Pidentääkö epiduraali- tai spinaalipuudutus teidän mielestänne ponnistusvaihetta?

muistaakseni:D Ponnistusvaihe oli lyhyt. Mutta kai se on paljolti kiinni puudutuksen laiton ajoituksesta.

Toisessa synnytyksessä ei sitten ollut puudutuksia eikä ponnistustarvetta. :D

ei kyllä hidastanut ponnistusvaihetta, joka oli 5 min. Toisessa synnytyksessä sain kohdunkaulapuudutteen (paracervikal?) ja ponnistusvaihe oli 3 min.

Mutta se kuulema johtuu siitä ettei pistäjä ole osannut hommaansa. Pistänyt siis väärään kohtaan ja samasta syystä puudutus ei juuri tehonnut itse synnytys kipuihin.



Kolmesti on sitten ollut spinaali, joka on kahdella kerralla osunut todella nappiin vieden kaiken kivun, eikä jalat puutuneet yhtään. Kolmannella kerralla nuori anestesialääkäri pisti spinaalin ihan väärään paikkaan ja minulta puutu naama, kädet ja jalat, mutta ei selän ja vyötärönseutu niin kuin oli tarkoitus! Onneksi tuli sitten vanhempi anestesialääkäri korjaamaan tilanteen ja pisti spinaalin oikeaan paikkaan ja kaikki kivut lähti taas.



Tuohan on niin pistäjästä kiinni, miten puudutus auttaa.

Ponnistusvaiheet minulla on kestäneet 1-10 minuuttia eli ei kyllä ole sitä pitkittäny.

Toisen ponnistelin maailmaan viidessä minuutissa ja ilman epiduraalia. Mutta paha sanoa johtuivatko erot puudutuksesta vai jostakin muusta...

jalkoja alta. Ihan sujuvasti kiipesin synnytyspöydältä jakkaralle synnyttämään.

ei meinannut tulla mitään (supistuskipuihin siitä ei ollut mitään apua), jalat kantoi kyllä hyvin kun kävin veskissä ennen ponnistusvaihetta.



Spinaali auttoi loistavasti supistuskipuihin, eikä vaikuttanut ponnistamiseen millään lailla.

Eli varmaankin pitkitti vähän. Toka synnytyksessä oli spinaali ja sen kanssa tunto säilyi ja jalat toimivat. Mutta kai se on enemmän kiinni annostelusta kuin itse puudutteesta.

Minulla epiduraali vei myös jalat ihan täysin. En voinut itse niitä edes siirrellä sängyssä, saati kävellä. Synnytyksen jälkeen mies ja hoitaja nostivat pyörätuoliin, jolla kärräsivät osastolle. Kesti muutaman tunnin ennen kuin pystyin taas kävelemään. Eihän se tietysti kivaa ole kun noin käy, mutta siinä vaiheessa pieni harmi kun vauvasta on niin onnellinen! =)



Olen kuullut että epiduraalin pistäminenkin voi onnistua niin hyvin ettei puudu jalat, vaan kaikki menee sinne mihin pitääkin ja silloin kuulemma vie myös kaikki kivut.

Vierailija:

Olen kuullut että epiduraalin pistäminenkin voi onnistua niin hyvin ettei puudu jalat, vaan kaikki menee sinne mihin pitääkin ja silloin kuulemma vie myös kaikki kivut.

Ei ikinä enää epiduraalia, kiitos!

Kaikkea sitä. Muistiko kätilö käskeä sinun kääntää kylkeä pistämisen jälkeen vähän väliä? Minulle nimittäin kätilö sanoi että jos makaa liian paljon vain toisella kyljellään, voi juuri noin käydä. Kaikki puudutusaine menee siihen alapuolella olevaan kylkeen.

Vai oliko sitten lienee joku harjoittelija sekin pistäjä! Tuo on oikeasti aika pelottavaa kun jossainhan anestesialääkärinkin täytyy harjoitella. Huh!

