Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (21854)
Vierailija kirjoitti:
Miten tehdä ylimääräisten tavaroiden kanssa. Kannattaako vaivautua laittamaan myyntiin Torille tms. vai pääseekö helpommalla laittamalla tavarat samantien roskiin? Ylimääräisenä on t-paitoja (hyväkuntoisia), keittiötarvikkeita, laukkuja, pari pöytää, sisustustarvikkeita. Käsittääkseni lähetyskulut ovat 6-9 euroa niin luuliisi että ostohalukkuus on aika matala jos lähetyskulut alkavat olla samaa tasoa tavaran hinnan kanssa.
Eikö teillä ole mitään Kierrätyskeskuksen, SPRn, Fidan tms kirpputoria, jonne voisit ne lahjoittaa? Käyttökelpoisen tavaran heittäminen roskiin vaan ei ole ok, vaikka tässä ketjussa sitä aina puolustellaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.
Vaatteita en sure, enkä astioita.Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.
Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.
Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?
Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.
Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.
eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.
Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa? Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.
Tää on kyllä oikea pahan mielen ketju. Tulin hakemaan inspiraatiota, mutta poistun takavasemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Anonyymissa ketjussa kirjoittajat vaikuttaa helposti yhdeltä ja samalta henkilöltä. Pahoittelen jos sotkin jotkun kuviot, tai jos itse luulin eri henkilöitä samaksi.
Nyt vain on niin että täällä on pidemmän aikaa aina toisinaan jankattu aiheesta "kannattaako heittää mitään pois koska maailmantilanne", ja alkaa pikkuhiljaa kypsyttää. Ketjun tarkoitus on kuitenkin lähinnä jakaa vinkkejä niiden kesken jotka kotejaan haluavat järjestää, ja oletan että suurin osa on ihan tasapainoista porukkaa joka tietää mitä kannattaa laittaa pois. Vähän sama kuin jossain laihdutusketjussa tultaisiin kyselemään että kannattaako nyt tosiaan laihduttaa. Jollain tavalla menee ohi aiheen, jos ketjun tarkoitus on keskustella ongelman X selättämisestä eikä siitä onko X ongelma vai ei.
Myönnän että itseäkin saattaisi harmittaa jos oma lähiomainen eläisi täydessä asunnossa, jos vielä näkisi että se oikeasti hankaloittaa elämää ja silti hän ei haluaisi apua. Ymmärrän sekä niitä joita tällainen tilanne vaivaa, sekä niitä jotka eivät millään muotoa hyväksy että tilanteeseen puututaan. Vaikeita kysymyksiä, ja etenkin näin anonyymilla palstalla menee helposti puurot ja vellit sekaisin. En itse kuitenkaan olisi tohtinut kirjoittaa etten pidä toisten järjestämisaikomuksiin puuttumisesta, jos toisaalla olisin jollain tavalla ottanut kantaa siihen että joku tuttavani kerää tavaraa.
En luullut samaksi henkilöksi. Pidin vain hassuna, että tartutaan muiden ihmisten kodin järjestykseen puuttumiseen sellaisen kirjoittajan kohdalla, joka ei ole sellaista viesteissään edes tehnyt, kun samalla sivu joku ihan konkreettisesti kertoo tehneensä niin.
Ensinnäkin, kyllä ihan normaalijärjelläkin varustettu ihminen voi pähkäillä sen kanssa, mitä kannattaa heittää pois ja mitä ei. Suuri osa tämän ketjun keskusteluista nimenomaan käsittelee sitä, mitä kannattaa säilyttää. Ihmisillä on tietysti asiasta eri mielipiteitä. Esimerkiksi minä kirjoitin joskus miljoona sivua sitten kalliin merkin ratsastushousuista, jotka löysin joskus kirpparilta halvalla ja jotka istuvat minulle täydellisesti, mutta minulla ei ole nyt vielä pitkään aikaan aikaa ja mahdollisuutta aloittaa taas ratsastusharrastusta. Joidenkin mielestä housut kannattaa ehdottomasti myydä, koska voi olla etten ratsasta vuosikausiin ja kyllä sitten uudet housut saa hankittua. Joidenkin mielestä ne kannattaa ehdottomasti pitää, koska uudet tämänmerkkiset maksavat pari sataa euroa, ja hyvin istuvat ratsastushousut on aina hankala löytää. (Tilannekatsaus: en ole vieläkään päättänyt, mitä ratsastushousuille teen...)
Ja tämä "koska maailmantilanne" -keskustelu on tietysti jatkoa samalle keskustelulle. En ole törmännyt "mitään ei saa heittää pois" -viesteihin sen enempää kuin "heittäkää ihan kaikki pois" -viesteihinkään. Vertaus laihdutukseen ontuu, koska ylipaino on itsessään ongelma, mutta tavara ei itsessään ole ongelma vaan väärä tavara ja tavaroiden liika lukumäärä on. Joten ongelman selättäminen on tässä asiassa jatkuvaa tasapainottelua sen suhteen, mitä kannattaa pitää ja mitä ei, eikä yksiselitteisiä vastauksia ole. Siksi pidän itse vähän outona sitä, että jotkut tuohtuvat siitä, että ylipäätään keskustellaan siitä että hinnat nousevat ja tavaroista voi tulla pulaa. Tällaiset asiat vaikuttavat vääjäämättä tavarasuhteeseen - ja siihen, mitä kannattaa säilyttää - siinä missä työttömäksi jääminenkin, pienempään/isompaan asuntoon muuttaminen, vakava sairaus, ja niin edelleen. Olisi outoa, jos ei vaikuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.
Vaatteita en sure, enkä astioita.Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.
Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.
Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?
Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.
Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.
eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.
Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa? Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.
Tää on kyllä oikea pahan mielen ketju. Tulin hakemaan inspiraatiota, mutta poistun takavasemmalle.
Vähän sama tunnelma. Joillekin näiden erilaisten tulevaisuusskenaarioiden miettiminen, ainakin tämän tavarapaljous-teeman alla, on jotenkin punainen vaate. Vaikka yleensä kai on hyvä, että ihmiset jakavat ERILAISIA ajatuksiaan, siinä tuulettuvat kaikkien päät.
Ei ole ihme, jos muutenkin on maassamme semmoinen tunnelma, että ihmiset elävät talvi- ja jatkosodan aikaisia ja jälkeisiä asioita uudelleen nyt Ukrainan-sodan myötä (sama hyökkääjä silloin meillä ja nytten heillä), että tällaisessa aiheessa, jossa aina on puheena sota- ja pula-ajan eläneiden ihmisten suhde tavaraan, että nämäkin kysymykset nousevat pintaan. Nähdään yhteneväisyyksiä, tulee epävarmuus nykytilanteen jatkumisesta, sellainen ihminen on. Kun aiempi kirjoittaja kysyi, "Ymmärrättekö te muut epäröintini?", minä vastaan: ymmärrän oikein hyvin. Kyllä muuttuvat tilanteet maailmassa saavat herättää uusiakin ajatuksia (tai kaivaa sieltä vintiltä niitä vanhoja ajatuksia).
