa. Tämä worst case scenariona, toki. Mutta ihan arkisempikin juttu voi tapahtua, joku kaapeli katkeaa vahingossa tahi muuta. Jos olet kotona, eikä netti syystä tai toisesta toimi: mitä teet? Entä jos et voi poistua kotoa, mitä teet? Annetaan nyt armoa heillekin (meillekin), jotka mietimme tällaistakin kysymystä tavarapaljouden keskellä.
Samanlaisia ajatuksia täällä.
Lisäisin vielä, että tällaisten kysymysten pohtiminen ei ole mitenkään tavarapaljouden vähentämisen kanssa ristiriidassa.
Eihän 30-luvun pula-aikanakaan ja 40-luvun sodanjälkeisinä vuosina missään tavaravuorien keskellä eletty. Puute lähinnä selkeytti, mikä on tärkeää.
Mutta itse epäilen, että meitä tällaisia asioita pohtivia katsotaan kieroon siksi, että meidän koetaan vievän sivuraiteille sitä iloista tavaroiden karsimista, mitä oli ketjun alkupäässä - tyyliin "taas sain pois viisi kassillista, jes!" Siihen verrattuna tuntuu varmastikin lannistavalta alkaa pohtia, olisiko niissä kasseissa sittenkin ollut jotain, mikä voi olla myöhemmin tarpeellista.
En tiedä, ehkä tällainen "pula-ajan minimalismi" tarvitsisi oman ketjunsa. Mene ja tiedä sitten.
En ole osallistunut aiemmin tähän keskusteluun, mutta minulle tulee lähinnä mieleen että tässä joku tai jotkut hamsterit etsivät syitä pitää kokoelmansa.
Viimeiset kaksi vuotta ovat osoittaneet että mistään ei voi olla enää varma. Niin moni asia muuttuu nyt todella nopeasti.
Ja tässähän on juurikin kyse siitä Konmarin "huoli tulevaisuudesta" -tilanteesta.
Toisaalta voihan myös käydä niin että energiakriisin myötä osaa asunnoista ei ole enää varaa lämmittää ja valtiovalta velvoittaa ihmiset muuttamaan tiiviimmin asumaan, vaikka kimppakämppiin. Jos samalla määrättäisiin isot jätemaksut eikä tavaraa saisi hävitettyä enää yhtä helposti, niin se ylimääräinen tavara saattaisikin päätyä maksamaan paljon.
Ja jos joku nyt sanoo että ei niin voi käydä, niin kuka meistä olisi voinut uskoa kolme vuotta sitten mitä kaikkea meidät on pakotettu tekemään koronan vuoksi.No tietysti, jos kaikesta hakee aina piilomerkityksiä, niin voihan se olla niin, ettei kukaan oikeasti ole huolissaan mistään kriiseistä, vaan hakevat ainoastaan tekosyitä kaikesta. Mutta eipä tässä keskustelussa sitten mitään mieltä olekaan, jos toisen osapuolen mielestä toiset osapuolet lähtökohtaisesti valehtelevat.
En kyllä usko, että suurin osa tavarapaljouden kanssa pähkäilevistä ihmisistä kärsii mistään varsinaisesta hamstrauksesta mielenterveysongelmana. Arjen tavaraa on yksinkertaisesti kaikkialla liikaa, jo ihan kauppojen hyllyistä lähtien.
En hae kaikesta aina piilomerkityksiä, enkä ole myöskään syyttänyt ketään valehtelusta. Luet rivien välistä asioita, mitä ei ole sanottu eikä tarkoitettu.
Marie Kondo kirjoittaa kirjassaan erityisistä syistä, jotka voivat aiheuttaa tavaroista luopumisen vaikeutta. Yksi niistä on pelko tulevaisuudesta, ja nähdäkseni siitä miten poliisi ujukkä on tässä inflaatiokeskustelussa nyt kyse. En usko että hän viittaa millään lailla mielenterveyden ongelmiin, ja ihmettelen mistä tämä ajatus oikein tuli. Ei ainakaan minun kirjoituksestani.
