Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (21854)
Lasten tietokirjoja meni ikeakassillinen paperinkeräykseen, kannet pahvikeräykseen.
Kirjat ostettu 90-luvulla.
Samalla vein muovipussillisen lasten leluja esim, muovisia pikkueläimiä kierrätyskeskukseen.
Vähän taas vähenivät tavarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä onnistuin viemään roskiin maalausluonnoksen. Jep, teoksen jonka luonnostelin joskus 30 vuotta sitten ja jota olen raahannut mukana ja joka kerta katsonut miettien "hmm.. ihan kiva mutten pidä tästä, vaan voisihan tästä tehdä vaikka sellaisen ja tällaisen.."
Ja sitten se tuli kuin pallosalama taivaalta päähäni: elämä on liian lyhyt "melkein kivalle taiteelle". Ja juu sanon teoksiani röyhkeästi taiteeksi. Ja on varmasti olemassa muitakin taidehamstereita. Sellaisia jotka eivät kerää muiden taidetta, vaan jotka hamstraavat omia luonnoksiaan eivätkä pysty etenemään niiden kanssa. Teksti vaan kulkee mukana, mutta sitä ei editoida. Keskeneräinen runo pysyy keskeneräisenä. Dialogi puuttuu käsikirjoituksesta. Luonnos pysyy melkein kivana luonnoksena, eikä koskaan valmistu.
Tästä lähtien jos aloitan jotain, teen sen loppuun asti ja julkaisen tavalla tai toisella.
Ja kuka haluaa jättää jälkeensä näitä melkein kivoja ja melkein valmiita asioita, joille jälkipolvi voi sitten pyöritellä päätään ja sanoa "oli siinä äitiparassa vähän jotain taiteellista lahjaa" jonka jälkeen luonnoksesi menevät sekajätteeseen tai vastaavaan?
Eräästä toisesta ketjusta lainaus "kotivaaka näyttää mitä sattuu, on joku vanha romu". Sovitaanko yhdessä kaikki, että jos meillä on vastaavanlainen toimimaton vaaka, me poistamme sen kodistamme. JOS meillä on tarve ja halu hankkia vaaka, ostamme toimivan vaa'an ja käytämme sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten se tuli kuin pallosalama taivaalta päähäni: elämä on liian lyhyt "melkein kivalle taiteelle". Ja juu sanon teoksiani röyhkeästi taiteeksi. Ja on varmasti olemassa muitakin taidehamstereita. Sellaisia jotka eivät kerää muiden taidetta, vaan jotka hamstraavat omia luonnoksiaan eivätkä pysty etenemään niiden kanssa. Teksti vaan kulkee mukana, mutta sitä ei editoida. Keskeneräinen runo pysyy keskeneräisenä. Dialogi puuttuu käsikirjoituksesta. Luonnos pysyy melkein kivana luonnoksena, eikä koskaan valmistu.
Tästä lähtien jos aloitan jotain, teen sen loppuun asti ja julkaisen tavalla tai toisella.
Tunsin piston omassatunnossani! Löysin muutama kuukausi sitten keskeneräisiä runojani ja muita tekstejäni, jotka ovat kulkeneet mukanani muutosta muuttoon... Ehkä olisi tosiaan aika viedä kirjoitusprojektit päätökseen tai luopua niistä kokonaan. Ja minulla on myös kuvataidetarvikkeita, joita en ole käyttänyt koskaan.
Minulle tuli hyvä ja huojentunut olo, kun luovuin vanhoista keskenjääneistä käsityö- ja askarteluprojekteista. Siihen on yleensä jokin syy, miksi ne ovat jääneet kesken, ja jos se syy ei ole poistunut tai varmasti poistumassa, ei mielestäni keskeneräisiä töitä kannata säilöä. Tarvikkeet sai helposti myytyä tai lahjoitettua kierrätys- ja kirppariryhmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vein tänään kaksi kestokassillista kirjoja antikvariaattiin ja yhden laatikollisen vhs- ja c-kasetteja sekä cd-levyjä niitä myyvään liikkeeseen. Rahaa sain 55 euroa yhteensä, tärkeintä huojentunut mieli.
