@@@SYYS-04-UUTEEN VIIKKOON@@@

Ei mullakaan asiaa, olen yksin lasten kanssa. Mies lähti lätkämatsiin ja syömään sen jälkeen. Korruptioilta taitaa olla.



Lillille paranemista! Toivottavasti saatte hoitajan huomiselle! Vaikka eihän sille tosiaan voi mitään, jos lapsi on kipeänä. Meillä on tympeästi 6 päivää/vuosi jotka saa palkallisena olla lapsen sairauden takia pois. Aika vähän. Ainoa asia joka todella tökkii firmassa, vaikka meille se ei vielä ole ollut ongelma. Mummoille kiitos avusta.



Viikonloppu kohta, jee!



T: Ynis

Ilmoittautuminen pinoon. Minä olen jäänyt nyt sairaslomalle, loppuviikon olen kotona. Luultavasti jatkuu, sain työterveyslääkärille ajan maanantaille. Syynä yksinkertaisesti se, että olen totaalisen lopussa, väsynyt, finaalissa. Alkuviikosta jo tuntui pahalle. Aamulla itketti työmatkalla. Töissä en saanut kiinni mistään, vähäinenkin ponnistus oli liikaa. Kokouksissa en jaksanut kuunnella, en jaksanut antaa mitään panosta. Puhumattakaan tilanteista asiakkaiden kanssa. Pillahdin työkaverin kanssa jutellessani itkuun ... No joo, sanomattakin oli selvää että en ole ihan työkunnossa. Varmaan monen asian summa - ei ole ollut lomaa pitkään aikaan, univaikeudet ovat taas palanneet (= herään yö-kolmelta enkä saa enää unta ja herätä täytyy klo. 5:30). Suurimpana tietenkin työjutut jotka kuormittavat. Tämä lakiuudistus on ollut ihan p***stä. Tai siltä se nyt tuntuu. Mitään helpotusta ei tunnu tulevan. Kauheasti vaan vaaditaan lisää ja lisää. Alkuviikosta oli aivan horror-kokous - tuntuu että en enää tunnista työnkuvaani ollenkaan. Ei kukaan meistä. Ollaan ulkona kuin lumiukot. Mitään tukea ei johdolta tunnu tulevan vaan painetta sitäkin enemmän ...



Voi olla myös se, että en ole parannellut itseäni tarpeeksi taannoisen taudin kourista vaan painellut liian aikaisin töihin. Sekin väsyttää.



Silti musta tuntuu että olen totaalisen epäonnistunut ihminen. Onhan muillakin painetta ja stressiä ja silti jaksaa ..Miksi en minä. Järki kyllä sanoo, että tein aivan oikein. Ei musta juuri nyt ole työhön, ei mitään hyötyä siellä tällaisesta puolikuntoisena haahuilevasta haamusta ole kenellekään - asiakkaista nyt puhumattakaan!



Olen myös vakavasti harkinnut alan vaihtoa.



Tällainen napa täällä päässä.



Alli

Joo, meillä joskus saavat sängyssä lukea kirjoja vähän aikaa.



Alli, voimia! Ole ylpeä itsestäsi, että osasit tunnistaa uupumuksen ja hakea sairaslomaa! Toivottavasti saat myös apua nukkumisongelmaan! Heh, näistä aiheista riittäisi juttua, kokemuksen syvä rintaääni haluaa tulla esille taas:) Uupumuksen, masennuksen ja unettomuuden tunnustamisen puolestapuhuja iskee:) Oikeasti, ajattele niin, että sinulla on oikeus nauttia elämästä ja tehdä kaikkesi sen eteen, että voit tehdä niin! Joskus apuna tarvitaan lääkäriä, mutta se kannattaa ottaa itsestään huolehtimisena vain. Jos alanvaihto oikeasti kiinnostaisi, niin ota se positiivisena asiana, älä epäonnistumisena.



T: Ynis

Alli, halaus, on viisautta osata hellitää!! Mä olen omaa alaani joskus ahdistuksessa mietinyt että on väärä ja se oli kamalaa, tuntui et on kuitenkin pakko. Mikä on pakko tässä elämässä, ei mikään muu kuin läheisistä täytyy huolta kantaa ja perhe jotenkin elättää. Siten jossain vaiheessa mulle kirkastui ettei ole pakko, minä voin itse vaikutaa elämääni ja valita. Siten alkoikin kyllä työkin tuntua mielekkäämmältä ja koko ajan paranee. Eihän se ole niin yksinkertaista, mutta mua jotenkin helpoti se ettei mikään ole pakko kuitenkaan.