Olen tehnyt vuosia töitä sekä tavaroideni, että itseni kanssa. Luopumisen tuska on todellinen, eikä se katoa itsestään. Monet ovat seuranneet tätä ketjua jo vuosia ja tehneet samalla töitä tavarapaljoutensa kanssa. On myös rehellisesti vaihdettu ajatuksia siitä, mistä nämä luopumisen ongelmat omalla kohdalla johtuvat. Sen vuoksi en ymmärrä mikä tässä kirjoituksessani saa aggressiot pintaan.
Jokainen tekee tavaroilleen mitä haluaa, tämä foorumi on asiaan liittyviä keskusteluja varten. Ei ole tarkoituskaan että kaikki olisimme samaa mieltä asioista tai että kaikilla olisi saman verran tavaroita. Minulla on satoja kirjoja, mutta tosi vähän vaatteita. Jollain on toisinpäin.
On vaikea keskustella, jos pitää koko ajan varoa sanomisiaan, koska joku etsii rivien välistä asioita mistä loukkaantua. Tämä ei ole yhden mielensäpahoittajan hallitsema ketju, vaan avointa ajatusten vaihtoa varten.
Jos aiot vetää herneen nenään joka asiasta, väännellä ja toisten sanomisia ja haastaa riitaa, niin suosittelen vaihtamaan ketjua.Anteeksi, ymmärsin väärin lauseesi "hamsterit etsivät syitä pitää kokoelmansa" - käsitin sinun puhuvan hamstrauksesta (joka on siis mt-ongelma).
Kaikesta muusta olen samaa mieltä, ja nimenomaan toivoin ketjuun avointa keskustelua kaikin puolin, joten on vähän hämmentävää, että nyt haenkin mukamas rivien välistä syitä mielensäpahoittamiseen ja riidanhaastamiseen (?!). Tämä koko sivujuonnehan lähti siitä, että joidenkin mielestä mikään tavaroiden mahdollisen pula-ajan tarpeellisuuden pohtiminen ei edes kuulu tähän ketjuun, vaan sabotoi itse karsimistavoitetta. Minulle taas sen pohtiminen, mitä kannattaa säilyttää ja millaisiin olosuhteisiin tulevaisuudessa varaudutaan, on olennainen osa karsimista tai pitäisikö sanoa kotitalouden "tavarapolitiikkaa". Ja en ilmeisesti ole ihan yksin.
Minun mielestäni tämä sopisi ihan hyvin tämän ketjun alle, mutta kenties tällaiset pohdinnat siis tarvitsevat oman ketjunsa.
Tämä on eri asia kuin ne lukuisat viestit tässä ketjussa, jossa alentuvaan sävyyn puhutaan tavaran raivaamisesta ja raivaajista, koska pian kaikkea taas tarvitaan kun tulee pulaa energiasta, raaka-aineista jne. tai inflaatio lähtee kunnon laukalle.
Muutin asunnosta, jossa olin asunut yli 14 vuotta ja samalla karsin tavaraa rankalla kädellä. Voi sitä vapauden tunnetta, kun paikat ei pursua ja pääsin eroon aivan älyttömästä määrästä "roinaa". Toimi samalla entisen elämän päästämisestä irti (ero). Tein myös päätöksen, että jos en ole tarvinnut jotain asiaa vuoteen, lahjoitan tai myyn eteenpäin. Tästä nyt kaksi vuotta ja päätös on pitänyt. Tietysti välillä tulee ostettua hetken mielijohteesta jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen herännyt tajuamaan että minulle ollaan ehkä testamenttaamassa suunnattoman suurta tavaramäärää. Sitä ei ole tietenkään sanottu ääneen, minkä vuoksi olisi vaikea väittää vastaankaan. Esineet ovat sinänsä kauniita ja arvokkaitakin. En voisi kuitenkaan säilyttää niitä edes tilapäisesti. Minulla ei ole avaimia siihen taloon jossa esineet ovat, ehkä saan joku päivä kutsun tulla noutamaan. Joutuisin kai pakkaamaan kaiken (on särkyvääkin) ja miettimään niiden kuljettamista jonnekin. Mitä ihmettä teen?
Perinnöstä voi kieltäytyäkin. Kenenkään ei siis ole pakko periä elämässään mitään, jos ei halua.