Ei kai sitä voi olla muuta kuin iloinen sellaisen ihmisen puolesta, joka oli suunnitellut hävittävänsä kirjansa ja liikuntakamansa mutta ei ollut sitä tehnyt ja saikin olla tuosta passiivisuudestaan iloinen silloin, kun korona pisti kaiken kiinni. Keneltä tuo nyt on pois, tuo ilo? Siis jos ensin valitetaan, ettei saada aikaiseksi, ja sitten käykin ilmi, että se aikaansaamattomuuden haitta kääntyikin iloksi ja hyödyksi? Parempihan se on iloita kuin valittaa.
Varsinaiseen aiheeseen, sitä kannattaa kyllä miettiä, mitä tekemistä itse keksii, jos joko sähkö tai edes vain netti on muutamankin viikon pois päältä. Itse ainakin harmittelisin sitä, jos olisin konmarittanut pelikorttini ja kirjani pois. Otsalampun valossa voi lukea. Jos vaikka pommisuojaan joutuu pidemmäksi aikaa. Tämä worst case scenariona, toki. Mutta ihan arkisempikin juttu voi tapahtua, joku kaapeli katkeaa vahingossa tahi muuta. Jos olet kotona, eikä netti syystä tai toisesta toimi: mitä teet? Entä jos et voi poistua kotoa, mitä teet? Annetaan nyt armoa heillekin (meillekin), jotka mietimme tällaistakin kysymystä tavarapaljouden keskellä.
Te jotka harmittelette käyttökelpoisen tavaran pois heittämistä, muistattehan ettei spr, frida ym tosiaan myöskään kelpuuta niitä aina myyntiin, jolloin lopputulos on sama. Esimerkiksi spr:n kontteja haastatellaan noin kerran vuodessa jotain juttua varten ja niissä tulee aina ilmi, että iso osa lahjoitettavasta tavarasta menee roskiin, koska sille ei ole kysyntää. Ongelman ydinhän tässä on se että kaikkea on liikaa, myös tarjontaa niihin lahjoituspaikkoihin. Kokonaisvaltainen kulutuksen ja ostamisen vähentäminen on varmaan ainoa, mikä tätä yhtälöä pikkuhiljaa tasaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pesin maitopurkkeja ja laitan niihin marjat
Vierailija kirjoitti:
Te jotka harmittelette käyttökelpoisen tavaran pois heittämistä, muistattehan ettei spr, frida ym tosiaan myöskään kelpuuta niitä aina myyntiin, jolloin lopputulos on sama. Esimerkiksi spr:n kontteja haastatellaan noin kerran vuodessa jotain juttua varten ja niissä tulee aina ilmi, että iso osa lahjoitettavasta tavarasta menee roskiin, koska sille ei ole kysyntää. Ongelman ydinhän tässä on se että kaikkea on liikaa, myös tarjontaa niihin lahjoituspaikkoihin. Kokonaisvaltainen kulutuksen ja ostamisen vähentäminen on varmaan ainoa, mikä tätä yhtälöä pikkuhiljaa tasaisi.
Parhaiten yhtälöä tasaisi se, että olisi parempia kanavia mahdollistaa tavaran ja sen tarvitsijan kohtaaminen. SPR:lle, Fidalle, Uffille ja muille päätyy vain pieni osa kaikesta tavarasta, kierrätyskeskus mielletään kalliiksi tavaksi päästä tavarasta eroon, kirpputorit ovat harrastelijoiden puuhaa, ja Torit ja Facebook-kirppikset vain viitseliäille netinkäyttäjille.
Jo pelkästään materiaalien kierrätys on ihan liian tehotonta edelleen - ainoastaan pieni osa hyödynnetään kaikesta siitä tekstiilistä ja muovista mitä voisi hyödyntää.
Tietysti kaikelle tavaralle ei saa lätkäistyä mitään panttijärjestelmää, mutta kun katsoo miten hyvin suomalainen palautuspullosysteemi toimii, on turhauttavaa, ettei muille tavaroille saada tehtyä tehokkaita kierrätysjärjestelmiä. Ei edes muille pakkauksille kuten hillopurkeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.
Vaatteita en sure, enkä astioita.Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.
Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.
Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?
Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.
Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.
eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.
Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa? Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.
Tää on kyllä oikea pahan mielen ketju. Tulin hakemaan inspiraatiota, mutta poistun takavasemmalle.
Vähän sama tunnelma. Joillekin näiden erilaisten tulevaisuusskenaarioiden miettiminen, ainakin tämän tavarapaljous-teeman alla, on jotenkin punainen vaate. Vaikka yleensä kai on hyvä, että ihmiset jakavat ERILAISIA ajatuksiaan, siinä tuulettuvat kaikkien päät.
Ei ole ihme, jos muutenkin on maassamme semmoinen tunnelma, että ihmiset elävät talvi- ja jatkosodan aikaisia ja jälkeisiä asioita uudelleen nyt Ukrainan-sodan myötä (sama hyökkääjä silloin meillä ja nytten heillä), että tällaisessa aiheessa, jossa aina on puheena sota- ja pula-ajan eläneiden ihmisten suhde tavaraan, että nämäkin kysymykset nousevat pintaan. Nähdään yhteneväisyyksiä, tulee epävarmuus nykytilanteen jatkumisesta, sellainen ihminen on. Kun aiempi kirjoittaja kysyi, "Ymmärrättekö te muut epäröintini?", minä vastaan: ymmärrän oikein hyvin. Kyllä muuttuvat tilanteet maailmassa saavat herättää uusiakin ajatuksia (tai kaivaa sieltä vintiltä niitä vanhoja ajatuksia).
Ei kai sitä voi olla muuta kuin iloinen sellaisen ihmisen puolesta, joka oli suunnitellut hävittävänsä kirjansa ja liikuntakamansa mutta ei ollut sitä tehnyt ja saikin olla tuosta passiivisuudestaan iloinen silloin, kun korona pisti kaiken kiinni. Keneltä tuo nyt on pois, tuo ilo? Siis jos ensin valitetaan, ettei saada aikaiseksi, ja sitten käykin ilmi, että se aikaansaamattomuuden haitta kääntyikin iloksi ja hyödyksi? Parempihan se on iloita kuin valittaa.
Varsinaiseen aiheeseen, sitä kannattaa kyllä miettiä, mitä tekemistä itse keksii, jos joko sähkö tai edes vain netti on muutamankin viikon pois päältä. Itse ainakin harmittelisin sitä, jos olisin konmarittanut pelikorttini ja kirjani pois. Otsalampun valossa voi lukea. Jos vaikka pommisuojaan joutuu pidemmäksi aikaa. Tämä worst case scenariona, toki. Mutta ihan arkisempikin juttu voi tapahtua, joku kaapeli katkeaa vahingossa tahi muuta. Jos olet kotona, eikä netti syystä tai toisesta toimi: mitä teet? Entä jos et voi poistua kotoa, mitä teet? Annetaan nyt armoa heillekin (meillekin), jotka mietimme tällaistakin kysymystä tavarapaljouden keskellä.