Joo, unikoululaisiin liityn. Uudenvuoden jälkeen mulle alkoi tuntua et ny sais tisutelut ja yösyöpöttelyt ja diettailut riittää. Muta Samu ei ole samaa mieltä. Kyllä! 11 kuukautisella lapsella on oma tahto -> huutaa kuin pieni sika.

Aloin vähentää yösyöpöttelyä, miehelle kysyin et milloin on valmis tulee projektiin joenkin mukaan niin lupas et viikonloppuna. mutta mähän en sit jaksanut enää kun alko tuntua et nyt riittää ja aloin väkertää itekseni. Oikeasti sain jotain tuloksia 5 päivässä-> yksi tissitön yö, paljon kantelua ja taputtelua ja umpiväsynyt äiti. Sitten tuli viikonloppu niin samu sairastui vauvarokkoon!!!!! Olin niin hajalla e mun äiti tuli viikonlopuks ja lähti vasta tiistaina, sain vielä viikolla vanhalta kaverilta (joka oli toinen mun kaasoista) inhotttavaa sähköpostia miten huono ysävä oon ollut, niin ryvin vaan täällä itsesäälissä.

Nyt sitten Samuska imuttelee koko edellisen viikon edestä, ja on tosi takertuva, tuntuu et haluu rintaa koko ajan, oikein varmistaaa et saahan hän!!

En kyllä tiiä miten tän projektin kanssa käy, oikohan täällä jotain unikouluttajia.

Nukutin pikkuisen ensi kertaa pinnasänkyyn. Tähän asti on nukahtanut melkein aina tissille, muutaman kerran miehen tai mummon syliin. Kyllä pisti neiti hanakasti vastaan, sain ihan pidellä maaten. Välillä noistin syliin ja sitten taas takaisin sänkyyn. Puoli tuntia meni, äsken simahti.



Illat on olleet nyt superhankalia, kun neiti ei irrota tissistä ollenkaan. Olen siis katsonut iltaohjelmat ja syönyt iltapalat neitonen tissi suussa nukkuen :DD Mies on tarjoillut ruokaa sohvalle.



Tarkoitus oli nyt vaan saada muuten kuin ihmistutissa lupsutellen nukkumaan, onnistui!!!! Ehkä tästä innostuneena jatkan koko yön.



Tsemppiä Tiiviille ja Hellille samoihin puuhiin.



Allille halaus. Oikein teit.



- tea -

Kiitos onnitteluista.



Tää on tätä. Iltaisin pientä etovuutta ja suurta väsymystä. Voisi mennä nukkumaan heti pojan kanssa puoli ysiltä. Tunnen siis jo olevani raskaana. Aamut onneksi virkeitä ja hyvävointisia, joten töissä pärjään. Nyt on vähän jo semmoinen haikeus, että mitenköhän arki muuttuu ja mitenhän mun pieni iso vauva, eli Pönksy, sopeutuu sitten joskus. Neuvolaan en ole vielä soittanut.



Keilin, joululoma oli onnistunut, mutta ihan kotimaisissa tunnelmissa sai alkunsa tämä pieni. Joulun alla tiistaina, työhuoneen sängyllä, jos todisteita kaipaat :)



TiPi, meillä on ollut melko paljon kauhukohtauksia. Ne tulevat vähän kausittain. Ei ole kivaa.



Alli, onnea viisaasta päätöksestä jäädä keräämään voimia.



Paranemista Lillille. Ja voimia äidille kirjoitustöihin ja uusiin töihin.



Hilu, kuulisin mielellään lisää hypoglykemiasta (vai miten se kirjoitetaan). Miten sitä hoidetaan teillä nyt? Entä jatkossa, jos testit " positiivisia" ? Meillä jonkinlaista heilahtelua verensokerissa myös ja aterioiden kanssa täytyy olla tosi tarkka. Aamut erityisen kriittisiä, ja Pönksy syökin todella vahvan aamiaisen, jotta pärjää lounaalle päiväkodissa. Tutkimuksia ei ole tehty, ja nyt kun osaamme kiinnittää riittävästi huomiota asiaan, ongelmia ei juuri ole.