Perinnöstä voi tosiaan kieltäytyä. Kannattaa myös puhua asiasta sen henkilön tai niiden henkilöiden kanssa, joiden jättämää perintöä ei halua, ja muistuttaa mahdollisuudesta tehdä testamentti jonkin sellaisen järjestön hyväksi, jonka toimintaa testamentin tekijä haluaa tukea.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta voihan myös käydä niin että energiakriisin myötä osaa asunnoista ei ole enää varaa lämmittää ja valtiovalta velvoittaa ihmiset muuttamaan tiiviimmin asumaan, vaikka kimppakämppiin.
Todella, todella epätodennäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.
Vaatteita en sure, enkä astioita.Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.
Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.
Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?
Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.
Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.
eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.
Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa? Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.
Tää on kyllä oikea pahan mielen ketju. Tulin hakemaan inspiraatiota, mutta poistun takavasemmalle.
Vähän sama tunnelma. Joillekin näiden erilaisten tulevaisuusskenaarioiden miettiminen, ainakin tämän tavarapaljous-teeman alla, on jotenkin punainen vaate. Vaikka yleensä kai on hyvä, että ihmiset jakavat ERILAISIA ajatuksiaan, siinä tuulettuvat kaikkien päät.
Ei ole ihme, jos muutenkin on maassamme semmoinen tunnelma, että ihmiset elävät talvi- ja jatkosodan aikaisia ja jälkeisiä asioita uudelleen nyt Ukrainan-sodan myötä (sama hyökkääjä silloin meillä ja nytten heillä), että tällaisessa aiheessa, jossa aina on puheena sota- ja pula-ajan eläneiden ihmisten suhde tavaraan, että nämäkin kysymykset nousevat pintaan. Nähdään yhteneväisyyksiä, tulee epävarmuus nykytilanteen jatkumisesta, sellainen ihminen on. Kun aiempi kirjoittaja kysyi, "Ymmärrättekö te muut epäröintini?", minä vastaan: ymmärrän oikein hyvin. Kyllä muuttuvat tilanteet maailmassa saavat herättää uusiakin ajatuksia (tai kaivaa sieltä vintiltä niitä vanhoja ajatuksia).
Ei kai sitä voi olla muuta kuin iloinen sellaisen ihmisen puolesta, joka oli suunnitellut hävittävänsä kirjansa ja liikuntakamansa mutta ei ollut sitä tehnyt ja saikin olla tuosta passiivisuudestaan iloinen silloin, kun korona pisti kaiken kiinni. Keneltä tuo nyt on pois, tuo ilo? Siis jos ensin valitetaan, ettei saada aikaiseksi, ja sitten käykin ilmi, että se aikaansaamattomuuden haitta kääntyikin iloksi ja hyödyksi? Parempihan se on iloita kuin valittaa.
Varsinaiseen aiheeseen, sitä kannattaa kyllä miettiä, mitä tekemistä itse keksii, jos joko sähkö tai edes vain netti on muutamankin viikon pois päältä. Itse ainakin harmittelisin sitä, jos olisin konmarittanut pelikorttini ja kirjani pois. Otsalampun valossa voi lukea. Jos vaikka pommisuojaan joutuu pidemmäksi aikaa. Tämä worst case scenariona, toki. Mutta ihan arkisempikin juttu voi tapahtua, joku kaapeli katkeaa vahingossa tahi muuta. Jos olet kotona, eikä netti syystä tai toisesta toimi: mitä teet? Entä jos et voi poistua kotoa, mitä teet? Annetaan nyt armoa heillekin (meillekin), jotka mietimme tällaistakin kysymystä tavarapaljouden keskellä.
Samanlaisia ajatuksia täällä.
Lisäisin vielä, että tällaisten kysymysten pohtiminen ei ole mitenkään tavarapaljouden vähentämisen kanssa ristiriidassa.
Eihän 30-luvun pula-aikanakaan ja 40-luvun sodanjälkeisinä vuosina missään tavaravuorien keskellä eletty. Puute lähinnä selkeytti, mikä on tärkeää.
Mutta itse epäilen, että meitä tällaisia asioita pohtivia katsotaan kieroon siksi, että meidän koetaan vievän sivuraiteille sitä iloista tavaroiden karsimista, mitä oli ketjun alkupäässä - tyyliin "taas sain pois viisi kassillista, jes!" Siihen verrattuna tuntuu varmastikin lannistavalta alkaa pohtia, olisiko niissä kasseissa sittenkin ollut jotain, mikä voi olla myöhemmin tarpeellista.
