Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (22078)
Vierailija kirjoitti:
Kauheeta kun tunnistin itsestäni tuota unelmaminän tavoittelua, en tosin vaatteiden suhteen vaan harrastevälineiden. Askarteluihin vaikka mitä tarvikkeita, samoin puutarhan hoitoon, monikaan ei ole edes päätynyt käyttöön, syystä tai toisesta. Kuitenkin kuvittelen näppäränä mukamas väsääväni jotain todella hienoja uniikkeja kipsiveistoksia tai kasvattelevani joitain eksoottisia kasveja upeine ruukkuineen tms. En ole aikoihin ostanut mitään muuta kuin päivittäistavaraa joten tuon tyylin kamaa ei enää kotiin päädy mutta koska olen vähävarainen niin en henno noista luopuakaan kun kuitenkin kummittelee se ajatus että jos hävitän nuo niin sitten se inspiraatio taiteilla tai puutarhuroida muka iskee ihan just eikä olekaan tarvikkeita joilla tehdä.
Aika paljon tunteella suhtaudun muutenkin ja rahassa tulee mitattua...Esim. mulla on kahdet nahkakengät joita pidän harvoin, lähinnä juhlissa ja vähävaraisuudestani johtuen en haluaisi noi
Pitäisin nuo nahka kengät varsinkin jos hyvät jalassa. Ehkä niitä voi joskus pitää muutenkin kuin juhlissa. Uusia et halvalla saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauheeta kun tunnistin itsestäni tuota unelmaminän tavoittelua, en tosin vaatteiden suhteen vaan harrastevälineiden. Askarteluihin vaikka mitä tarvikkeita, samoin puutarhan hoitoon, monikaan ei ole edes päätynyt käyttöön, syystä tai toisesta. Kuitenkin kuvittelen näppäränä mukamas väsääväni jotain todella hienoja uniikkeja kipsiveistoksia tai kasvattelevani joitain eksoottisia kasveja upeine ruukkuineen tms. En ole aikoihin ostanut mitään muuta kuin päivittäistavaraa joten tuon tyylin kamaa ei enää kotiin päädy mutta koska olen vähävarainen niin en henno noista luopuakaan kun kuitenkin kummittelee se ajatus että jos hävitän nuo niin sitten se inspiraatio taiteilla tai puutarhuroida muka iskee ihan just eikä olekaan tarvikkeita joilla tehdä.
Aika paljon tunteella suhtaudun muutenkin ja rahassa tulee mitattua...Esim. mulla on kahdet nahkakengät joita pidän harvoin, lähinnä juhlissa ja vähävaraisuudestani johtuen en haluaisi noi
Mä alkaisin nyt heti käyttämään noita nahkakenkiä eli käyttäisin ne itse loppuun, enkä miettisikään mitään myymistä. Laita kengät jalkaan, pois kaapin kätköistä.
"Mä alkaisin nyt heti käyttämään noita nahkakenkiä eli käyttäisin ne itse loppuun, enkä miettisikään mitään myymistä. Laita kengät jalkaan, pois kaapin kätköistä."
Ei ehkä ihan heti talvella kannata kuitenkaan käyttää, varsinkin jos niissä on nahkapohjat.
Vierailija kirjoitti:
"Mä alkaisin nyt heti käyttämään noita nahkakenkiä eli käyttäisin ne itse loppuun, enkä miettisikään mitään myymistä. Laita kengät jalkaan, pois kaapin kätköistä."
Ei ehkä ihan heti talvella kannata kuitenkaan käyttää, varsinkin jos niissä on nahkapohjat.
No en tarkoittanut kirjaimellisesti, vaan että nyt näinä päivinä, eli kaapista pois esille ja käyttöön.
En enää käytä koruja. Suuri osa on rihkamaa mutta paljon on kultaakin. Ex-mies kun mielellään antoi aina korulahjoja. Eihän se missään näy kun korurasiaa tyhjentää mutta tykkään ajatuksesta että saan turhaa pois sieltäkin.
Vähän taas harmittaa niihin tuhlattu raha aikanaan. Käyttö kun on ollut vähäistä. Toki kultakoruista voi nyt saada muutaman satasenkin.
Mutta jospa nyt vihdoin viisikymppisenä uskoisin ja erityisesti matkoilta muistaisin että korut ei ole minun juttu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää käytä koruja. Suuri osa on rihkamaa mutta paljon on kultaakin. Ex-mies kun mielellään antoi aina korulahjoja. Eihän se missään näy kun korurasiaa tyhjentää mutta tykkään ajatuksesta että saan turhaa pois sieltäkin.