Hyveli yöteli,

Lemponen vissiin jotain 6+2

Joo vaikka meillä on yksi vain ja " jo" 3v niin samassa suossa tavallaan Tean ja muiden kanssa:(



Eihän siitä kauaa ole kun kehuin kuinka meidän illat menee hyvin. Nyt heti kun tarha alkoi lomailun ja sairastelun jälkeen niin illat on yhtä helvettiä. Jotenkin käy ylikierroksilla ja on tosi levoton tuo poika eikä ala nukkumaan. Nytkin meni 1h15min ja koko tuo aika melkein oli yhtä huutoa. Tässä tullaan siihen kohtaan, jossa meillä paljastui asuvan ainakin kaks 3-vuotiasta. Nimittäin Onni ei ollut ainoa,joka huusi. En tiedä, pitääkö se nyt alkaa laittaan jo paaaljon aiemmin sänkyyn, koska unimäärä on taas niin vähäinen verrattuna loma-aikaa vaikkei silloin nukkunut päikkyjä.



Tämä oli taas niitä nukutuskertoja, joita onneksi on ollut tosi harvoin, että menee kaikki uhkailut ja kaikki vähän niin ku yli. Sitten tulee itellekin siinä raivon vallassa silti semmonen olo, että paska homma tehdä nukkumaan menosta näin negatiivinen asia. Tänään vaan ei voimat riittäny mihinkään rakentavaan toimintaan. Ja onhan se seuraava vapaapäiväkin jo 1,5 viikon päässä...



Kunhan tässä rauhotun, niin menen kirjaamaan " säännöt" näille iltahommille ja siitä pitää alkaa molempien pitää kii (mun ja miehen siis).



No, kun se jotain vartin oli tuo poika huutanu ja itkenyt ihan sydäntäsärkevästi huoneessaan äitiä ja äiskää ja vaikka mitä niin sitten kun vein sen ensin eteiseen rauhottuun (en sentään pihalle vaikka uhkasinkin, enkä tietysti oikeasti olis vienytkään). Sitten vein sänkyyn ja se rauhoittui. Sitten saatoin selittää tilanteen. Kerroin kuinka äiti oli tyhmä kun hermostui mutta kun äitiä väsyttää jne. Ja pyysin anteeksi monta kertaa ja selitin taas uudelleen.



Nämä on näitä mun synkimpiä hetkiä äitinä olemisessa. Sitten kun eihän se sano, mikä on vaan huutaa vaan eikä mikään auta.



No tämä nyt oli toisintoa varmaan, onhan näitä sattunu ennenkin. Nyt pitää vaan kiristää sitä otetta illalla ja laittaa homma pakettiin aina samalla kaavalla.



Onhan nämä illat siksikin varmaan mitä on kun ei päästä ulkoileen iltaisin. Ei tuonne ulos voi mennä kun vettä sataa ja on ihan jäässä joka paikka. Hitonmoinen tammikuu!!!



Alanpa nyt miettiin niitä kultaisia keskitien sääntöjä iltapuuhiin ja painun pian nukkumaan. Ja koitan ajatella, että minustakin vielä tulis parempi äiti.



T-P varsin omanapaisena

T-P:lle sympatiat, meillä oli samanlainen ilta ja kyllä jäi paha mieli omasta käytöksestä. Oltiin ilta ostoksilla Sellossa, tais olla liian pitkä reissu..Nekku raivos ihan joka asiasta iltapesun alkaessa, huusi, kirkui, yritti läpsiä jne. Miehen kanssa vaihdettiin välillä vuoroa, molemmat yritti pysyä rauhallisena, mut Nea oli niin raivopäänä, et lopulta huudettiin itsekin ja sehän se auttaa..huoh..meni reilu tunti tähän. Oli pakko olla Nean kans vessassa, ettei herätä rääkymisellään Miniä, jonka nukutuspuuhat oli menossa samaan aikaan.