En tiedä, ehkä tällainen "pula-ajan minimalismi" tarvitsisi oman ketjunsa. Mene ja tiedä sitten.
En ole osallistunut aiemmin tähän keskusteluun, mutta minulle tulee lähinnä mieleen että tässä joku tai jotkut hamsterit etsivät syitä pitää kokoelmansa.
Viimeiset kaksi vuotta ovat osoittaneet että mistään ei voi olla enää varma. Niin moni asia muuttuu nyt todella nopeasti.
Ja tässähän on juurikin kyse siitä Konmarin "huoli tulevaisuudesta" -tilanteesta.
Toisaalta voihan myös käydä niin että energiakriisin myötä osaa asunnoista ei ole enää varaa lämmittää ja valtiovalta velvoittaa ihmiset muuttamaan tiiviimmin asumaan, vaikka kimppakämppiin. Jos samalla määrättäisiin isot jätemaksut eikä tavaraa saisi hävitettyä enää yhtä helposti, niin se ylimääräinen tavara saattaisikin päätyä maksamaan paljon.
Ja jos joku nyt sanoo että ei niin voi käydä, niin kuka meistä olisi voinut uskoa kolme vuotta sitten mitä kaikkea meidät on pakotettu tekemään koronan vuoksi.No tietysti, jos kaikesta hakee aina piilomerkityksiä, niin voihan se olla niin, ettei kukaan oikeasti ole huolissaan mistään kriiseistä, vaan hakevat ainoastaan tekosyitä kaikesta. Mutta eipä tässä keskustelussa sitten mitään mieltä olekaan, jos toisen osapuolen mielestä toiset osapuolet lähtökohtaisesti valehtelevat.
En kyllä usko, että suurin osa tavarapaljouden kanssa pähkäilevistä ihmisistä kärsii mistään varsinaisesta hamstrauksesta mielenterveysongelmana. Arjen tavaraa on yksinkertaisesti kaikkialla liikaa, jo ihan kauppojen hyllyistä lähtien.
En hae kaikesta aina piilomerkityksiä, enkä ole myöskään syyttänyt ketään valehtelusta. Luet rivien välistä asioita, mitä ei ole sanottu eikä tarkoitettu.
Marie Kondo kirjoittaa kirjassaan erityisistä syistä, jotka voivat aiheuttaa tavaroista luopumisen vaikeutta. Yksi niistä on pelko tulevaisuudesta, ja nähdäkseni siitä miten poliisi ujukkä on tässä inflaatiokeskustelussa nyt kyse. En usko että hän viittaa millään lailla mielenterveyden ongelmiin, ja ihmettelen mistä tämä ajatus oikein tuli. Ei ainakaan minun kirjoituksestani.
Olen tehnyt vuosia töitä sekä tavaroideni, että itseni kanssa. Luopumisen tuska on todellinen, eikä se katoa itsestään. Monet ovat seuranneet tätä ketjua jo vuosia ja tehneet samalla töitä tavarapaljoutensa kanssa. On myös rehellisesti vaihdettu ajatuksia siitä, mistä nämä luopumisen ongelmat omalla kohdalla johtuvat. Sen vuoksi en ymmärrä mikä tässä kirjoituksessani saa aggressiot pintaan.
Jokainen tekee tavaroilleen mitä haluaa, tämä foorumi on asiaan liittyviä keskusteluja varten. Ei ole tarkoituskaan että kaikki olisimme samaa mieltä asioista tai että kaikilla olisi saman verran tavaroita. Minulla on satoja kirjoja, mutta tosi vähän vaatteita. Jollain on toisinpäin.
On vaikea keskustella, jos pitää koko ajan varoa sanomisiaan, koska joku etsii rivien välistä asioita mistä loukkaantua. Tämä ei ole yhden mielensäpahoittajan hallitsema ketju, vaan avointa ajatusten vaihtoa varten.
