G: Nolasivatko vanhempasi sinut joskus, kun olit nuori? Miten tämä vaikutti väleihinne ja kuinka kauan?
Vanhempani hakivat minut kerran kotiin bileistä, vaikka olin jo 18-vuotias ja juonut ehkä 2 siideriä. Lähdin tietysti heidän mukaansa, ties mitä olisivat muuten keksineet. He eivät tuntuneet ollenkaan ymmärtävän, miksi olin pitkään vihainen.
Kommentit (16)
Äitini myös kävi kerran etsimässä minua baarista. Olin 18v ja sanonut baariin lähtiessäni, että en VARMAAN ole kauaa.
No äiti oli sitten kahden aikaan käynyt etsimässä minua sieltä baarista (en tiedä oliko kiertänyt useammassakin paikassa etsimässä minua) olin juuri sillon tanssimassa eikä äiti löytänyt minua.
Äiti oli kysynyt portsareilta, että onko se meidän X täällä. Portsarit sanoivat minun olevan siellä ja äiti lähti pois. Kun portsarit kertoivat minulle äitini tempauksesta niin en ensin uskonut, mutta sitten kun uskoin niin hävetti muuten tosi kovasti :(
Turha kai ihmetellä, mutta en sen jälkeen asunut enää kauaa kotona enkä kertonut äidilleni menemisistäni juurikaan mitään.
Olin varmaan joku 10-12 vuotias. Joskus olin riidellyt äidin kanssa ja sitten puhelin soi. Ennen kuin äitini vastasi, sanoin, että en halua jutella nyt, koska olen niin itkuinen. Äitini sanoa pamautti puhelimeen saman asian paljon voimakkaammin. Ehkä hän oli vihainen ja halusi kostaa lapselle sen, että olin vihainen, mutta kyllä se tuntui pahalta. Minun mielestäni kaverille ei olisi tarvinnut kertoa riitojani ja itkujani äidin kanssa. Olisin halunnut rauhoittua ja soittaa myöhemmin kaverille.
Tämän ja monen muun syyn takia en pysty lainkaan luottamaan äitiini. Minulla on aina ollut kohteliaan etäiset välit ja koskaan en hänelle kerro sitä, miltä tuntuu.
Ja myös nolataan,ei kivaa!Onneksi itsetuntoni on vain noussut tuosta suosta päästäkseni...
ja isä uteliaisuuksissaan nykyisen vaimonsa kanssa selvittelee verotietojani, hammaslääkärikäyntejäni, luottokelpoisuuttani, terveydentilaani ja ties mitä. Että joo, kyllä se on nolaamista.
Hävettää oikein jättää kirjallisia tietojenluovutuskirjelmiä kaiken maailman laitoksiin...
Vaikka olisivat alalla, niin kenenkään tietoja ei saa katsella " turhaan" . se on rikos!
Aina äitini naureskeli tuttujensa kanssa minun kustannuksellani. Ei ilkeästi, mutta pahalta se tuntui kuitenkin. En itse osaa enää nauraa itselleni, kun tuntuu että minä olen koko elämäni ollut ainoa joka ottaa minut vakavasti.
Monesti olen miettinyt että miksi?
Mä olen äitini kanssa väleissä ja tekemisissä, mutta läheiset välit meillä ei ole, eikä ole koskaan ollut.
Oli todella mukavaa mennä vaikkapa äitini kanssa ostamaan rintaliivejä joskus esiteininä, jos vastaan tuli joku tuttu, niin asia selvitettiin kyllä hänellekin ja sitten naureskeltiin kuinka xxx:kin jo haluaa rintsikat. Opin hoitamaan kaikki henkilökohtaiset jutut itse, ei tullut mieleenkään että olisin vaikkapa pyytänyt äidiltäni apua kun 15-vuotiaana hankin e-pillerit (äiti tiesi kyllä että vietän öitä yhdessä poikakaverini kanssa). Siteetkin ostin aina itse siitä asti kun kuukautiset 9-vuotiaana alkoivat. noloahan se oli, mutta vielä nolompaa olisi että äitini olisi tavannut jonkun tutun ja hänelle esitellyt sitä sidepakettia.
Esimerkiksi rippijuhlani kuulemma veivät koko sen kesän " konkurssiin" .
Sain kyllä vapautuksen riparimaksustakin, sitäkin häpesin perkeleesti :(
asioita joista normaalit ihmiset ei nolostu. Siis kyllä mä ymmärrän, että te TEINEINÄ nolostuitte noista, silloinhan sitä nolostui jo siitäkin että vanhemmat oli olemassa, ja jos ei heitä olisi ollut niin varmaan olisi sitten nolostunut muuten vaan. Mutta että te VIELÄKIN pidätte näitä juttuja jotenkin erityisen torkeinä loukkauksina itseänne kohtaan, on kyllä naurettavaa.
nolottaa puolestanne...
Hänelle ei kannata kertoa mitään henkilökohtaisista asioista, sillä hän käyttää kaikkea materiaalina omien tuttujensa/työtovereidensa small talkiin. Meillä ei ole mitään yksityisyyttä (fyysistä/henkistä) jos se hänestä on kiinni.
Eikä kukaan meistä 3:sta lapsesta hänelle mitään omista asioistaan kerrokaan.
Käytöstavat kuin neanderdhalin ihmisellä ja riskyvä temperamentti siihen päälle!
että he lauleskelivat kaikki mahdolliset asiat julkisissa tilanteissa, välillä tahallaan välillä huomaamattaan. Kyllä se vaikutti väleihin, mutta heissä oli paljon pahempiakin piirteitä, joten en osaa sanoa, mikä on eniten vaikuttanut siihen, etten ole heidän kanssaan missään tekemisissä
Olen joskus erehtynyt ottamaan hänet mukaan kun olen vienyt yhtä lastani lääkäriasemalle, joka on äitini lähellä. Siellä hän kailottaa hirveään ääneen toisten vanhempien kuullen jotain kuinka tuolle tyttärelle ei ihan tavalliset kengät lapsille kelpaakaan kun pitää olla niin hienoja (onhan se hänelle järkytys että laitan 60 euroa lasten kenkiin, kun itse ostaa kaikki vaatteensa UFF:ltä, vaikka varaa olisi muuhunkin). Tai kommentoi jotain imetyksestä kun imetän vauvaa, on se niin ihmeellistä kun pitää aina vain pelkkää tissiä antaa. Ja kaikki aina niin että jokainen läsnäolija varmasti kuulee. Äitini luulee olevansa niin hauska.
12
tosin me taidetaan nolostua eri asioista. Minä usein soitin isälleni että voisiko hän hakea minut jostain bileistä tai bändikeikalta tai vastaavasta, koska meille oli tosi huonosti mitään julkisia kulkuvälineitä siihen aikaan.