Mikähän mua vaivaa? :D Olen ollut kyllä minimalismista ja siistimmästä/väljemmästä kodista kiinnostunut jo useamman vuoden, mutta en ehkä tällä tasolla. Mulla oli aina ne tietyt keräilyjutut, käsityöt ym. muistotavarat, joiden hävittäminen on ollut ihan mahdotonta. Nyt tässä muutaman kuukauden aikana olen tuntenut itseni tosi turhautuneeksi ja luopunut PALJOSTA. Olen tajunnut, että ne vanhat tavarat eivät taidakaan määritellä nykyistä minua, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Olen muuttunut tosi paljon vuosien varrella.
Mietin sitäkin tässä, että jos en juuri koskaan nosta niitä käsitöitä sieltä laatikosta ihaillekseni niitä niin eikö se olisi miltei sama vaan ottaa niistä vaan kuva ja nakata ne jonnekin täältä asunnosta? Kaitpa niitä voisi ihailla yhtä usein (harvoin) kuvista kun ovat muutenkin vaan laatikoissa... Toisaalta aina pelottaa et mitä jos joskus myöhemmin kaduttaa kun on hävittänyt kaikkea liian reippaasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräästä toisesta ketjusta lainaus "kotivaaka näyttää mitä sattuu, on joku vanha romu". Sovitaanko yhdessä kaikki, että jos meillä on vastaavanlainen toimimaton vaaka, me poistamme sen kodistamme. JOS meillä on tarve ja halu hankkia vaaka, ostamme toimivan vaa'an ja käytämme sitä.
No en todellakaan luovu 70- luvun vaakastani!!! Se näyttää 5 kg vähemmän kuin uudet vaakat 😁.
Tiedättehän että kierrätykseen menevistä vaatteista yli puolet päätyvät jätteisiin eivätkä suinkaan kiertoon. Samoin muu kierrätykseen menevä päätyy suurimmaksi osaksi jätteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marie Kondosta. Kun luin hänen kirjojaan, ihmettelin monta asiaa, mutta en ole käynyt Japanissa, joten en tiedä, miten yhteiskunta siellä toimii ja millaisissa asunnoissa ihmiset elävät. Eniten minua vaivasi se, ettei kirjoissa taidettu puhua sanaakaan turhien tavaroiden lahjoittamisesta eteenpäin, mikä on ekologisistakin syistä paljon parempi vaihtoehto kuin hyvien tavaroiden heittäminen roskiin. En muista, että kirjoissa olisi puhuttu myöskään kierrätyksestä.
Kierrätyksestä ei puhuta, koska eri maissa on niin erilaiset kierrätysjärjestelmät, että kansainvälisille markkinoille suunnatussa kirjassa ei ole niitä järkevää käsitellä.
Oon törmännyt tämän kommenttiin monta krt.
Ihmiset eivät ymmärrä tämä on käännöskirja. Käännetty kymmenille eri kielille. Myynnissä ympäri maailmaa.
Marie tiimin kanssa olisi ottanut selvää jokaisen maan kierrötyksestä ja kääntäjä olisi ottanut tämän huomioon ?
Suomessa on paljon ryhmiä, joissa on vinkkejä näihin asioihin.
Simppelisti ajateltu
Olen eri, mutta minun mielestäni perusongelma ei ole käännöksissä tai eri maiden kierrätysjärjestelmien eroissa. Perusongelma on Marie Kondon filosofiassa, jonka mukaan tavaroiden pitäisi säteillä ihmisille iloa. Se ei ole kestävä ajatus, ei planeetan eikä edes ihmisyksilöiden onnellisuuden näkökulmasta.
Tavallinen polyesteripaita on tällä planeetalla kauemmin kuin sinä tai minä. Se on ajatus, jota nämä marittelijat harvoin miettivät. Kannattaisi miettiä, niin ehkä löytyisi sopiva yhdistelmä nöyryyttä ja oman olemassaolon iloa. Tavarat ovat aina, sinä vain hetken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marie Kondosta. Kun luin hänen kirjojaan, ihmettelin monta asiaa, mutta en ole käynyt Japanissa, joten en tiedä, miten yhteiskunta siellä toimii ja millaisissa asunnoissa ihmiset elävät. Eniten minua vaivasi se, ettei kirjoissa taidettu puhua sanaakaan turhien tavaroiden lahjoittamisesta eteenpäin, mikä on ekologisistakin syistä paljon parempi vaihtoehto kuin hyvien tavaroiden heittäminen roskiin. En muista, että kirjoissa olisi puhuttu myöskään kierrätyksestä.