Jos aiot vetää herneen nenään joka asiasta, väännellä ja toisten sanomisia ja haastaa riitaa, niin suosittelen vaihtamaan ketjua.Anteeksi, ymmärsin väärin lauseesi "hamsterit etsivät syitä pitää kokoelmansa" - käsitin sinun puhuvan hamstrauksesta (joka on siis mt-ongelma).
Kaikesta muusta olen samaa mieltä, ja nimenomaan toivoin ketjuun avointa keskustelua kaikin puolin, joten on vähän hämmentävää, että nyt haenkin mukamas rivien välistä syitä mielensäpahoittamiseen ja riidanhaastamiseen (?!). Tämä koko sivujuonnehan lähti siitä, että joidenkin mielestä mikään tavaroiden mahdollisen pula-ajan tarpeellisuuden pohtiminen ei edes kuulu tähän ketjuun, vaan sabotoi itse karsimistavoitetta. Minulle taas sen pohtiminen, mitä kannattaa säilyttää ja millaisiin olosuhteisiin tulevaisuudessa varaudutaan, on olennainen osa karsimista tai pitäisikö sanoa kotitalouden "tavarapolitiikkaa". Ja en ilmeisesti ole ihan yksin.
Minun mielestäni tämä sopisi ihan hyvin tämän ketjun alle, mutta kenties tällaiset pohdinnat siis tarvitsevat oman ketjunsa.
Tämä on eri asia kuin ne lukuisat viestit tässä ketjussa, jossa alentuvaan sävyyn puhutaan tavaran raivaamisesta ja raivaajista, koska pian kaikkea taas tarvitaan kun tulee pulaa energiasta, raaka-aineista jne. tai inflaatio lähtee kunnon laukalle.
No kuten ylempänä jo sanottiinkin, täällä kirjoittaa useampi ihminen. Moni on myös pohtinut ihan alentumatta samoja asioita, ja sekin jostain syystä triggeröi ketjun kirjoittajia. Olen roikkunut tässä ketjussa kauan mukana, ja joitain kirjoittajia toki ärsyttää jo sekin, että joku ylipäätään haluaa säilyttää jotain turhana pidettyä. Esimerkiksi vanhat valokuva-albumit ja kirjahyllyt säilyttäneitä sanotaan ihan rutiininomaisesti hamstraajiksi.
Minulla on outo kysymys: Mitä olette karsiessanne ja raivatessanne tehneet alkoholille? Meillä on yksi iso kaappi täynnä lahjaksi saatuja ja tuliaisiksi tuotuja pulloja, joista osa vuosia vanhoja. Emme ole absolutisteja, mutta eivät nämä viskit, vodkat tai erikoiset ulkomaan tuliaispullot meillä tule juoduiksi. Myydä ei kehtaa eikä kai saakaan missään fb-kirpulla,
mutta pahalta tuntuu kyllä kaadella vuosikertaviskejä viemäriinkään. Onko ideoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on outo kysymys: Mitä olette karsiessanne ja raivatessanne tehneet alkoholille? Meillä on yksi iso kaappi täynnä lahjaksi saatuja ja tuliaisiksi tuotuja pulloja, joista osa vuosia vanhoja. Emme ole absolutisteja, mutta eivät nämä viskit, vodkat tai erikoiset ulkomaan tuliaispullot meillä tule juoduiksi. Myydä ei kehtaa eikä kai saakaan missään fb-kirpulla,
mutta pahalta tuntuu kyllä kaadella vuosikertaviskejä viemäriinkään. Onko ideoita?
Kiertoon eli anna lahjaksi ystäville, joiden arvelet tykkäävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on outo kysymys: Mitä olette karsiessanne ja raivatessanne tehneet alkoholille? Meillä on yksi iso kaappi täynnä lahjaksi saatuja ja tuliaisiksi tuotuja pulloja, joista osa vuosia vanhoja. Emme ole absolutisteja, mutta eivät nämä viskit, vodkat tai erikoiset ulkomaan tuliaispullot meillä tule juoduiksi. Myydä ei kehtaa eikä kai saakaan missään fb-kirpulla,
mutta pahalta tuntuu kyllä kaadella vuosikertaviskejä viemäriinkään. Onko ideoita?Kiertoon eli anna lahjaksi ystäville, joiden arvelet tykkäävän.
