Kipukynnys, sattuiko se synnytys sitten niin paljon?

Onneksi kipu unohtui pian.

Toinen ei ehkä niin paljon, tai sitten se vaan ei ollut enää niin kova shokki, se kipu siis. Tiesi jo missä vaiheessa mennään. Mutta kyllä se sattui. Olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä (tahtomattani), joten jos kivunlievitystä saa, niin sitten en tiedä?

Niin ne jotkut väittää että se auttaa, pystyy jopa nukahtamaan tai toimimaan muuten tavallisesti. En tiedä?

mutta puoli vrk ennen sitä yhtä helvettiä. Asiaan vaikutti tietty se että sain jonkun ihme kohtutulehduksen jonka vuoksi olin sisältä todella kipeä. En ikinä osannut kuvitella pahimmissa painajaisissakaan sellaista kipua olevan olemassakaan...

Kuitenkin kivuliainta mitä koskaan olin kokenut.



Toiseen synnykseen menin varmasti väärällä asenteella, ajattelin että tämä on kakunpala ja sitten kotiin. Järkytyin kivusta ja kuoleman pelkoa tunsin vuosia synnytyksen jälkeen ja kaikella tapaa helppo oli tämäkin synnytys, poika vaan pikkuisen liian iso minun paikoihini nähden. Eli kyllä sattuu.

Ennen synnytystä luulin, että minulla on korkea kipukynnys, mutta nyt ajattelen toisin.

Esikoisen synntys tuntui vaan epämukavalta, koska mulla oli vahva epiduraali. Keskimmäinen ja kuopus tulivat syksynä enkä ehtinyt saada yhtää mitään kipua lievittävää ja joo, se sattui.



Tosin kuopuksen kanssa tiesin jo mitä tulemat pitää, eli osasin pysyä rauhallisena toisin kun keskarin kanssa. Vaan kyllä sattui, isot vauvat ja mulla tärisi jalat ja kaikki muutkin paikat. Viimenen pisara kipuun oli kätilön käsi joka autto vauvaa ulos.

lääkärit hirvimettällä joka syksy.

Ja sattui ihan kamalasti. Siinä tuntuu kuin repeäisi elävältä kahtiä ja jalat ym. irtoaisi.

Ensimmäinen kommentti lapsen synnyttyä oli että tulipa se helposti.

Jotenkin edes kivuksi luokitellusta tunteesta meni reilu 3h että vauva oli ulkona. Sain kohdunkaulanpuudutuksen ja se vei avautumiskivut niin että koneesta sai melkein katsoa että koska oli supistus. Ja taisi se nopeuttaakin avautumista, 3cm -> 10 cm kahdessa tunnissa...

Toivottavasti tämä toinen tulee samalla kaavalla.

En mitään kauhutarinoita rupea kirjoittamaan, sen vain totean että sattuu!!