Oon joo aika puhki, pinna kireellä ja aina väsynyt. Meillä kamalat yöt jatkuu. Lisäkauhua on tuoneet Minin valvomiset keskellä yötä. Ummetus vaan pahenee. Yks yö itki ja piereskeli 2½ tuntia, seuraava ilta huudettiin 1½ tuntia ja nukutettiin syliin heijaten. Voisko olla ihanampaa. Voimia siis kovasti unikoululaisille. Pysykää lujina. Kyllä se helpottaa!! Ootan niin, et Mini sais mahan täyteen ruokaa ja unikoulu voitas pitää, mut siihen kai on paljon vielä aikaa--yks ilta annettiin puuroa, huus yöllä 1½ tuntia ilmavaivojen kourissa.



Lempi, ihanaa et raskaus menny mukavasti! Muistan ne haikeuden ja huolen tunteet, et miten Nea sit kun Mini syntyy-- alkuun olikin repivä se tunne, et voi jakautua kahtaalle, et ei riittänyt molemmille. Ja tietty kun Nea pelkäs sitä vauvan huutoa, mut nyt on niin ihanaa, miten iloa on lapsille toisistaan! Vaikkikin Nea on nyt mustis, kun Mini kävelee. Alkanut tönimään ja härnäämään, mitä ei koskaan ennen oo tehnyt.



Allille lepoa! Hienoa, et uskalsit ajatella itseäsi! Työ on aina vaan työ, sun oma elämä tärkeintä! Oon seurannut hyvän ystäväni jatkuvaa työuupumusta se on kamalaa katsottavaa, kun toinen ei rohkene jäädä sairaslomalle ja on koko ajan huonommassa kunnossa..



Mimmu, joko lapset paremmassa kunnossa? Voimia paaaljon!



Helli, ootkin ollut ajatuksissa! Toivottavasti unijutut alkaa sujua, ja saat itse lepoa. Voimia voimia! On kovin rankkaa teillä! Mites tytön viihtyminen vaunuissa? Mini ei enää viihdy, haluu leikkimään maahan ja huutaa sit siellä kun ei kengillä pysy pystyssä, kirkuu siis joka paikassa..kivaa on..tulis jo kesä!



Mä oon ollut jotenkin laiska kirjottamaan. Yritän tänään ehtiä vielä s-postiin. Meille tulee viikonlopuksi vieras ja viikon päästä appivanhemmat ja sitten ei taas ehdi edes taustalle lukemaan. Rasittava päivä tiedossa, märkää ja harmaata taas. Mini vielä sängyssä. Nea nukahti illalla kympiltä, puol seiska oli hereillä, väsynyt jo nyt ja alkoi jo kiukuta. Hooh.



No niin, voimia kaikille ja hyvää viikonloppua!



Enkeli1 ja Nea+Mini

että muillakin taistellaan 3 vuotiaitten kanssa. Helposti alkaa itellä hiipiä mieleen mikä johtuu mistäkin, kun tiedäte tn meidän hmmm kokonaistilanteen. V:n kanssa on taistoataas enempi, kovasti on mustasukkaisuutta, ja yrittää määräillä kaikesta, mitäreittiä kuljetaan, kuka puetaan ensin jne ja sitten raivotaan. Pieni valopilkku on se että nee nukkuun tosi hyvin ja nukkuu hyvin!! Muta päivisintaistotaan monta kertaa, uuvutavaa ja oma pinna taaslyhyempi ja tulee hermosstutua ja sekös harmittaa. Meillä väliin on jäähyllä molemmat, V makkarissa ja äiti keitössä, sit taas halaaan jatuumaaan etollaan rauhoituttu ja sovittu ; ), sais tuo sopuaika kertää vähän pidempään kun on uuvutavaataisoa mona kertaa päöivässä. itellä käy mielessä etoisko pojalle parempi olla väliin jossain hoidossa jossa olis seuraa kuintaistota mun kanssa päivät pitkät. mut on sitten aina niitä hyviä hetkiäkin, niin eiköhän tää tästä.

et päivä vain ja hetki kerrallansa"



tiivii

mulla taas uupuu yksi kirjain näppiksestä : ( ja esim. t kirjain toimii huonosti, ja niitä pitää lisäillä jälkeenpäin.

Pikaista sen takia, että kohta taasen työpaikka kutsuu...