Vähän taas harmittaa niihin tuhlattu raha aikanaan. Käyttö kun on ollut vähäistä. Toki kultakoruista voi nyt saada muutaman satasenkin.
Mutta jospa nyt vihdoin viisikymppisenä uskoisin ja erityisesti matkoilta muistaisin että korut ei ole minun juttu..
Mulla on aina ihanan vapaa olo, kun ei ole koruja päällä. Niin monta kertaa olen hukannut toisen korviksen tai käsirenkaan, tai sitten kaulaketju on katkennut. En enää käytä edes sormusta.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon tunteella suhtaudun muutenkin ja rahassa tulee mitattua...Esim. mulla on kahdet nahkakengät joita pidän harvoin, lähinnä juhlissa ja vähävaraisuudestani johtuen en haluaisi noita ilmankaan antaa, myynti taas tuntuu vaivalloiselta hyötyyn nähden niin kerta toisensa jälkeen päädyn jättämään nuo edelleen komeroon olemaan. Muistan jopa hinnat mitä noista maksoin (60€/pari), nykyisin nahkakengät ovat kalliimpia joten katumapäälle tullessani joutusin maksamaan enemmän ja toisaalta mitä saisin nuo "vanhat" myydessäni, ehkä kympin parilta, sellainenhan pistäisi sapettamaan pitkäksi aikaa.
Katumapäälle tullessasi et jäisi rahallisesti tappiolle, jos ostaisit tilalle toiset käytetyt. Eihän sinun ole mikään pakko käyttää paljon rahaa uusiin, jos vastaavia saa kympillä? Vaivannäkö ja ajallinen panostus ovat tietysti asia aivan erikseen, mutta jos ihan rahalliselta kannalta katsotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahdet nahkakengät vie niin vähän tilaa et pidä vain säilössä ja käytä silloin tällöin jos huvittaa.
Hävitä sellaista minkä kanssa ei tarvi noin arpoa.
Sain sukulaiselta kirjasarjan. Semmoisen vuosikirjasarjan johon julkaistaan aina jälkikäteen edellisen vuoden tärkeimmät uutistapahtumat. No näitä on nyt sitten vuosilta 1970-1990. En lue niitä. Painavat ja vievät tilaa. Päätin kuitenkin laittaa puolet pois. Syyllinen olo koska tiedän että kirjat olivat aikanaan sukulaiselle tärkeitä ja maksoivatkin paljon. Mutta silti..En tahdo olla varasto sellaiselle tavaralle jota en tarvitse. Siksi jätin edes puolet jos hän joskus keksii asiaa kysyä..Asuu nyt niin ettei voi itse kirjoja säilyttää. Minä olin lähin sukulainen kuitenkin
Paha mieli siis tulee tavarasta joka ei oikeastaan edes minulle kuulu !
Ja hyväntekeväisyyskirpparille vein, en roskiin repinyt. Jospa joku ilahtuisi ja ostaisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain sukulaiselta kirjasarjan. Semmoisen vuosikirjasarjan johon julkaistaan aina jälkikäteen edellisen vuoden tärkeimmät uutistapahtumat. No näitä on nyt sitten vuosilta 1970-1990. En lue niitä. Painavat ja vievät tilaa. Päätin kuitenkin laittaa puolet pois. Syyllinen olo koska tiedän että kirjat olivat aikanaan sukulaiselle tärkeitä ja maksoivatkin paljon. Mutta silti..En tahdo olla varasto sellaiselle tavaralle jota en tarvitse. Siksi jätin edes puolet jos hän joskus keksii asiaa kysyä..Asuu nyt niin ettei voi itse kirjoja säilyttää. Minä olin lähin sukulainen kuitenkin
Paha mieli siis tulee tavarasta joka ei oikeastaan edes minulle kuulu !
Ja hyväntekeväisyyskirpparille vein, en roskiin repinyt. Jospa joku ilahtuisi ja ostaisi..
Ole nyt järkevä ja vie loputkin pois.
Pientä karsintaa tehty omasta vaatekaapista ja lasten kaapeista. Itsellä oli muutama kirppikseltä ostettu vaate joita en koskaan laita päälle, enemmän sellaisia ihanneminälle ostettuja. Sit lapset taas talven aikana hujahtaneet pituutta niin että saa vanhat välikausihaalarit vaihtaa isompiin. Täytyy vähän kysellä lähipiiristä onko jollain tarvetta kun on tosi vähän käytettyjä viime syksynä uutena ostettuja lasten vaatteita. Mut hiukan tuli taas kaappeihin lisää tilaa eikä tee mieli ostaa mitään uutta itselle taas hetkeen! On kyllä mielenkiintoista huomata just vaikka vaatekaappia siivotessa et mihin vaatteisiin herkästi kaupassa tai kirppiksellä ihastuu ja sit et mitä oikeasti tulee käytettyä.