Tai jollekin yhdistykselle, joka viettää pikkujouluja tms. isolla porukalla, esim. metsästysseura tai näytelmäkerho?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsinyt laittaa lainausta, kun oli jo pitkä ketju ja halusin vastata vain viimeisimpään kysymykseen tavaran määrästä ja luopumisen vaikeudesta.
Tavaran kertymisen syytä on pohdittu moneenkin kertaan. Lähes aina vastaukseksi tulee muuttuvat elämäntilanteet. Nuorena ei ajatella asiaa ja ostetaan paljon tai rahaa ei ole ja kaikki lahjoitukset otetaan vastaan. Sitten tulee lapsia ja sen kautta ostetaan ensimmäiselle kaikkea ja tajutaan ettei puoliakaan tarvitse tai ehdi käyttää, sukulaiset innoissaan lahjoo lapsia. Sitten vanhemmat sukulaiset menehtyvät tai muuttavat pienempään ja kuolinpesistä tulee tavaraa. Omassa elämässä kiinnostukset ja harrastukset vaihtuu elämän varrella. Sitten kun missä tahansa näistä vaiheista katsoo, niin kaappi on täynnä kaikkea.
Luopumisen vaikeus johtuu monesta asiasta. Koetaan, että menee rahaa hukkaan, vaikka se on mennyt jo tavaran ostossa. Aikalailla sama ekologiselta kannalta, vaikka kierrättäminen kannattaa silti.
Ihminen kiinnittää tavaroihin muistoja. Konmarin ja vastaavien metodien hyvä puoli on juuri se, että kaikki muistoja herättävät esineet ovat yhdeksän, niin tajuaa, etten tarvitse 17 potkupukua muistoksi lapsista, samat muistot tulee mieleen. Kun ne hujanhajan talossa, niin ei uskalla heittää mitään pois, koska mitä jos tämä on ainoa muisto asiasta. Sitten toisaalta odottaa lapsilla olevan samoja muistoja ja haluaa säästää niitä lapsille, vaikka lapset ei tavaroita tahdo, eikä ole samoja muistoja.
Unelma minä on ajatus, että on jonkinlainen ja siitä on vaikea luopua. Olen sellainen äiti, että leivon lapsille muffinseja, oikeasti vuokaa ei ole käytetty kuin kerran ja silloinkin leipominen oli ikävää ja lapset olisi halunnut jäätelöä.
Ostaminen on helppoa. Muutama tavara kerrallaan ja keskitetystä paikasta tai kotiinkuljetuksella. Säilyttäminen on helppoa, tunge kaappiin ja unohda. Luopuminen on hankalaa, kerää tavarat, arvioi mitä tarvitset ja milloin, tee päätös luopua, mihin tavarat laittaa, tarvitseeko joku, voiko myydä, voiko kierrättää, miten kierrätän, liian iso roskiskatokseen, miten sorttiasema on auki, mistä saan auton, mistä saa kaverin auttamaan kantamisessa.
Tuossa muutama syy miksi tavaraa on ja miksi luopuminen on hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on outo kysymys: Mitä olette karsiessanne ja raivatessanne tehneet alkoholille? Meillä on yksi iso kaappi täynnä lahjaksi saatuja ja tuliaisiksi tuotuja pulloja, joista osa vuosia vanhoja. Emme ole absolutisteja, mutta eivät nämä viskit, vodkat tai erikoiset ulkomaan tuliaispullot meillä tule juoduiksi. Myydä ei kehtaa eikä kai saakaan missään fb-kirpulla,
mutta pahalta tuntuu kyllä kaadella vuosikertaviskejä viemäriinkään. Onko ideoita?
Aloin viemään niitä tuliaiseksi. Kysyin ystäviltä mulla on tällainen karsinta projekti menossa.
Esim ennen pystyin viemään likkakaverille viinipullon.
Kävin kylässä, vein appelsiinejä ja vodkaa. Ystävä oli laittanut jäitä tulemaan ja jääkaappiin kokista.
Laitoin nämä kannuun ja juotiin pullo kertalla pois.
Samalla tavalla drinkit uppoo, kuin viinikin.
Kävin yhteen aikaan paljon laivoilla, Tukholman risteilyllä.