Lapset alkaa olla jo paranemaan päin ***kopkop, koputtaa puuta ja pitää peukkuja*** Kovasti T vielä yskii ja Neitikin on melko räkäinen. Kuume on onneksi laskenut, liekkö tehokkaiden lääkkeiden ansiota, kiitokset siis Pronaxenille ja Panadolille:) Ruokahalu on edelleenkin huono, mutta sen verran uhmakkaiden tahto alkaa olla taas valloillaan, jotta tiedän, että tauti ollaan (toivottavasti) selätetty.



Itseni jaksamisesta en olisi enää niinkään varma. Tosin viime yönä nukuin kuin pieni possu melkein 10 tuntia yhteen soittoon lainkaan heräämättä, mikä on siis tod harvinaista herkkua. Työpäivä venyi eilen yli 14 tuntiseksi. Jo hieman vieraammatkin ihmiset ovat alkaneet kysyä minulta, olenko väsynyt tai nukkunut huonosti. Ilmeisesti näytän siis jo ulkoisestikin aika k-a-m-a-l-a-l-t-a-! Ei voi sanoa enää, että nuorena jaksaa, joska ei ole enää nuori.



3 vuotiaan uhma on kyllä mielestäni pahempaa kuin 2 vuotiaan! Ainakin jo molemman ikäiset löytyvät saman katon alta :) T saa nykyään näitä " minä haluan" - kohtauksia, jolloin heittäydytään pitkin lattioita suuren melun saattamana. Neiti haluaa taas tehdä kaikki " minä itse" . Suureksi puutteeksi olen huomannut tässä asiassa, että minulla on erittäin lyhyt pinna (juu, ehkä tämä väsykin vaikuttaa asiaan...)



Allille jaksamista ;)



Enkelille, Tiiviille sekä Tealle jaksuja unikoulun pitoon ja helpotusta pienten eloon! Myös muiden nukutusongelmiin toivon helpotusta.



Lempolle onnittelut!



Minne on muuten hävinnyt Tomera???



Ja tässä oli tämä minun pikainen selostus tällä kertaa. Leipätyön pariin kiiruhtaa hän!



Voikaa hyvin!



Mimmu ja lapset x3

tuon 3 vuotiaan kanssa!! Tuolla syö jauhelihakeittoa, ts. suostuu syömään pelkkää lientä ja vastustaa taas kaikkea!!!



Mistä sitä kärsivällisyyttä sais ostaa, tarvis varalle totisesti varapäreitä.

jee!



Tää äippä lähtee kohta ulos :) En oo ollu missään viihteella sitten lokakuun (!) joten tulee tarpeeseen. Näen parhaat kaverit, mennään syömään ja auto jää kotiin joten kai vähän juomaankin :)))



On NIIN kivaa! Ei haittaa pikkuisen nuhat tai heräilyt, nyt ei edes väsytä!



Huomenna yritän laittaa enemmänkin kuulumisia, nyt vaan pikaisesti heihei! Mukavaa viikonloppua kaikille! Ja Allille halaus!



äitikuu

Kiitos sanoistanne ja ajatuksistanne! On totta, että työ on vain työtä, muu = oma ja perheen elämä tärkeämpää. Näin minäkin olen ajatellut. En hoida itseäni kuntoon vain jaksaakseni itse paremmin vaan ollakseni myös paremmin läsnä tytölleni ja miehelleni. Sitten näiden jälkeen tulee se muu eli vaikka nyt työ. Onneksi en sentään itseäni uuvuttanut aivan loppuun asti vaan näen vielä sen tärkeimmän.

En varsinaisesti ole ihan totaalisesti alan vaihtoa ajatellut kuitenkaan. Siis mun koulutukseni antaa kuitenkin hyvin laajan liikkumavapauden. Tarkoitin lähinnä työn vaihtoa :) Onneksi alallani ja koulutuksellani voi oikeastaan tehdä melkein mitä vain - siis tässä tietyn alan kontekstissa, tarkoitan. Lisäopinnot myös kiinnostavat kovasti. Kyllä tämä tästä.



Lähden kohta hierojalle. Sen olen varannut jo kauan sitten. Tekee varmasti hyvää!