Parantuu itsetuntemus kohinalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tarvisin vaatteita jotka ovat ehjiä, tahrattonia ja mahtuvat päälle🙄
Viime kesänä olin reissussa juuri silloin kunnolidi ollut pihakirppisrspahtuma joten olen imoittamut miehelle jo kauan sitten että ensinkesänä ei reissua siihen ajankohtaan kiitos.
Vierailija kirjoitti:
kahdet nahkakengät vie niin vähän tilaa et pidä vain säilössä ja käytä silloin tällöin jos huvittaa.
Hävitä sellaista minkä kanssa ei tarvi noin arpoa.
Olipa hyvin kiteytetty. Pidän kengät ja katon kriittisesti muuten nurkkiani mitä turhaa löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut aikaiseksi viikonloppuna viiä eteiseen kokoamiani kolmea muovikassillista tavaraa lahjoitukseen. Koitan nuo viedä tämän viikon aikana ja saatan vielä koota neljännenkin nyssäkän kun käyn liinavaatekaappia läpi. Olen jo karsinut vaatekaapistani kaikki turhat, samoin "seilaavat" tavarat jotka ei vain ole löytäneet paikkaansa. Liinavaatekaappia on tärkeää karsia siksi että sen selailu on miltei ahdistavaa kun on aivan liian täynnä. Komero on tuon jälkeen pakko ottaa käsittelyyn koska kohta mulla alkaa loma ja tuolloin renoveeraan komeron, asennamme sinne sovellahyllyt. Tuo komero on meillä sellainen yleismiesjantusen komero jossa kaikki kodin tarvikkeet kuten polttimot, sulakkeet, siivousaineet- koneet ja välineet, ikkunatiivisteet yms. mutta myös kengät ja matot sekä jostain täysin käsittämättömästä syystä ainakin 3 erilaista kansioo joissa käsittääkseni joitain kuitteja(???) vaikk miellä on työhuone tuontyyppistä tavaraa varten.
Oon siis se nahkakenkätyyppi. Kengät oli siis vain yksi esimerkki siitä että mun on vaikee luopuu oikein mistään itse ostamastani, suren jo etukäteen menetettyä sijoitusta jos täytyyki se ostettu tavara lahjoittaa. Miksei joku maksaisis mulle esim. kympin tavarasta vitosta tai kahta euroa kun itse olin ihan tyytyväinen silloin kun ostin sen tavaran kympillä. Olenko jotenki Suomen ainoa tyhmä joka aina maksaa kaikesta "liikaa" ja muut saa tai olettaa saavansa kaiken paljon halvemmalla.
Joku edellä kertoi omaavansa hyvän vainun vaatteille ja ostavansa trendikästä joka myöhem. tulee suosioon ja hän saa näistä vaatteista voittoa myydessä. Mulla on päinvastaisesti; vaikka olisi miten trendikästä tai ajatonta, hyvää perustavaraa niin se on vain perustavaraa joka ei ilmeisesti kiinnosta ketään muuta koskaan missään (miten kaupat näitä sitten saa myydyksi?) muita kuin mua ja kun oon kerran jonkin ostanu oon ikuisesti naimisissa sen kanssa tai sit pääsen eroon vain lahjoittamalla.
Nämä ajatukset on nyt ajanut mut siihen pisteeseen etten ole vuosiin ostanut muuta kuin ruokaa ja päivittäistavaraa. Ja tavarat joihin mulla ei ole heränny minkäänlaisia tunteita (yleensä jonkun muun mulle ostamat) tai ovat jo täyttäneet tehtävänsä tai joita mulla on kaksoiskappale niin niistä mun on ollu todella helppo luopua ja oon kiikuttanu lahjoitukseen näitä.
Me miehen kanssa ollaan tuskailtu samaa. Hän myi juuri moottoripyöränsä jonka arvonnpiti jos nyt ei nousta, niin ainakin pysyä ennallaan, takkiin tuli melkein puolet pyörän hinnasta.
Muutenkaan mikään mitä me omistetaan ei kiinnosta ketään, niitä ei joko osteta tai ne halutaan ilmaiseksi.