Mulla oli kylmälaukussa mukana jäätä, siellä kokista ja viinapullon laitoin påiväksi pakkaseen ennen lähtöä.
Kesti jäät ihan paluuseenkin asti.
Kyllä ne pullot tyhjenee, kun alkaa juomaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6kpl poistoja tänään:
- 2 kirjaa ja metallinen muistitaulu kierrätykseen.
- Rikkinäiset roskiin eli iso pehmolelu, bokserit ja reppu.
Enää olisi jäljellä neljän lapsen vaatekaappien läpikäynti ennen koulun alkua. Sitten on projekti valmis ja kodista turhat tavarat poissa.
Olisi kiva kuulla missä vaiheessa muilla mennään tavarapaljouden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on outo kysymys: Mitä olette karsiessanne ja raivatessanne tehneet alkoholille? Meillä on yksi iso kaappi täynnä lahjaksi saatuja ja tuliaisiksi tuotuja pulloja, joista osa vuosia vanhoja. Emme ole absolutisteja, mutta eivät nämä viskit, vodkat tai erikoiset ulkomaan tuliaispullot meillä tule juoduiksi. Myydä ei kehtaa eikä kai saakaan missään fb-kirpulla,
mutta pahalta tuntuu kyllä kaadella vuosikertaviskejä viemäriinkään. Onko ideoita?
Minä voin ottaa 🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys: jos teillä on tori.fissä tai muualla netissä sellaista tavaraa myynnissä, josta pyydätte alle 10e, kauanko pidätte sitä ilmoitusta siellä ennen kuin nakkaatte tavaran esim. kierrätykseen/roskiin/jonnekin? Jos tavara ei siis meinaa mennä kaupaksi.
Tai voisin muotoilla kysymyksen niinkin, että löytyykö täältä niitä jotka ei laita sellaisia tavaroita myyntiin mistä saa vaikka vain 1-5e pyydettyä?
Olen laittanut sen kympin rajaksi. Halvemmat vien kierrätyskeskukseen tai Konttiin. Joskus myös niputan tavaroita, jos tuntuu että menisivät paremmin.
kannattaa mielummin lahjoittaa UFF:ille niitä kontteja joita on kauppojen pihassa vaatelahjoitus nimellä. Kontti myymälä pitää älyttömiä hintoja nykyään tuotteilla ja menny maku koko puljusta kun koitetaan rikastua ja rahastaa lahjoituksilla jotka pitäisi antaa tai myydä EDULLISESTI vähävaraisille
Jos SPR:n Kontti myisi hyvää tavaraa pilkkahinnalla, lakkaisin puolestani minä lahjoittamasta sinne, koska pilkkahinnan ja markkinahinnan välinen erotus menisi trokareille.
Kontilla on täsmälleen oikea ajatus. Tarpeelliset vaatteet menevät vaateapuun ulkomaille, jälleenmyyntiarvoltaan hyvät vaatteet myydään käypään hintaan Suomessa ja roskat menevät roskiin. Ikävä kyllä heillä ei ole korjauspajaa, kuten joillakin kierrätyskeskuksilla, mutta muuten systeemi toimii huomattavasti paremmin kuin jokin UFF, joka rahtaa tavaransa myyntiin sotkemaan kehitysmaiden omaa vaateteollisuutta.
Ostin uudet pussilakanat, tulivat tarpeeseen kun vanhat olivat ihan loppuunkäytetyt. Ostamisesta tuli niin hyvä mieli, on ihanaa saada jotain uutta! Haluaisin ostaa myös uusia vaatteita, selailen nettikauppoja ja aleja. Miksi tuntuu niin hyvältä saada jotain uutta?
Olen nyt hillinnyt itseni, enkä osta mitään muuta, mutta se on tosi vaikeaa.
Kunpa tavarasta luopuessa tulisi yhtä hyvä olo kuin uutta hankkiessa.
Vierailija kirjoitti:
Ostin uudet pussilakanat, tulivat tarpeeseen kun vanhat olivat ihan loppuunkäytetyt. Ostamisesta tuli niin hyvä mieli, on ihanaa saada jotain uutta! Haluaisin ostaa myös uusia vaatteita, selailen nettikauppoja ja aleja. Miksi tuntuu niin hyvältä saada jotain uutta?