Sikäli epiduraali onnistui, että kivut lievittyivät hyvin.

Ponnistusvaihe kesti 1h 40 min ja päätyi lopulta imukuppisynnytykseen. En tuntenut ponnistamisen tarvetta.

2. ja 3. synnytys menivätkin sitten ilokaasulla ja kolmannessa lisäksi paracervikaalipuudutuksella.

Kolme synnytystä, joista yhdessä olen saannut epiduraalin noin tunti ennen ponnistusvaihetta (olin avautunut 4cm kun sain epiduraalin eli aika nopeasti avautui paikat sen jälkeen)



Tunsin todella voimakasta ponnistamisen tarvetta, jopa eka kertaa paremmin (synnytys oli toinen). Ponnistusvaihe kesti 6min eli ei pidentynyt. Itse asiassa oli minulla lyhyin.



Kahdessa muussa synnytyksessä ei puudutetta annettu ja ponnistusvaihe kesti ekassa 13min, kolmannessa 8min.

Yksilön kohdallahan kuitenkin voi käydä miten vaan.

Lääkäri pisti sen taitavasti, tarkasti ja nopeasti. Vei kivut synnytyksen loppuun asti eli kolmeksi tunniksi, jokin vihlaisu tuntui vauvan pään syntyessä.



Kätilö sanoi, että annos oli oliko se yhden tunnin.. Sanoi ennen ponnistusvaihetta, että puudutus on nyt jo loppunut ja että se ei vaikuta " niin alas" , että tekisi ponnistuksesta kivuttoman. Mutta niin teki.

Ponnistustarve oli vähäinen.



Ihanaa, että kivut lähtivät! Jälkeen päin olen kuitenkin miettinyt, että olisikohan emätin väljentynyt yhtä paljon ilman ponnistuvaiheen pitkittymistä.. Ehkä, mutta kun lapsen pää oli putkahtamaisillaan esille todella kauan, mutta ei vaan tullut - tuntuisi loogiselta, että jotain se vaikutti.. Emätin ei ole tosi väljä, mutta selvästi väljempi kuin ennen synnytyksiä.



Toisen kanssa ei ehditty mitään puudutusta, ponnistusvaihe 3 minuuttia, tarve aivan erilainen, paljon kovempi. Yhtään tikkiä ei tarvinnut eikä mikään revennyt, oliko reikä jo niin iso :-p



Kätilö oli sitä mieltä, että puudutus ei pitkittänyt ponnistusvaihetta, se olisi ollut pitkä muutenkin. Kukapa tarkalleen tietää.



Oli ihana kätilö ja ihana lääkäri

koska kivuttomana on helpompi olla rentoutunut, mikä edistää avautumista. Siis tässä kyse avautumisesta, ei ponnistuksesta.

Ekassa sain epiduraalin, kun olin ollut 1,5cm auki pari tuntia ja oksitosiini jo täysillä (käynnistettiin). Epiduraali sai paikat aukeamaan tunnissa 10 senttiin ja vei kaiken kivun pois myös ponnistusvaiheesta. Tässä ponnistusvaihe oli viitisen minuuttia, eli ei todellakaan pitkittänyt ponnistusvaihetta.



Tokassa sain spinaalin ponnistusvaihetta varten ollessani yli 8cm auki. Tuloksena lyhyt, kivuton ja unelmahelppo ponnistiusvaihe. Iso lapsi tuli maailmaan muutamalla ponnistuksella.



Liputan molempien ja erityisesti spinaalin puolesta!

Enkä usko että pidensi ponnistusvaihetta joka olin 10min.

Tosin toisesta ponnistusvaihe oli vain yksi ponnistus kun epiduraalia ei ollut mutta eiköhän se yleensä muutenkin ole nopeampi.

Vauva syntyi kahdella ponnistuksella (n. 7 min).