Hirveästi helpottaa, kun lakkaa ajattelemasta ostoksiaan sijoituksina. Vaatteet ovat käytettäväksi, ajoneuvot ajettavaksi ja koti asuttavaksi. Raha menetetään ostohetkellä, ja kaikki mitä takaisin saa, on ylimääräistä.
Itse ostan ns. hupiostokset hyväntekeväisyyskirpparilta ja lahjoitan tarpeettoman hyväntekeväisyyskirpparilta. Se on minun tapani lahjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50- luvulla olikin kauniita ja laadukkaita tekstiilejä. Mullakin äidin upeita pöytäliinoja. Ei vain tule oikein käytettyä, pelkään tahriintumista niin paljon.
Onko ne sitten parempi pitää vaan kaapissa käyttämättömänä kuin iloita niistä käytössä?
No ei tietenkään. Ei vaan tule otettua käyttöön.
No kannattaako silloin säilyttää, jos ei tule otettua käyttöön?
Vierailija kirjoitti:
Sain sukulaiselta kirjasarjan. Semmoisen vuosikirjasarjan johon julkaistaan aina jälkikäteen edellisen vuoden tärkeimmät uutistapahtumat. No näitä on nyt sitten vuosilta 1970-1990. En lue niitä. Painavat ja vievät tilaa. Päätin kuitenkin laittaa puolet pois. Syyllinen olo koska tiedän että kirjat olivat aikanaan sukulaiselle tärkeitä ja maksoivatkin paljon. Mutta silti..En tahdo olla varasto sellaiselle tavaralle jota en tarvitse. Siksi jätin edes puolet jos hän joskus keksii asiaa kysyä..Asuu nyt niin ettei voi itse kirjoja säilyttää. Minä olin lähin sukulainen kuitenkin
Paha mieli siis tulee tavarasta joka ei oikeastaan edes minulle kuulu !
Ja hyväntekeväisyyskirpparille vein, en roskiin repinyt. Jospa joku ilahtuisi ja ostaisi..
Noita kirjoja voi antaa lahjaksi syntymävuoden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Hirveästi helpottaa, kun lakkaa ajattelemasta ostoksiaan sijoituksina. Vaatteet ovat käytettäväksi, ajoneuvot ajettavaksi ja koti asuttavaksi. Raha menetetään ostohetkellä, ja kaikki mitä takaisin saa, on ylimääräistä.
Itse ostan ns. hupiostokset hyväntekeväisyyskirpparilta ja lahjoitan tarpeettoman hyväntekeväisyyskirpparilta. Se on minun tapani lahjoittaa.
Olen samaa mieltä. Sijoittamiset tehdän sitten erikseen. Siltikin on perin kummallista että just ne omat täysin uudenveroiset kamat pitää antaa ilmaiseksi kun toiset väittävät tekevänsä tiliä samanmoisilla kamoilla. Että joku ei jutussa täsmää.
Alue: Aihe vapaa
Kauheeta kun tunnistin itsestäni tuota unelmaminän tavoittelua, en tosin vaatteiden suhteen vaan harrastevälineiden. Askarteluihin vaikka mitä tarvikkeita, samoin puutarhan hoitoon, monikaan ei ole edes päätynyt käyttöön, syystä tai toisesta. Kuitenkin kuvittelen näppäränä mukamas väsääväni jotain todella hienoja uniikkeja kipsiveistoksia tai kasvattelevani joitain eksoottisia kasveja upeine ruukkuineen tms. En ole aikoihin ostanut mitään muuta kuin päivittäistavaraa joten tuon tyylin kamaa ei enää kotiin päädy mutta koska olen vähävarainen niin en henno noista luopuakaan kun kuitenkin kummittelee se ajatus että jos hävitän nuo niin sitten se inspiraatio taiteilla tai puutarhuroida muka iskee ihan just eikä olekaan tarvikkeita joilla tehdä.
Aika paljon tunteella suhtaudun muutenkin ja rahassa tulee mitattua...Esim. mulla on kahdet nahkakengät joita pidän harvoin, lähinnä juhlissa ja vähävaraisuudestani johtuen en haluaisi noita ilmankaan antaa, myynti taas tuntuu vaivalloiselta hyötyyn nähden niin kerta toisensa jälkeen päädyn jättämään nuo edelleen komeroon olemaan. Muistan jopa hinnat mitä noista maksoin (60€/pari), nykyisin nahkakengät ovat kalliimpia joten katumapäälle tullessani joutusin maksamaan enemmän ja toisaalta mitä saisin nuo "vanhat" myydessäni, ehkä kympin parilta, sellainenhan pistäisi sapettamaan pitkäksi aikaa.