Samanlaisia ajatuksia täällä.
Lisäisin vielä, että tällaisten kysymysten pohtiminen ei ole mitenkään tavarapaljouden vähentämisen kanssa ristiriidassa.
Eihän 30-luvun pula-aikanakaan ja 40-luvun sodanjälkeisinä vuosina missään tavaravuorien keskellä eletty. Puute lähinnä selkeytti, mikä on tärkeää.
Mutta itse epäilen, että meitä tällaisia asioita pohtivia katsotaan kieroon siksi, että meidän koetaan vievän sivuraiteille sitä iloista tavaroiden karsimista, mitä oli ketjun alkupäässä - tyyliin "taas sain pois viisi kassillista, jes!" Siihen verrattuna tuntuu varmastikin lannistavalta alkaa pohtia, olisiko niissä kasseissa sittenkin ollut jotain, mikä voi olla myöhemmin tarpeellista.
En tiedä, ehkä tällainen "pula-ajan minimalismi" tarvitsisi oman ketjunsa. Mene ja tiedä sitten.
Onko lainkaan perusteltua kysyä sitä, miksi ihmisillä on sitä tavarapaljoutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys: jos teillä on tori.fissä tai muualla netissä sellaista tavaraa myynnissä, josta pyydätte alle 10e, kauanko pidätte sitä ilmoitusta siellä ennen kuin nakkaatte tavaran esim. kierrätykseen/roskiin/jonnekin? Jos tavara ei siis meinaa mennä kaupaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.
Vaatteita en sure, enkä astioita.Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.
Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.
Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?
Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.
Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.
eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.
Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa? Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.
Tää on kyllä oikea pahan mielen ketju. Tulin hakemaan inspiraatiota, mutta poistun takavasemmalle.
Vähän sama tunnelma. Joillekin näiden erilaisten tulevaisuusskenaarioiden miettiminen, ainakin tämän tavarapaljous-teeman alla, on jotenkin punainen vaate. Vaikka yleensä kai on hyvä, että ihmiset jakavat ERILAISIA ajatuksiaan, siinä tuulettuvat kaikkien päät.
Ei ole ihme, jos muutenkin on maassamme semmoinen tunnelma, että ihmiset elävät talvi- ja jatkosodan aikaisia ja jälkeisiä asioita uudelleen nyt Ukrainan-sodan myötä (sama hyökkääjä silloin meillä ja nytten heillä), että tällaisessa aiheessa, jossa aina on puheena sota- ja pula-ajan eläneiden ihmisten suhde tavaraan, että nämäkin kysymykset nousevat pintaan. Nähdään yhteneväisyyksiä, tulee epävarmuus nykytilanteen jatkumisesta, sellainen ihminen on. Kun aiempi kirjoittaja kysyi, "Ymmärrättekö te muut epäröintini?", minä vastaan: ymmärrän oikein hyvin. Kyllä muuttuvat tilanteet maailmassa saavat herättää uusiakin ajatuksia (tai kaivaa sieltä vintiltä niitä vanhoja ajatuksia).
Ei kai sitä voi olla muuta kuin iloinen sellaisen ihmisen puolesta, joka oli suunnitellut hävittävänsä kirjansa ja liikuntakamansa mutta ei ollut sitä tehnyt ja saikin olla tuosta passiivisuudestaan iloinen silloin, kun korona pisti kaiken kiinni. Keneltä tuo nyt on pois, tuo ilo? Siis jos ensin valitetaan, ettei saada aikaiseksi, ja sitten käykin ilmi, että se aikaansaamattomuuden haitta kääntyikin iloksi ja hyödyksi? Parempihan se on iloita kuin valittaa.
Varsinaiseen aiheeseen, sitä kannattaa kyllä miettiä, mitä tekemistä itse keksii, jos joko sähkö tai edes vain netti on muutamankin viikon pois päältä. Itse ainakin harmittelisin sitä, jos olisin konmarittanut pelikorttini ja kirjani pois. Otsalampun valossa voi lukea. Jos vaikka pommisuojaan joutuu pidemmäksi aikaa. Tämä worst case scenariona, toki. Mutta ihan arkisempikin juttu voi tapahtua, joku kaapeli katkeaa vahingossa tahi muuta. Jos olet kotona, eikä netti syystä tai toisesta toimi: mitä teet? Entä jos et voi poistua kotoa, mitä teet? Annetaan nyt armoa heillekin (meillekin), jotka mietimme tällaistakin kysymystä tavarapaljouden keskellä.
Samanlaisia ajatuksia täällä.
Lisäisin vielä, että tällaisten kysymysten pohtiminen ei ole mitenkään tavarapaljouden vähentämisen kanssa ristiriidassa.
Eihän 30-luvun pula-aikanakaan ja 40-luvun sodanjälkeisinä vuosina missään tavaravuorien keskellä eletty. Puute lähinnä selkeytti, mikä on tärkeää.
Mutta itse epäilen, että meitä tällaisia asioita pohtivia katsotaan kieroon siksi, että meidän koetaan vievän sivuraiteille sitä iloista tavaroiden karsimista, mitä oli ketjun alkupäässä - tyyliin "taas sain pois viisi kassillista, jes!" Siihen verrattuna tuntuu varmastikin lannistavalta alkaa pohtia, olisiko niissä kasseissa sittenkin ollut jotain, mikä voi olla myöhemmin tarpeellista.
En tiedä, ehkä tällainen "pula-ajan minimalismi" tarvitsisi oman ketjunsa. Mene ja tiedä sitten.
En ole osallistunut aiemmin tähän keskusteluun, mutta minulle tulee lähinnä mieleen että tässä joku tai jotkut hamsterit etsivät syitä pitää kokoelmansa.
Viimeiset kaksi vuotta ovat osoittaneet että mistään ei voi olla enää varma. Niin moni asia muuttuu nyt todella nopeasti.
Ja tässähän on juurikin kyse siitä Konmarin "huoli tulevaisuudesta" -tilanteesta.
Toisaalta voihan myös käydä niin että energiakriisin myötä osaa asunnoista ei ole enää varaa lämmittää ja valtiovalta velvoittaa ihmiset muuttamaan tiiviimmin asumaan, vaikka kimppakämppiin. Jos samalla määrättäisiin isot jätemaksut eikä tavaraa saisi hävitettyä enää yhtä helposti, niin se ylimääräinen tavara saattaisikin päätyä maksamaan paljon.
Ja jos joku nyt sanoo että ei niin voi käydä, niin kuka meistä olisi voinut uskoa kolme vuotta sitten mitä kaikkea meidät on pakotettu tekemään koronan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.
Vaatteita en sure, enkä astioita.Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.
Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.
Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?
Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.
Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.
eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.
Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa? Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.
Tää on kyllä oikea pahan mielen ketju. Tulin hakemaan inspiraatiota, mutta poistun takavasemmalle.