Kierrätyksestä ei puhuta, koska eri maissa on niin erilaiset kierrätysjärjestelmät, että kansainvälisille markkinoille suunnatussa kirjassa ei ole niitä järkevää käsitellä.
Oon törmännyt tämän kommenttiin monta krt.
Ihmiset eivät ymmärrä tämä on käännöskirja. Käännetty kymmenille eri kielille. Myynnissä ympäri maailmaa.
Marie tiimin kanssa olisi ottanut selvää jokaisen maan kierrötyksestä ja kääntäjä olisi ottanut tämän huomioon ?
Suomessa on paljon ryhmiä, joissa on vinkkejä näihin asioihin.
Simppelisti ajateltu
Olen eri, mutta minun mielestäni perusongelma ei ole käännöksissä tai eri maiden kierrätysjärjestelmien eroissa. Perusongelma on Marie Kondon filosofiassa, jonka mukaan tavaroiden pitäisi säteillä ihmisille iloa. Se ei ole kestävä ajatus, ei planeetan eikä edes ihmisyksilöiden onnellisuuden näkökulmasta.
Tavallinen polyesteripaita on tällä planeetalla kauemmin kuin sinä tai minä. Se on ajatus, jota nämä marittelijat harvoin miettivät. Kannattaisi miettiä, niin ehkä löytyisi sopiva yhdistelmä nöyryyttä ja oman olemassaolon iloa. Tavarat ovat aina, sinä vain hetken.
Olen sitä mieltä, että konmari ei ole mitenkään ristiriidassa kestävän kulutuksen kanssa. Tavaroiden läpikäynnin jälkeen tilanne on se, että sinulla on tarpeelliset tavarat eikä tarvetta jatkuvaan kulutukseen. Ilmeisesti kuitenkin moni käsittää jotenkin väärin Marien lennokkaat ilmaisut "säkenöivistä tavaroista" ja "japanilaisfilosofisesta tavaroille puhumisesta, kiittämisestä jne" ja koska kirjassa (tai kirjoissa) keskitytään konmarituksen tekemiseen eikä kierrätykseen niin ajatellaan, ettei sillä olisi väliä. Mielestäni on hyvä, että kierrätys on rajattu pois ja keskitytään olennaiseen. Maritus ihan sen perusmallin mukaan voi olla rankka työ, varsinkin jos tavaraa on paljon. Kierrätyksestä on paljon kirjallisuutta, mihin voi erikseen sitten tutustua.
Tämä sama ongelma on monessa suomalaisessa tavararunsaus-kirjallisuudessa. Yhteen kirjaan pitää ahtaa kaikki ja usein nämä asiat ovat jo ennestään tuttuja. Pidän siitä miten konmarissa on rajattu asia vain siihen oleelliseen.
Ja tosiaan, se "säkenöivä" tavara voi olla hyvinkin arkinen tai yliampuva. Se voi olla kuorimaveitsi, jolla on kiva kuoria omput ja perunat tai se voi olla teini-iän fanipaita, joka ei enää mahdu päälle. Se mikä itselle säkenöi on jokaisen oma asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedättehän että kierrätykseen menevistä vaatteista yli puolet päätyvät jätteisiin eivätkä suinkaan kiertoon. Samoin muu kierrätykseen menevä päätyy suurimmaksi osaksi jätteisiin.
Joka tapauksessa minun on saatava ne ulos omasta asunnosta. Ainakaan en heittänyt suoraan roskiin. Muusta en ole enää vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättehän että kierrätykseen menevistä vaatteista yli puolet päätyvät jätteisiin eivätkä suinkaan kiertoon. Samoin muu kierrätykseen menevä päätyy suurimmaksi osaksi jätteisiin.
Joka tapauksessa minun on saatava ne ulos omasta asunnosta. Ainakaan en heittänyt suoraan roskiin. Muusta en ole enää vastuussa.