Mies lähtee huomenna aikaisin aamulla sinne rapakon taakse ja minä jään tyttösen kanssa kahden. Mikäli saan ensi viikon s.lomaa (luultavasti saan), ajattelin pitää tyttöä päiväkodissa ma-ke ja levätä. To-pe voisi tyttö olla kotona kanssani. Täytyy katsoa, miten itse voin. Joku voi ajatella, että olen itsekäs mutta tässä kohden ajattelin olla. Haluan hoitaa itseni oikeasti kuntoon. Täytyy katsoa myös, kuinka pitkän s.loman saan. Eräs työkaverini meni työterveyslääkärille ajatellen, että saisi viikon lomaa uupumukseen. Sai kuukauden.

Tuntuu niin typerältä välillä lukea juttuja siitä kuinka täällä Suomessa ei lasten asioista huolehdita kun ei " lastensuojelun työntekijät ollenkaan ole kiinnostuneet tekemään mitään" . Itse työtä tehneenä tietää, että ihmiset todella tekee uupumukseen asti, mutta jos on vaan antaa " ei oota" , kenen " vika" se loppupeleissä on. Kuka oikeasti enää haluaa tällaista työtä tehdä. Minä ainakin itse henkilökohtaisesti en todellakaan aio uhrata itseäni yhtään enempää tässä kohden. Sanokoon asioista ja olosuhteista tietämättömät mitä tahansa!

Ja minä en sentään tee työtäni siinä pahimmassa ytimessä! Saan tehdä työtä vähän erityisemmässä yksikössä ja silti uuvuttaa ...



Anteeksi, aihe hiukan pinnalla :)



Mukavaa viikonloppua teille kaikille! Paranemisia sairastupiin, Enkelin perheelle minäkin toivon todella elon helpottamista! Voimia kaikille tasapuolisesti arjen ja muiden haasteiden kanssa elämiseen. 3-v. uhmaa eletään täälläkin, joo. Äitikuulle oikein ihanaa ja rentouttavaa iltaa :) Nauti!



Alli

Meinasin jo eilen lisätäkin, että pidä tyttö hoidossa. Ei se ole oikeaa lepoa hoitaa lasta kotona. Minä en ois uskaltanut lääkärille ehdottaa edes, että oisin pitänyt lapset kotona mun sairasloman ajan:) Minähän sain sillon 3 viikkoa pelkän unettomuuden takia ja lääkäri sanoi, että se on minimi aika akuuttiin unettomuuteen.



Joko muuten olitte häämatkalla, vai vieläkö se on edessä?



T: Ynis, joka lähtee kaupungille vähitellen. Töissä vielä olen.

Ei olla vielä lomalla oltu - sehän tässä varmaan myös väsyttää ja rassaa kun viime lomasta on NIIN pitkä aika. Ennen häitähän mulla oli sitä lomaa mutta ei se musta lomalta tuntunut kun hääkiire pukkasi päälle. Sitten häiden jälkeen oli se 3 päivää ..

Loma siis vielä edessä. Onneksi! Viikko alppilumilla ja auringossa .. En malta odottaa. Sekin varmaan niin uuvuttaa kun on KOKO ajan niin pimeää ja harmaata kun ei ole lunta eikä pakkasta :( Että sellainen valohoito tulee kyllä myös tarpeeseen.



Tulin juuri hierojalta. Teki kyllä hyvää!! En tajunnut että mun niskatkin ovat olleet niin jumissa. Hieroja totesi että ei ihme että huimaa ... Olen jännittänyt niitäkin. Varmaan sekin jotain psykosomaattista.



Alli

Kone tuli huollosta ja voi vitsi voi olla upeaa, kun vuoden jälkeen on toimiva kone. Ollaan aivan onnessa ja ihmeessä, kun ei tarvi varata lukemista siksi aikaa, kun odottaa koneen avaavan ohjelmaa tai surffaa netissä. Heh, pienet on välillä ilot... =) Olisi vaan kantsinut aiemmin jo kiikuttaa huoltoon, mutta saamattomuus, tuo pahainen tekojen estäjä, on ollut tiellä.



Alli: Hyvä, että olet sairauslomalla. Itse ja perhe todella ensin. Hatun nosto teille, jotka jaksatte yrittää tässä hullussa ja vaativassa maailmassa tehdä kaikkenne pienten paremman elon hyväksi. Aina on niin, että ne huutaa kovinta vaatimusta ja kritiikkiä, jotka eivät asioista tiedä pätkääkään. Jaksua, haleja ja voimia!