Vähän sama tunnelma. Joillekin näiden erilaisten tulevaisuusskenaarioiden miettiminen, ainakin tämän tavarapaljous-teeman alla, on jotenkin punainen vaate. Vaikka yleensä kai on hyvä, että ihmiset jakavat ERILAISIA ajatuksiaan, siinä tuulettuvat kaikkien päät.
Ei ole ihme, jos muutenkin on maassamme semmoinen tunnelma, että ihmiset elävät talvi- ja jatkosodan aikaisia ja jälkeisiä asioita uudelleen nyt Ukrainan-sodan myötä (sama hyökkääjä silloin meillä ja nytten heillä), että tällaisessa aiheessa, jossa aina on puheena sota- ja pula-ajan eläneiden ihmisten suhde tavaraan, että nämäkin kysymykset nousevat pintaan. Nähdään yhteneväisyyksiä, tulee epävarmuus nykytilanteen jatkumisesta, sellainen ihminen on. Kun aiempi kirjoittaja kysyi, "Ymmärrättekö te muut epäröintini?", minä vastaan: ymmärrän oikein hyvin. Kyllä muuttuvat tilanteet maailmassa saavat herättää uusiakin ajatuksia (tai kaivaa sieltä vintiltä niitä vanhoja ajatuksia).
Ei kai sitä voi olla muuta kuin iloinen sellaisen ihmisen puolesta, joka oli suunnitellut hävittävänsä kirjansa ja liikuntakamansa mutta ei ollut sitä tehnyt ja saikin olla tuosta passiivisuudestaan iloinen silloin, kun korona pisti kaiken kiinni. Keneltä tuo nyt on pois, tuo ilo? Siis jos ensin valitetaan, ettei saada aikaiseksi, ja sitten käykin ilmi, että se aikaansaamattomuuden haitta kääntyikin iloksi ja hyödyksi? Parempihan se on iloita kuin valittaa.
Varsinaiseen aiheeseen, sitä kannattaa kyllä miettiä, mitä tekemistä itse keksii, jos joko sähkö tai edes vain netti on muutamankin viikon pois päältä. Itse ainakin harmittelisin sitä, jos olisin konmarittanut pelikorttini ja kirjani pois. Otsalampun valossa voi lukea. Jos vaikka pommisuojaan joutuu pidemmäksi aikaa. Tämä worst case scenariona, toki. Mutta ihan arkisempikin juttu voi tapahtua, joku kaapeli katkeaa vahingossa tahi muuta. Jos olet kotona, eikä netti syystä tai toisesta toimi: mitä teet? Entä jos et voi poistua kotoa, mitä teet? Annetaan nyt armoa heillekin (meillekin), jotka mietimme tällaistakin kysymystä tavarapaljouden keskellä.
Samanlaisia ajatuksia täällä.
Lisäisin vielä, että tällaisten kysymysten pohtiminen ei ole mitenkään tavarapaljouden vähentämisen kanssa ristiriidassa.
Eihän 30-luvun pula-aikanakaan ja 40-luvun sodanjälkeisinä vuosina missään tavaravuorien keskellä eletty. Puute lähinnä selkeytti, mikä on tärkeää.
Mutta itse epäilen, että meitä tällaisia asioita pohtivia katsotaan kieroon siksi, että meidän koetaan vievän sivuraiteille sitä iloista tavaroiden karsimista, mitä oli ketjun alkupäässä - tyyliin "taas sain pois viisi kassillista, jes!" Siihen verrattuna tuntuu varmastikin lannistavalta alkaa pohtia, olisiko niissä kasseissa sittenkin ollut jotain, mikä voi olla myöhemmin tarpeellista.
En tiedä, ehkä tällainen "pula-ajan minimalismi" tarvitsisi oman ketjunsa. Mene ja tiedä sitten.
En ole osallistunut aiemmin tähän keskusteluun, mutta minulle tulee lähinnä mieleen että tässä joku tai jotkut hamsterit etsivät syitä pitää kokoelmansa.
Viimeiset kaksi vuotta ovat osoittaneet että mistään ei voi olla enää varma. Niin moni asia muuttuu nyt todella nopeasti.
Ja tässähän on juurikin kyse siitä Konmarin "huoli tulevaisuudesta" -tilanteesta.
Toisaalta voihan myös käydä niin että energiakriisin myötä osaa asunnoista ei ole enää varaa lämmittää ja valtiovalta velvoittaa ihmiset muuttamaan tiiviimmin asumaan, vaikka kimppakämppiin. Jos samalla määrättäisiin isot jätemaksut eikä tavaraa saisi hävitettyä enää yhtä helposti, niin se ylimääräinen tavara saattaisikin päätyä maksamaan paljon.
Ja jos joku nyt sanoo että ei niin voi käydä, niin kuka meistä olisi voinut uskoa kolme vuotta sitten mitä kaikkea meidät on pakotettu tekemään koronan vuoksi.
No tietysti, jos kaikesta hakee aina piilomerkityksiä, niin voihan se olla niin, ettei kukaan oikeasti ole huolissaan mistään kriiseistä, vaan hakevat ainoastaan tekosyitä kaikesta. Mutta eipä tässä keskustelussa sitten mitään mieltä olekaan, jos toisen osapuolen mielestä toiset osapuolet lähtökohtaisesti valehtelevat.
En kyllä usko, että suurin osa tavarapaljouden kanssa pähkäilevistä ihmisistä kärsii mistään varsinaisesta hamstrauksesta mielenterveysongelmana. Arjen tavaraa on yksinkertaisesti kaikkialla liikaa, jo ihan kauppojen hyllyistä lähtien.
Tyhjennän juuri mieheni kanssa palvelutaloon päässeen sukulaisen taloa turhasta tavarasta. Siis todellakin turhasta, ylimääräisestä, krääsästä jne. Hyvä, tarpeellinen ja design jää.Yksi mielestäni suht ruma, kuitenkin modernin näköinen, pöytälamppu oli juuri lähdössä kierrätyskeskukseen kun päätin vielä viime hetkellä tsekata olisko sillä sittenkin vähäistä suurempaa arvoa. No olihan sillä, 70-luvun tanskalaista designia, josta ulkomaisissa nettikaupoissa pyydetää 300-1000 euron välillä. Eli varsinkin kuolinpesiä jne tyhjentäessä kannattaa olla tarkkana sellaisten tavaroiden arvon kanssa joiden alkuperää ja historiaa ei tunne! Nimiä mainitsematta on olemassa appeja joilla voi ottaa kuvan ja ohjelma hakee vastaavuuksia netin sivuilta. Sillä keinoin olen löytänyt useita itselleni tuntemattomia esineitä pyydettyine hintoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pesin maitopurkkeja ja laitan niihin marjat
Huom. Jos aiot pakastaa marjat maitopurkeissa, tarkistapa ensin vaikka maitofirman asiakaspalavelusta: soveltuuko maitopurkki pakastamiseen?
(He tietävät mitä sen rakenne sisältää.)