Onko sädekehä kiillotettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kierrätys toimii vaatteillakin, kun osataan tehdä se eli tällä hetkellä suurimmalla osalla Suomea ei ole toimivaa lumppukeräystä eli huonot roskiin ja energiaksi sitä kautta.
Paremmat lahjoitukseen eli kirpputoreille, keräyslaatikoihin jne.
Ongelma on nämä ketkä lahjoittaa huonoa mikä kuuluisi laittaa itse roskiin.
Ensi vuoden alussa muuttuu tekstiilijätteen vastaanotto pakolliseksi ja lisää taas sitä riskiä ettei osata toimia vastuullisesti.
Edelleen hyvät tulisi viedä kirpputoreille ym lahjoituksiin ja nyt ne vähänkin huonot sinne tekstiilikeräykseen lumpuksi.
Olen herännyt tajuamaan että minulle ollaan ehkä testamenttaamassa suunnattoman suurta tavaramäärää. Sitä ei ole tietenkään sanottu ääneen, minkä vuoksi olisi vaikea väittää vastaankaan. Esineet ovat sinänsä kauniita ja arvokkaitakin. En voisi kuitenkaan säilyttää niitä edes tilapäisesti. Minulla ei ole avaimia siihen taloon jossa esineet ovat, ehkä saan joku päivä kutsun tulla noutamaan. Joutuisin kai pakkaamaan kaiken (on särkyvääkin) ja miettimään niiden kuljettamista jonnekin. Mitä ihmettä teen?
Vierailija kirjoitti:
Olen herännyt tajuamaan että minulle ollaan ehkä testamenttaamassa suunnattoman suurta tavaramäärää. Sitä ei ole tietenkään sanottu ääneen, minkä vuoksi olisi vaikea väittää vastaankaan. Esineet ovat sinänsä kauniita ja arvokkaitakin. En voisi kuitenkaan säilyttää niitä edes tilapäisesti. Minulla ei ole avaimia siihen taloon jossa esineet ovat, ehkä saan joku päivä kutsun tulla noutamaan. Joutuisin kai pakkaamaan kaiken (on särkyvääkin) ja miettimään niiden kuljettamista jonnekin. Mitä ihmettä teen?
Ensin nyt vain odotat, että saat aikanaan kutsun testamentin lukuun, ja sitten mietit, mitå teet niillä tavaroilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marie Kondosta. Kun luin hänen kirjojaan, ihmettelin monta asiaa, mutta en ole käynyt Japanissa, joten en tiedä, miten yhteiskunta siellä toimii ja millaisissa asunnoissa ihmiset elävät. Eniten minua vaivasi se, ettei kirjoissa taidettu puhua sanaakaan turhien tavaroiden lahjoittamisesta eteenpäin, mikä on ekologisistakin syistä paljon parempi vaihtoehto kuin hyvien tavaroiden heittäminen roskiin. En muista, että kirjoissa olisi puhuttu myöskään kierrätyksestä.
Kierrätyksestä ei puhuta, koska eri maissa on niin erilaiset kierrätysjärjestelmät, että kansainvälisille markkinoille suunnatussa kirjassa ei ole niitä järkevää käsitellä.
Oon törmännyt tämän kommenttiin monta krt.
Ihmiset eivät ymmärrä tämä on käännöskirja. Käännetty kymmenille eri kielille. Myynnissä ympäri maailmaa.
Marie tiimin kanssa olisi ottanut selvää jokaisen maan kierrötyksestä ja kääntäjä olisi ottanut tämän huomioon ?
Suomessa on paljon ryhmiä, joissa on vinkkejä näihin asioihin.
Simppelisti ajateltu
Olen eri, mutta minun mielestäni perusongelma ei ole käännöksissä tai eri maiden kierrätysjärjestelmien eroissa. Perusongelma on Marie Kondon filosofiassa, jonka mukaan tavaroiden pitäisi säteillä ihmisille iloa. Se ei ole kestävä ajatus, ei planeetan eikä edes ihmisyksilöiden onnellisuuden näkökulmasta.
Tavallinen polyesteripaita on tällä planeetalla kauemmin kuin sinä tai minä. Se on ajatus, jota nämä marittelijat harvoin miettivät. Kannattaisi miettiä, niin ehkä löytyisi sopiva yhdistelmä nöyryyttä ja oman olemassaolon iloa. Tavarat ovat aina, sinä vain hetken.