Lillille puhallus ja äidille voimia työhön.



Nöösän kanssa suuntaamme ensi viikon maanantaina katsastamaan uuden hoitopaikkan (pph). Kurjaa, että hoitopaikkaa on vaihdettava koiran takia, mutta löytyy tästä muutama hyväkin puoli. Nöösä päässee kilsan päähän hoitoon ja tälle meidän asumisalueelle, jossa on Nöösän eskari ja koulu. Nythän hoitopaikka on eri alueella 7 km:n päässä. Saattaa kyllä itku tulla ensi viikolla, kun on vipa hoitopäivä vanhassa paikassa.



Tuuletus sille, että Nöösän ensimmäinen antibioottikuuri on sujunut hyvin. Huomenna on vipa päivä eikä ole näkynyt allergiaoireita. Huh, hivenen jännitti, kun jostain lääkkeistä tulee oireita. Melkoisen pitkälle päästiin ennen kuin iski ensimmäinen korvatulehdus.



Enkelille jaksua. Keskiviikolla on melkoisen hyvät onnistumismahdollisuudet, mutta varmistan vielä vähän lähempänä. Jaksua ja haleja.



Nyt Nöösälle iski kakkahätä ja silloin tarttee vierelle kamun. Smuik!



-Mimmuli

On niin helpottavaa lukea teidän ihanista 3v uhmiksista!Välillä tuntuu että miten voi olla mahdollista typyn käytös tai miten yksi sana luistaa neidin ihan raiteiltaan.Mies ihmetteli miten jaksan lukea muiden uhmiksista ja kirjotella omasta,mut mua se vaan halpottaa!Tiedän että typy ei ole ainoa-vaikka välillä siltä tuntuu!(jä töissä taistelen jokapvä samanlaisten uhmisten kanssa,mut se ei ole sama-ne uhmaa mua,ei äitään)



Alli:Hienoa että myönnät ettet jaksa!!Ja ehdottomasti typykkä hoitoon!Viisaista sanoja on sanottu ja niihin yhdyn-luulen kyllä että viikko ei riitä,flunssaaan kyllä mut ei uupumukseen.Mä olin saikulla flunssassa ja typy oli tarhassa,lyhyemmän päivän n.9-15,mut eihän sitä sais muuten levättyä.



Nöösälle tsemppiä uuteen hoitoon!Kurjaa että koirakin päätyi algeeria listalle :-(



Nyt sohvalle,väsy melkoinen.Lupaan yrittää saada myös pari riviä s-postiin.Ajatuksissa kyllä kommentoin vaikka mitä...



jatu

Tuleekohan talvea tänä vuonna ollenkaan tänne etelään? Olisi niin kivaa, jos tulis lunta ja pakkasta.



Mulla raksuttaa (tai ei se mitää raksuta) työsuhde-etuna aktiivisuus mittari. Kertoo mulle paljonko kulutan ja miten aktiivinen olen ollut, niin ja kertoo myös että montako tuntia olen nukkunut :). Tavoitteena on saada ihminen liikkumaan. Mielenkiinnolla odotan, että tietoja kerääntyy ja saan dataa. Kello tunnistaa siis liikkeitäni, niin isoja kuin pienen pieniä. Kerron sitten myös teille mitä tietoja saan.



Olin viime viikolla sauvakävelemässä. Ja niin innolla menin, että jotain naksahti päässä eiku selässä. Pieni kohta alaselässä vihloo kovasti. En oikein tiedä mitä tekisin. Pystyn kävelemään ja toimimaan, joten ei mitää vakavaa.



Minusta tuntuu, ettei Valmalla ole uhmaa, vaan melko ärhäkkä luonne. Nyt housuun pissaaminen huosuun on loppunut ja yölläkin herää jos on pissahätä. Tosin yöllä on aika haastavaa saada pissaamaan pottaan.



Nyt Valma pyysi, että: " Lopeta toi chatti [tsätti] ja tuu pelaa mun kaa Domina-peliä." :). Valma osaa puhua hyvin, mutta silti yllätyn aina kun käyttää uusia sanoja. Mutta Domino on vaikea ja se on aina Domina.



Heihei ja hyvää viikonloppua.



Pilette



Ps. Lempolle Onnee!!!