Ei pakasterasioita ja -pusseja ole aikoinaan turhaan kehitelty.
Eli uutta käyttötarkoitusta pakkauksille miettiessä ei kannata mennä ojasta allikkoon.
Joistain materiaaleista ei ole pitkäaikaiseen käyttöön, eli huomioida täytyy muistaa jatkokäytön terveysturvallisuus.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys: jos teillä on tori.fissä tai muualla netissä sellaista tavaraa myynnissä, josta pyydätte alle 10e, kauanko pidätte sitä ilmoitusta siellä ennen kuin nakkaatte tavaran esim. kierrätykseen/roskiin/jonnekin? Jos tavara ei siis meinaa mennä kaupaksi.
Tai voisin muotoilla kysymyksen niinkin, että löytyykö täältä niitä jotka ei laita sellaisia tavaroita myyntiin mistä saa vaikka vain 1-5e pyydettyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.
Vaatteita en sure, enkä astioita.Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.
Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.
Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?
Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.
Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.
eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.
Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa? Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.
Tää on kyllä oikea pahan mielen ketju. Tulin hakemaan inspiraatiota, mutta poistun takavasemmalle.
Vähän sama tunnelma. Joillekin näiden erilaisten tulevaisuusskenaarioiden miettiminen, ainakin tämän tavarapaljous-teeman alla, on jotenkin punainen vaate. Vaikka yleensä kai on hyvä, että ihmiset jakavat ERILAISIA ajatuksiaan, siinä tuulettuvat kaikkien päät.
Ei ole ihme, jos muutenkin on maassamme semmoinen tunnelma, että ihmiset elävät talvi- ja jatkosodan aikaisia ja jälkeisiä asioita uudelleen nyt Ukrainan-sodan myötä (sama hyökkääjä silloin meillä ja nytten heillä), että tällaisessa aiheessa, jossa aina on puheena sota- ja pula-ajan eläneiden ihmisten suhde tavaraan, että nämäkin kysymykset nousevat pintaan. Nähdään yhteneväisyyksiä, tulee epävarmuus nykytilanteen jatkumisesta, sellainen ihminen on. Kun aiempi kirjoittaja kysyi, "Ymmärrättekö te muut epäröintini?", minä vastaan: ymmärrän oikein hyvin. Kyllä muuttuvat tilanteet maailmassa saavat herättää uusiakin ajatuksia (tai kaivaa sieltä vintiltä niitä vanhoja ajatuksia).
Ei kai sitä voi olla muuta kuin iloinen sellaisen ihmisen puolesta, joka oli suunnitellut hävittävänsä kirjansa ja liikuntakamansa mutta ei ollut sitä tehnyt ja saikin olla tuosta passiivisuudestaan iloinen silloin, kun korona pisti kaiken kiinni. Keneltä tuo nyt on pois, tuo ilo? Siis jos ensin valitetaan, ettei saada aikaiseksi, ja sitten käykin ilmi, että se aikaansaamattomuuden haitta kääntyikin iloksi ja hyödyksi? Parempihan se on iloita kuin valittaa.
Varsinaiseen aiheeseen, sitä kannattaa kyllä miettiä, mitä tekemistä itse keksii, jos joko sähkö tai edes vain netti on muutamankin viikon pois päältä. Itse ainakin harmittelisin sitä, jos olisin konmarittanut pelikorttini ja kirjani pois. Otsalampun valossa voi lukea. Jos vaikka pommisuojaan joutuu pidemmäksi aikaa. Tämä worst case scenariona, toki. Mutta ihan arkisempikin juttu voi tapahtua, joku kaapeli katkeaa vahingossa tahi muuta. Jos olet kotona, eikä netti syystä tai toisesta toimi: mitä teet? Entä jos et voi poistua kotoa, mitä teet? Annetaan nyt armoa heillekin (meillekin), jotka mietimme tällaistakin kysymystä tavarapaljouden keskellä.
Samanlaisia ajatuksia täällä.
Lisäisin vielä, että tällaisten kysymysten pohtiminen ei ole mitenkään tavarapaljouden vähentämisen kanssa ristiriidassa.
Eihän 30-luvun pula-aikanakaan ja 40-luvun sodanjälkeisinä vuosina missään tavaravuorien keskellä eletty. Puute lähinnä selkeytti, mikä on tärkeää.
Mutta itse epäilen, että meitä tällaisia asioita pohtivia katsotaan kieroon siksi, että meidän koetaan vievän sivuraiteille sitä iloista tavaroiden karsimista, mitä oli ketjun alkupäässä - tyyliin "taas sain pois viisi kassillista, jes!" Siihen verrattuna tuntuu varmastikin lannistavalta alkaa pohtia, olisiko niissä kasseissa sittenkin ollut jotain, mikä voi olla myöhemmin tarpeellista.
En tiedä, ehkä tällainen "pula-ajan minimalismi" tarvitsisi oman ketjunsa. Mene ja tiedä sitten.
En ole osallistunut aiemmin tähän keskusteluun, mutta minulle tulee lähinnä mieleen että tässä joku tai jotkut hamsterit etsivät syitä pitää kokoelmansa.
Viimeiset kaksi vuotta ovat osoittaneet että mistään ei voi olla enää varma. Niin moni asia muuttuu nyt todella nopeasti.
Ja tässähän on juurikin kyse siitä Konmarin "huoli tulevaisuudesta" -tilanteesta.
Toisaalta voihan myös käydä niin että energiakriisin myötä osaa asunnoista ei ole enää varaa lämmittää ja valtiovalta velvoittaa ihmiset muuttamaan tiiviimmin asumaan, vaikka kimppakämppiin. Jos samalla määrättäisiin isot jätemaksut eikä tavaraa saisi hävitettyä enää yhtä helposti, niin se ylimääräinen tavara saattaisikin päätyä maksamaan paljon.
Ja jos joku nyt sanoo että ei niin voi käydä, niin kuka meistä olisi voinut uskoa kolme vuotta sitten mitä kaikkea meidät on pakotettu tekemään koronan vuoksi.No tietysti, jos kaikesta hakee aina piilomerkityksiä, niin voihan se olla niin, ettei kukaan oikeasti ole huolissaan mistään kriiseistä, vaan hakevat ainoastaan tekosyitä kaikesta. Mutta eipä tässä keskustelussa sitten mitään mieltä olekaan, jos toisen osapuolen mielestä toiset osapuolet lähtökohtaisesti valehtelevat.
En kyllä usko, että suurin osa tavarapaljouden kanssa pähkäilevistä ihmisistä kärsii mistään varsinaisesta hamstrauksesta mielenterveysongelmana. Arjen tavaraa on yksinkertaisesti kaikkialla liikaa, jo ihan kauppojen hyllyistä lähtien.
En hae kaikesta aina piilomerkityksiä, enkä ole myöskään syyttänyt ketään valehtelusta. Luet rivien välistä asioita, mitä ei ole sanottu eikä tarkoitettu.