Olen sitä mieltä, että konmari ei ole mitenkään ristiriidassa kestävän kulutuksen kanssa. Tavaroiden läpikäynnin jälkeen tilanne on se, että sinulla on tarpeelliset tavarat eikä tarvetta jatkuvaan kulutukseen. Ilmeisesti kuitenkin moni käsittää jotenkin väärin Marien lennokkaat ilmaisut "säkenöivistä tavaroista" ja "japanilaisfilosofisesta tavaroille puhumisesta, kiittämisestä jne" ja koska kirjassa (tai kirjoissa) keskitytään konmarituksen tekemiseen eikä kierrätykseen niin ajatellaan, ettei sillä olisi väliä. Mielestäni on hyvä, että kierrätys on rajattu pois ja keskitytään olennaiseen. Maritus ihan sen perusmallin mukaan voi olla rankka työ, varsinkin jos tavaraa on paljon. Kierrätyksestä on paljon kirjallisuutta, mihin voi erikseen sitten tutustua.
Tämä sama ongelma on monessa suomalaisessa tavararunsaus-kirjallisuudessa. Yhteen kirjaan pitää ahtaa kaikki ja usein nämä asiat ovat jo ennestään tuttuja. Pidän siitä miten konmarissa on rajattu asia vain siihen oleelliseen.
Ja tosiaan, se "säkenöivä" tavara voi olla hyvinkin arkinen tai yliampuva. Se voi olla kuorimaveitsi, jolla on kiva kuoria omput ja perunat tai se voi olla teini-iän fanipaita, joka ei enää mahdu päälle. Se mikä itselle säkenöi on jokaisen oma asia.
Täällä yksi, joka on tehnyt konmari-menetelmän mukaisen raivauksen talossaan ja on minimalisti. Minä huomasin marittaessa, että vain hyvin harvat tavarat tuovat minulle ja pärjään siis vähällä. Ajatustyön seurauksena tunnen itseni paremmin kuin ennen maritusta, ja ostan vähemmän ja isompaan tarpeeseen. Poistuvista ja sisääntulevista tavaroista aloin pitää kirjaa marituksen jälkeen, ja vieläkin yhtä sisääntulevaa tavaraa kohti poistuu kuusi tai seitsemän, vaikka iso raivaus on jo tehty. Ikinä en heitä pois hyvää hankkiakseni uuden melkein samanlaisen tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Olen herännyt tajuamaan että minulle ollaan ehkä testamenttaamassa suunnattoman suurta tavaramäärää. Sitä ei ole tietenkään sanottu ääneen, minkä vuoksi olisi vaikea väittää vastaankaan. Esineet ovat sinänsä kauniita ja arvokkaitakin. En voisi kuitenkaan säilyttää niitä edes tilapäisesti. Minulla ei ole avaimia siihen taloon jossa esineet ovat, ehkä saan joku päivä kutsun tulla noutamaan. Joutuisin kai pakkaamaan kaiken (on särkyvääkin) ja miettimään niiden kuljettamista jonnekin. Mitä ihmettä teen?
Tilaat sinne huutokauppakeisarin tai vastaavan paikallisen toimijan ja myyt sille kaikki kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marie Kondosta. Kun luin hänen kirjojaan, ihmettelin monta asiaa, mutta en ole käynyt Japanissa, joten en tiedä, miten yhteiskunta siellä toimii ja millaisissa asunnoissa ihmiset elävät. Eniten minua vaivasi se, ettei kirjoissa taidettu puhua sanaakaan turhien tavaroiden lahjoittamisesta eteenpäin, mikä on ekologisistakin syistä paljon parempi vaihtoehto kuin hyvien tavaroiden heittäminen roskiin. En muista, että kirjoissa olisi puhuttu myöskään kierrätyksestä.
Kierrätyksestä ei puhuta, koska eri maissa on niin erilaiset kierrätysjärjestelmät, että kansainvälisille markkinoille suunnatussa kirjassa ei ole niitä järkevää käsitellä.
Oon törmännyt tämän kommenttiin monta krt.
Ihmiset eivät ymmärrä tämä on käännöskirja. Käännetty kymmenille eri kielille. Myynnissä ympäri maailmaa.