Olen nyt hillinnyt itseni, enkä osta mitään muuta, mutta se on tosi vaikeaa.
Kunpa tavarasta luopuessa tulisi yhtä hyvä olo kuin uutta hankkiessa.
Siis jotain uutta. Tottakai voit ostaa jotain uutta, oli se sitten vaatteita tai mitä vaan. Tavaroiden karsiminen ja järjestelmällinen elämäntapa ei tarkoita sitä ettei saisi ostaa mitään muuta kuin vain akuuttiin tarpeeseen rikkimenneen tilalle. Itsekin karsin tavaroita ja ostan huomattavasti vähemmän kaikkea kuin ennen. Mutta silti olen ostanut tänä vuonna esim. yhdet housut ja jopa 4 paitaa! Aivan yhtälailla olen kuluttanut puhki vanhoja farkkuja ainakin kolmet ja muita vaatteita ihan roskisluntoon. Kun säilyttää hyvän tasapainon uuden ostamisen ja vanhan pois heittämisen ja säilyttämisen välillä niin se on mielestäni se tärkein pointti tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin uudet pussilakanat, tulivat tarpeeseen kun vanhat olivat ihan loppuunkäytetyt. Ostamisesta tuli niin hyvä mieli, on ihanaa saada jotain uutta! Haluaisin ostaa myös uusia vaatteita, selailen nettikauppoja ja aleja. Miksi tuntuu niin hyvältä saada jotain uutta?
Olen nyt hillinnyt itseni, enkä osta mitään muuta, mutta se on tosi vaikeaa.
Kunpa tavarasta luopuessa tulisi yhtä hyvä olo kuin uutta hankkiessa.Siis jotain uutta. Tottakai voit ostaa jotain uutta, oli se sitten vaatteita tai mitä vaan. Tavaroiden karsiminen ja järjestelmällinen elämäntapa ei tarkoita sitä ettei saisi ostaa mitään muuta kuin vain akuuttiin tarpeeseen rikkimenneen tilalle. Itsekin karsin tavaroita ja ostan huomattavasti vähemmän kaikkea kuin ennen. Mutta silti olen ostanut tänä vuonna esim. yhdet housut ja jopa 4 paitaa! Aivan yhtälailla olen kuluttanut puhki vanhoja farkkuja ainakin kolmet ja muita vaatteita ihan roskisluntoon. Kun säilyttää hyvän tasapainon uuden ostamisen ja vanhan pois heittämisen ja säilyttämisen välillä niin se on mielestäni se tärkein pointti tässä.
Ostin juuri uuden kodin ja remontissa mopo alkaa lähtemään kädestä.
Kun remontti on käynnissä, kyllä ostan sen maalin, jonka haluan, lattian hinta on noussut 120 e neliö jne jne.
Minulla oli puskuri. Se on mennyt.
Olen mm myynyt lähes kaikki huonekalut, koska niille ei ole paikkaa uudessa kodissa.
Asun 2 kk toisten nurkissa.
Olen niin innoissani remontista. Voin uskoa nukkuvani irtopatjalla, kunnes on varaa sänkyyn
En ole tänne aikaisemmin kirjoittanut enkä siis myöskään alkuperäinen kirjoittaja, mutta maitopurkkeja olen käyttänyt ja tulen käyttämään jatkossakin. Ja elintarvikettahan siinä on ollut alunperinkin, joten kestää kyllä uudenkin käytön. Samaa materiaalia on jäätelöpaketeissa, kasvissosekuutioissa jne.
Käytössäni on myös ihan ostorasioitakin, mutta joskus tympäännyin, kun menivät ensimmäisessä pesussa rikki. Maitopurkkeja huuhdon ennen pakastustarvetta, säilön ja kun purkki on taas marjoista tyhjä, laitan sen kierrätykseen. Eikä jää lukuisat tyhjät purkit kaapin täytteeksi koko lopputalven ja kevään ajaksi. Helppoa ja vaivatonta, mukava pinota pakastimeen, tarvittaessa voi myös leikata pienemmäksi, ekologista. Sopii minulle. Ja on ihan vanha keksintö, on ollut joillakin käytössä jo 70-luvulla, ei tosin minulla läheskään niin kauan.