Marie Kondo kirjoittaa kirjassaan erityisistä syistä, jotka voivat aiheuttaa tavaroista luopumisen vaikeutta. Yksi niistä on pelko tulevaisuudesta, ja nähdäkseni siitä miten poliisi ujukkä on tässä inflaatiokeskustelussa nyt kyse. En usko että hän viittaa millään lailla mielenterveyden ongelmiin, ja ihmettelen mistä tämä ajatus oikein tuli. Ei ainakaan minun kirjoituksestani.
Olen tehnyt vuosia töitä sekä tavaroideni, että itseni kanssa. Luopumisen tuska on todellinen, eikä se katoa itsestään. Monet ovat seuranneet tätä ketjua jo vuosia ja tehneet samalla töitä tavarapaljoutensa kanssa. On myös rehellisesti vaihdettu ajatuksia siitä, mistä nämä luopumisen ongelmat omalla kohdalla johtuvat. Sen vuoksi en ymmärrä mikä tässä kirjoituksessani saa aggressiot pintaan.
Jokainen tekee tavaroilleen mitä haluaa, tämä foorumi on asiaan liittyviä keskusteluja varten. Ei ole tarkoituskaan että kaikki olisimme samaa mieltä asioista tai että kaikilla olisi saman verran tavaroita. Minulla on satoja kirjoja, mutta tosi vähän vaatteita. Jollain on toisinpäin.
On vaikea keskustella, jos pitää koko ajan varoa sanomisiaan, koska joku etsii rivien välistä asioita mistä loukkaantua. Tämä ei ole yhden mielensäpahoittajan hallitsema ketju, vaan avointa ajatusten vaihtoa varten.
Jos aiot vetää herneen nenään joka asiasta, väännellä ja toisten sanomisia ja haastaa riitaa, niin suosittelen vaihtamaan ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys: jos teillä on tori.fissä tai muualla netissä sellaista tavaraa myynnissä, josta pyydätte alle 10e, kauanko pidätte sitä ilmoitusta siellä ennen kuin nakkaatte tavaran esim. kierrätykseen/roskiin/jonnekin? Jos tavara ei siis meinaa mennä kaupaksi.
Tai voisin muotoilla kysymyksen niinkin, että löytyykö täältä niitä jotka ei laita sellaisia tavaroita myyntiin mistä saa vaikka vain 1-5e pyydettyä?
Olen laittanut sen kympin rajaksi. Halvemmat vien kierrätyskeskukseen tai Konttiin. Joskus myös niputan tavaroita, jos tuntuu että menisivät paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.
Vaatteita en sure, enkä astioita.Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.
Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.
Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?
Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.
Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.
eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.
Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa? Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.
Tää on kyllä oikea pahan mielen ketju. Tulin hakemaan inspiraatiota, mutta poistun takavasemmalle.
Vähän sama tunnelma. Joillekin näiden erilaisten tulevaisuusskenaarioiden miettiminen, ainakin tämän tavarapaljous-teeman alla, on jotenkin punainen vaate. Vaikka yleensä kai on hyvä, että ihmiset jakavat ERILAISIA ajatuksiaan, siinä tuulettuvat kaikkien päät.
Ei ole ihme, jos muutenkin on maassamme semmoinen tunnelma, että ihmiset elävät talvi- ja jatkosodan aikaisia ja jälkeisiä asioita uudelleen nyt Ukrainan-sodan myötä (sama hyökkääjä silloin meillä ja nytten heillä), että tällaisessa aiheessa, jossa aina on puheena sota- ja pula-ajan eläneiden ihmisten suhde tavaraan, että nämäkin kysymykset nousevat pintaan. Nähdään yhteneväisyyksiä, tulee epävarmuus nykytilanteen jatkumisesta, sellainen ihminen on. Kun aiempi kirjoittaja kysyi, "Ymmärrättekö te muut epäröintini?", minä vastaan: ymmärrän oikein hyvin. Kyllä muuttuvat tilanteet maailmassa saavat herättää uusiakin ajatuksia (tai kaivaa sieltä vintiltä niitä vanhoja ajatuksia).
Ei kai sitä voi olla muuta kuin iloinen sellaisen ihmisen puolesta, joka oli suunnitellut hävittävänsä kirjansa ja liikuntakamansa mutta ei ollut sitä tehnyt ja saikin olla tuosta passiivisuudestaan iloinen silloin, kun korona pisti kaiken kiinni. Keneltä tuo nyt on pois, tuo ilo? Siis jos ensin valitetaan, ettei saada aikaiseksi, ja sitten käykin ilmi, että se aikaansaamattomuuden haitta kääntyikin iloksi ja hyödyksi? Parempihan se on iloita kuin valittaa.
Varsinaiseen aiheeseen, sitä kannattaa kyllä miettiä, mitä tekemistä itse keksii, jos joko sähkö tai edes vain netti on muutamankin viikon pois päältä. Itse ainakin harmittelisin sitä, jos olisin konmarittanut pelikorttini ja kirjani pois. Otsalampun valossa voi lukea. Jos vaikka pommisuojaan joutuu pidemmäksi aikaa. Tämä worst case scenariona, toki. Mutta ihan arkisempikin juttu voi tapahtua, joku kaapeli katkeaa vahingossa tahi muuta. Jos olet kotona, eikä netti syystä tai toisesta toimi: mitä teet? Entä jos et voi poistua kotoa, mitä teet? Annetaan nyt armoa heillekin (meillekin), jotka mietimme tällaistakin kysymystä tavarapaljouden keskellä.
Samanlaisia ajatuksia täällä.
Lisäisin vielä, että tällaisten kysymysten pohtiminen ei ole mitenkään tavarapaljouden vähentämisen kanssa ristiriidassa.
Eihän 30-luvun pula-aikanakaan ja 40-luvun sodanjälkeisinä vuosina missään tavaravuorien keskellä eletty. Puute lähinnä selkeytti, mikä on tärkeää.
Mutta itse epäilen, että meitä tällaisia asioita pohtivia katsotaan kieroon siksi, että meidän koetaan vievän sivuraiteille sitä iloista tavaroiden karsimista, mitä oli ketjun alkupäässä - tyyliin "taas sain pois viisi kassillista, jes!" Siihen verrattuna tuntuu varmastikin lannistavalta alkaa pohtia, olisiko niissä kasseissa sittenkin ollut jotain, mikä voi olla myöhemmin tarpeellista.
En tiedä, ehkä tällainen "pula-ajan minimalismi" tarvitsisi oman ketjunsa. Mene ja tiedä sitten.
En ole osallistunut aiemmin tähän keskusteluun, mutta minulle tulee lähinnä mieleen että tässä joku tai jotkut hamsterit etsivät syitä pitää kokoelmansa.
Viimeiset kaksi vuotta ovat osoittaneet että mistään ei voi olla enää varma. Niin moni asia muuttuu nyt todella nopeasti.
Ja tässähän on juurikin kyse siitä Konmarin "huoli tulevaisuudesta" -tilanteesta.