Marie tiimin kanssa olisi ottanut selvää jokaisen maan kierrötyksestä ja kääntäjä olisi ottanut tämän huomioon ?
Suomessa on paljon ryhmiä, joissa on vinkkejä näihin asioihin.
Simppelisti ajateltu
Olen eri, mutta minun mielestäni perusongelma ei ole käännöksissä tai eri maiden kierrätysjärjestelmien eroissa. Perusongelma on Marie Kondon filosofiassa, jonka mukaan tavaroiden pitäisi säteillä ihmisille iloa. Se ei ole kestävä ajatus, ei planeetan eikä edes ihmisyksilöiden onnellisuuden näkökulmasta.
Tavallinen polyesteripaita on tällä planeetalla kauemmin kuin sinä tai minä. Se on ajatus, jota nämä marittelijat harvoin miettivät. Kannattaisi miettiä, niin ehkä löytyisi sopiva yhdistelmä nöyryyttä ja oman olemassaolon iloa. Tavarat ovat aina, sinä vain hetken.
Olen sitä mieltä, että konmari ei ole mitenkään ristiriidassa kestävän kulutuksen kanssa. Tavaroiden läpikäynnin jälkeen tilanne on se, että sinulla on tarpeelliset tavarat eikä tarvetta jatkuvaan kulutukseen. Ilmeisesti kuitenkin moni käsittää jotenkin väärin Marien lennokkaat ilmaisut "säkenöivistä tavaroista" ja "japanilaisfilosofisesta tavaroille puhumisesta, kiittämisestä jne" ja koska kirjassa (tai kirjoissa) keskitytään konmarituksen tekemiseen eikä kierrätykseen niin ajatellaan, ettei sillä olisi väliä. Mielestäni on hyvä, että kierrätys on rajattu pois ja keskitytään olennaiseen. Maritus ihan sen perusmallin mukaan voi olla rankka työ, varsinkin jos tavaraa on paljon. Kierrätyksestä on paljon kirjallisuutta, mihin voi erikseen sitten tutustua.
Tämä sama ongelma on monessa suomalaisessa tavararunsaus-kirjallisuudessa. Yhteen kirjaan pitää ahtaa kaikki ja usein nämä asiat ovat jo ennestään tuttuja. Pidän siitä miten konmarissa on rajattu asia vain siihen oleelliseen.
Ja tosiaan, se "säkenöivä" tavara voi olla hyvinkin arkinen tai yliampuva. Se voi olla kuorimaveitsi, jolla on kiva kuoria omput ja perunat tai se voi olla teini-iän fanipaita, joka ei enää mahdu päälle. Se mikä itselle säkenöi on jokaisen oma asia.
Täällä yksi, joka on tehnyt konmari-menetelmän mukaisen raivauksen talossaan ja on minimalisti. Minä huomasin marittaessa, että vain hyvin harvat tavarat tuovat minulle ja pärjään siis vähällä. Ajatustyön seurauksena tunnen itseni paremmin kuin ennen maritusta, ja ostan vähemmän ja isompaan tarpeeseen. Poistuvista ja sisääntulevista tavaroista aloin pitää kirjaa marituksen jälkeen, ja vieläkin yhtä sisääntulevaa tavaraa kohti poistuu kuusi tai seitsemän, vaikka iso raivaus on jo tehty. Ikinä en heitä pois hyvää hankkiakseni uuden melkein samanlaisen tilalle.
En ole kokeillut konmaria, kirjat luin. Metodissa on minusta hyvää tuo ajatustyön tekeminen siitä, mitä oikeasti tarvitsee ja kuinka vähällä pärjää. Sama se miten tavarasuhdettaan käsittelee, kunhan sen on tehnyt ellei ole synnynnäinen minimalisti. Parhaillaankin huudetaan hintojen nousua. Jos ei ole erityisen vähävarainen, aivan varmasti on mahdollista tinkiä kulutustaan ihan vain käyttämällä loppuun, tyytymällä siihen mitä on ja tulemalla toimeen ilman jotain tavaraa.
Hyvä sinä! Samaa rataa eteenpäin vaan. Lopputuloksesta on sitten kiva nauttia.