Toisaalta voihan myös käydä niin että energiakriisin myötä osaa asunnoista ei ole enää varaa lämmittää ja valtiovalta velvoittaa ihmiset muuttamaan tiiviimmin asumaan, vaikka kimppakämppiin. Jos samalla määrättäisiin isot jätemaksut eikä tavaraa saisi hävitettyä enää yhtä helposti, niin se ylimääräinen tavara saattaisikin päätyä maksamaan paljon.
Ja jos joku nyt sanoo että ei niin voi käydä, niin kuka meistä olisi voinut uskoa kolme vuotta sitten mitä kaikkea meidät on pakotettu tekemään koronan vuoksi.No tietysti, jos kaikesta hakee aina piilomerkityksiä, niin voihan se olla niin, ettei kukaan oikeasti ole huolissaan mistään kriiseistä, vaan hakevat ainoastaan tekosyitä kaikesta. Mutta eipä tässä keskustelussa sitten mitään mieltä olekaan, jos toisen osapuolen mielestä toiset osapuolet lähtökohtaisesti valehtelevat.
En kyllä usko, että suurin osa tavarapaljouden kanssa pähkäilevistä ihmisistä kärsii mistään varsinaisesta hamstrauksesta mielenterveysongelmana. Arjen tavaraa on yksinkertaisesti kaikkialla liikaa, jo ihan kauppojen hyllyistä lähtien.
En hae kaikesta aina piilomerkityksiä, enkä ole myöskään syyttänyt ketään valehtelusta. Luet rivien välistä asioita, mitä ei ole sanottu eikä tarkoitettu.
Marie Kondo kirjoittaa kirjassaan erityisistä syistä, jotka voivat aiheuttaa tavaroista luopumisen vaikeutta. Yksi niistä on pelko tulevaisuudesta, ja nähdäkseni siitä miten poliisi ujukkä on tässä inflaatiokeskustelussa nyt kyse. En usko että hän viittaa millään lailla mielenterveyden ongelmiin, ja ihmettelen mistä tämä ajatus oikein tuli. Ei ainakaan minun kirjoituksestani.
Olen tehnyt vuosia töitä sekä tavaroideni, että itseni kanssa. Luopumisen tuska on todellinen, eikä se katoa itsestään. Monet ovat seuranneet tätä ketjua jo vuosia ja tehneet samalla töitä tavarapaljoutensa kanssa. On myös rehellisesti vaihdettu ajatuksia siitä, mistä nämä luopumisen ongelmat omalla kohdalla johtuvat. Sen vuoksi en ymmärrä mikä tässä kirjoituksessani saa aggressiot pintaan.
Jokainen tekee tavaroilleen mitä haluaa, tämä foorumi on asiaan liittyviä keskusteluja varten. Ei ole tarkoituskaan että kaikki olisimme samaa mieltä asioista tai että kaikilla olisi saman verran tavaroita. Minulla on satoja kirjoja, mutta tosi vähän vaatteita. Jollain on toisinpäin.
On vaikea keskustella, jos pitää koko ajan varoa sanomisiaan, koska joku etsii rivien välistä asioita mistä loukkaantua. Tämä ei ole yhden mielensäpahoittajan hallitsema ketju, vaan avointa ajatusten vaihtoa varten.
Jos aiot vetää herneen nenään joka asiasta, väännellä ja toisten sanomisia ja haastaa riitaa, niin suosittelen vaihtamaan ketjua.
Anteeksi, ymmärsin väärin lauseesi "hamsterit etsivät syitä pitää kokoelmansa" - käsitin sinun puhuvan hamstrauksesta (joka on siis mt-ongelma).
Kaikesta muusta olen samaa mieltä, ja nimenomaan toivoin ketjuun avointa keskustelua kaikin puolin, joten on vähän hämmentävää, että nyt haenkin mukamas rivien välistä syitä mielensäpahoittamiseen ja riidanhaastamiseen (?!). Tämä koko sivujuonnehan lähti siitä, että joidenkin mielestä mikään tavaroiden mahdollisen pula-ajan tarpeellisuuden pohtiminen ei edes kuulu tähän ketjuun, vaan sabotoi itse karsimistavoitetta. Minulle taas sen pohtiminen, mitä kannattaa säilyttää ja millaisiin olosuhteisiin tulevaisuudessa varaudutaan, on olennainen osa karsimista tai pitäisikö sanoa kotitalouden "tavarapolitiikkaa". Ja en ilmeisesti ole ihan yksin.
Minun mielestäni tämä sopisi ihan hyvin tämän ketjun alle, mutta kenties tällaiset pohdinnat siis tarvitsevat oman ketjunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.
Vaatteita en sure, enkä astioita.Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.
Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.
Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?
Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.
Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.
eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.
Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa? Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.
Tää on kyllä oikea pahan mielen ketju. Tulin hakemaan inspiraatiota, mutta poistun takavasemmalle.
Vähän sama tunnelma. Joillekin näiden erilaisten tulevaisuusskenaarioiden miettiminen, ainakin tämän tavarapaljous-teeman alla, on jotenkin punainen vaate. Vaikka yleensä kai on hyvä, että ihmiset jakavat ERILAISIA ajatuksiaan, siinä tuulettuvat kaikkien päät.
Ei ole ihme, jos muutenkin on maassamme semmoinen tunnelma, että ihmiset elävät talvi- ja jatkosodan aikaisia ja jälkeisiä asioita uudelleen nyt Ukrainan-sodan myötä (sama hyökkääjä silloin meillä ja nytten heillä), että tällaisessa aiheessa, jossa aina on puheena sota- ja pula-ajan eläneiden ihmisten suhde tavaraan, että nämäkin kysymykset nousevat pintaan. Nähdään yhteneväisyyksiä, tulee epävarmuus nykytilanteen jatkumisesta, sellainen ihminen on. Kun aiempi kirjoittaja kysyi, "Ymmärrättekö te muut epäröintini?", minä vastaan: ymmärrän oikein hyvin. Kyllä muuttuvat tilanteet maailmassa saavat herättää uusiakin ajatuksia (tai kaivaa sieltä vintiltä niitä vanhoja ajatuksia).
Ei kai sitä voi olla muuta kuin iloinen sellaisen ihmisen puolesta, joka oli suunnitellut hävittävänsä kirjansa ja liikuntakamansa mutta ei ollut sitä tehnyt ja saikin olla tuosta passiivisuudestaan iloinen silloin, kun korona pisti kaiken kiinni. Keneltä tuo nyt on pois, tuo ilo? Siis jos ensin valitetaan, ettei saada aikaiseksi, ja sitten käykin ilmi, että se aikaansaamattomuuden haitta kääntyikin iloksi ja hyödyksi? Parempihan se on iloita kuin valittaa.
Varsinaiseen aiheeseen, sitä kannattaa kyllä miettiä, mitä tekemistä itse keksii, jos joko sähkö tai edes vain netti on muutamankin viikon pois päältä. Itse ainakin harmittelisin sitä, jos olisin konmarittanut pelikorttini ja kirjani pois. Otsalampun valossa voi lukea. Jos vaikka pommisuojaan joutuu pidemmäksi aikaa. Tämä worst case scenariona, toki. Mutta ihan arkisempikin juttu voi tapahtua, joku kaapeli katkeaa vahingossa tahi muuta. Jos olet kotona, eikä netti syystä tai toisesta toimi: mitä teet? Entä jos et voi poistua kotoa, mitä teet? Annetaan nyt armoa heillekin (meillekin), jotka mietimme tällaistakin kysymystä tavarapaljouden keskellä.
Samanlaisia ajatuksia täällä.
Lisäisin vielä, että tällaisten kysymysten pohtiminen ei ole mitenkään tavarapaljouden vähentämisen kanssa ristiriidassa.
Eihän 30-luvun pula-aikanakaan ja 40-luvun sodanjälkeisinä vuosina missään tavaravuorien keskellä eletty. Puute lähinnä selkeytti, mikä on tärkeää.
Mutta itse epäilen, että meitä tällaisia asioita pohtivia katsotaan kieroon siksi, että meidän koetaan vievän sivuraiteille sitä iloista tavaroiden karsimista, mitä oli ketjun alkupäässä - tyyliin "taas sain pois viisi kassillista, jes!" Siihen verrattuna tuntuu varmastikin lannistavalta alkaa pohtia, olisiko niissä kasseissa sittenkin ollut jotain, mikä voi olla myöhemmin tarpeellista.
En tiedä, ehkä tällainen "pula-ajan minimalismi" tarvitsisi oman ketjunsa. Mene ja tiedä sitten.
En ole osallistunut aiemmin tähän keskusteluun, mutta minulle tulee lähinnä mieleen että tässä joku tai jotkut hamsterit etsivät syitä pitää kokoelmansa.
Viimeiset kaksi vuotta ovat osoittaneet että mistään ei voi olla enää varma. Niin moni asia muuttuu nyt todella nopeasti.
Ja tässähän on juurikin kyse siitä Konmarin "huoli tulevaisuudesta" -tilanteesta.
Toisaalta voihan myös käydä niin että energiakriisin myötä osaa asunnoista ei ole enää varaa lämmittää ja valtiovalta velvoittaa ihmiset muuttamaan tiiviimmin asumaan, vaikka kimppakämppiin. Jos samalla määrättäisiin isot jätemaksut eikä tavaraa saisi hävitettyä enää yhtä helposti, niin se ylimääräinen tavara saattaisikin päätyä maksamaan paljon.
Ja jos joku nyt sanoo että ei niin voi käydä, niin kuka meistä olisi voinut uskoa kolme vuotta sitten mitä kaikkea meidät on pakotettu tekemään koronan vuoksi.No tietysti, jos kaikesta hakee aina piilomerkityksiä, niin voihan se olla niin, ettei kukaan oikeasti ole huolissaan mistään kriiseistä, vaan hakevat ainoastaan tekosyitä kaikesta. Mutta eipä tässä keskustelussa sitten mitään mieltä olekaan, jos toisen osapuolen mielestä toiset osapuolet lähtökohtaisesti valehtelevat.
En kyllä usko, että suurin osa tavarapaljouden kanssa pähkäilevistä ihmisistä kärsii mistään varsinaisesta hamstrauksesta mielenterveysongelmana. Arjen tavaraa on yksinkertaisesti kaikkialla liikaa, jo ihan kauppojen hyllyistä lähtien.
En hae kaikesta aina piilomerkityksiä, enkä ole myöskään syyttänyt ketään valehtelusta. Luet rivien välistä asioita, mitä ei ole sanottu eikä tarkoitettu.
Marie Kondo kirjoittaa kirjassaan erityisistä syistä, jotka voivat aiheuttaa tavaroista luopumisen vaikeutta. Yksi niistä on pelko tulevaisuudesta, ja nähdäkseni siitä miten poliisi ujukkä on tässä inflaatiokeskustelussa nyt kyse. En usko että hän viittaa millään lailla mielenterveyden ongelmiin, ja ihmettelen mistä tämä ajatus oikein tuli. Ei ainakaan minun kirjoituksestani.
Olen tehnyt vuosia töitä sekä tavaroideni, että itseni kanssa. Luopumisen tuska on todellinen, eikä se katoa itsestään. Monet ovat seuranneet tätä ketjua jo vuosia ja tehneet samalla töitä tavarapaljoutensa kanssa. On myös rehellisesti vaihdettu ajatuksia siitä, mistä nämä luopumisen ongelmat omalla kohdalla johtuvat. Sen vuoksi en ymmärrä mikä tässä kirjoituksessani saa aggressiot pintaan.
Jokainen tekee tavaroilleen mitä haluaa, tämä foorumi on asiaan liittyviä keskusteluja varten. Ei ole tarkoituskaan että kaikki olisimme samaa mieltä asioista tai että kaikilla olisi saman verran tavaroita. Minulla on satoja kirjoja, mutta tosi vähän vaatteita. Jollain on toisinpäin.
On vaikea keskustella, jos pitää koko ajan varoa sanomisiaan, koska joku etsii rivien välistä asioita mistä loukkaantua. Tämä ei ole yhden mielensäpahoittajan hallitsema ketju, vaan avointa ajatusten vaihtoa varten.
Jos aiot vetää herneen nenään joka asiasta, väännellä ja toisten sanomisia ja haastaa riitaa, niin suosittelen vaihtamaan ketjua.
Koska ryhdyin seuraamaan tätä ketjua vasta nyt, eikä minun ole ainakaan aivan heti mahdollista lukea koko tähänastista ketjua läpi, haluaisin kysyä kommentoijalta, joka tässä puhuu luopumisen tuskasta hyvin henkilökohtaisesti ja fiksusti (kiitos siitä), onko ketjussa käsitelty aiemmin ja/tai oletko itse miettinyt sitä, miksi ihmisillä on ylipäänsä niin paljon tavaraa, että sitä pitää konmarittaa/karsia? Miksi tavaran hankkiminen on niin helppoa suhteessa siitä eroon pääsemiseen, tunnetasolla ja muuten? Arvostan tätä ketjua ja täältä jo saamiani ajatuksia. Sekä konkreettisen tavarapaljouden suhteen ja mitä tehdä sen kanssa, mutta myös laajempana kulttuurisena ilmiönä, josta yksi on nyt tuo katastrofiajattelu. Mutta tyypillisempää taitaa olla ahdistus liiallisesta tavaramäärästä.
Nettisanakirjassa se ongelma, että kun menee nettiin hakemaan sitä sanaa, saattaa jumittua nettiin pidemmäksi aikaa lukemaan/tekemään jotain muuta, ja se alkuperäinen asia jää kesken. Olipa kirjan lukeminen tai jokin työjuttu. Tietty ei kaikilla ole tällaista keskittymisongelmaa ja nettiin jumiutumista, heille nettisanakirja on vamasti ihan jees.