~♥~♥~ PITKIKSET 2008 tammikuu ~♥~♥~

Lupasin tulla kirjoittelemaan kuulumisiani vielä ultran jälkeen :)



Tuohon lapsettomuusasiaan en osaa kommentoida mitään. Vaikea asia, varsinkin jos mitään varsinaista vikaa ei löydetä :/ Asia voisi toki olla helpompi hyväksyä, jos tietäisi missä mättää. Yksi työkaverini sai pitkällisen yrittämisen jälkeen vauvan kun lopetti stressaavan työn ja vaihtoi töihin muualle. Joskus voi mennä näinkin...ihmismieli/ -kroppa on niin ihmeellinen, ettei sitä voi tällainen maallikko ymmärtää.



Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jo pelkkä pitkä kierto on omiaan pilaamaan kaikki mahdollisuudet tulla raskaaksi :(



Niin, siitä ultrasta piti vielä tulla kertomaan:



Kaikki oli ensinnäkin hyvin. Vauva oli 340g painoinen, eli kooltaan vastasi viikkoja. Laskettu aika pysyi samana. Pientä heittoa oli reisiluiden pituudessa verrattuna muihin mittoihin, mutta ultraaja oli sitä mieltä, että jalat voivat kulkea hyvinkin kehityksessä tuon pari päivää edellä kun vanhemmatkin ovat pitkiä :)



Sukukalleuksiaan tuo ei viitsinyt vilautella, joten se jäi nyt arvailujen varaan. Ultraaja ei lähtenyt edes arvaamaan. Siellä oli jalat niin kippurassa ja jos jalka vähän heilahti, meni käsi siihen heti eteen.. . :p

Itselläni on hirmuisen vahva poikatunne, eikä tuo fiilikseni vauvan sukupuolesta ole vielä tähän mennessä koskaan pettänyt, saa nähdä miten tällä kertaa käy...



Siellä se meidän pikkuinen uinui pylly pystyssä ja kun naurahdin niin pieni pää alkoi nousta pystyyn ja siellä alkoi hirveä venyttely heti. :)



Kasvokuvaakin saatiin, vaikka ihan tavisultrassa käytiin, mutta tosiaan kasvojen piirteet olivat ihan selkeästi nähtävissä, omaksemme tunnistimme :)



Laskettu aika siis on ja pysyy tuossa 6.6. päivässä ja hyvä niin. Viikon verran olen jo tuntenut liikkeitäkin, pientä jumpsutusta aina silloin tällöin.



Ilmeisesti pääsen vielä yhteen ultraan ennen synnytystä. Lähinnä haluavat varmistaa, etten tällä kertaa kasvattele mitään jättiläistä sisälläni. Isokokoisia lapsia synnyttäneenä joudun vielä synnytystapa-arvioonkin. En kyllä yhtään tiedä mitä siellä tapahtuu, mutta ei se mitään, kokemus sekin muiden joukossa :)



Nyt pitää lopettaa ja mennä nukkumaan.



Kanelisokeri 20+1

pahel: nyt en oikein ymmärtänyt mitä se lääkäri sulle selitti.. Siis MIKSI se antoi ymmärtää, ettei lasta tulisi ilman hoitoja? Entä tarkoititko ettei kunnalliseen pääse ennenkuin teidät on tutkittu, vai yksityiselle? Kyllä molempiin pääsee, ja just tutkittavaksi, ei vain hoitoja saamaan. Minusta lääkärin on turha teitä lannistaa näkemättä ja tutkimatta teitä! Kuitenkaan teille ei ilmeisesti ole annettu mitään diagnoosia miksei lasta kuulu, joten eihän sen takia voi lapsensaantimahdollisuutta tyrmätä. Aika tökeröä musta se lääkärin toiminta. Kannattaa nyt mennä esim. omalle lääkärille terveyskeskukseen, kertoa pitkästä yrityksestänne, pitkistä kierroistasi, plussaamattomuudesta ja pyytää lähete paikallisen sairaalan gynen polille. Yksityiselle tosiaan pääsee heti, mutta maksaa loppujen lopuksi tosi paljon. Julkiselle voi olla jonoja, mutta voi olla, että sinne pääsee hyvinkin nopeasti.



Vielä noista miehesi sanoista.. Jos hän haluaa kanssasi lapsen, hänen tulee olla kyllin kypsä ottamaan selville ja myös myöntämään, että " vika" voi olla myös hänessä. Samoin " vika" voi olla myös sinussa, tai vaikka molemmissa. Olette vielä nuoria, joten ehditte kyllä vielä miettimään vauva-asioita moneen kertaan jos ne nyt tuntuu vaikeilta käsitellä. Mutta ennemmin tai myöhemmin asia on edessä, ja minulle henk.koht. oli ainakin HELPOTUS saada tietää, että minussa on vika, ja että yleensäkin JOSSAIN on vika. Että vaiva ei ollut minun kuvitelmaani eikä meidän huonoa tuuria tai ajoitusta, ja että minä pystyisin saamaan siihen hoitoa, joka parantaisi meidän mahdollisuudet saada lapsia. Mulle ei ole ollut koskaan häpeä puhua asiasta, koska minusta se kaikki tuntui niin luonnolliselta. Eihän lapsia muutenkaan tehdä, heidät saadaan. Eli tarkoitus on tsempata teitä olemaan lannistumatta lääkärin sanoista tai siitä, että jossain tosiaan voisi olla vika. Ja tosta Kristiinan viestistä vielä, että minäkin olen jäänyt odottamaan esikoistamme häiden suunnittelun aikana :)





Kristiin@: tuliko teidän tuplat siis luomusti? Sullahan oli clomit, mutta eikös kaksosenne ole identtiset? Siinä tapauksessahan clomeilla ei tosiaan ollut mitää tekemistä tuplien kanssa. Musta tuolla monikko-puolella oli joskus äiti, joka odotti toisia tupliaan, eli mahdollistahan se on, vaikkakin harvinaista. Hampaidenpesussa meillä on muuten auttanut molempien kohdalla (tässä 2v tietämillä on tullut hampaidenharjauslakko kummallakin) sellainen hampaidenharjauslaulu, jonka olen itse sanoittanut :) Eli ensin lapsi pesee itse hampaat ja sitten tulee mun syliin ja peilin edessä sitten harjataan hampaat samalla kun mä laulan sitä harjauslaulua. Toimii kuin unelma :)



Kanelisokeri: Onnittelut hienoista ultrakuulumisista! :) Kiva että kaikki oli niinkuin pitikin. Saa nähdä osuuko sun sukupuoliveikkaus oikeaan.







Me ollaan järjestelty lastenhuoneita ja siirretty parit kalusteet tyttöjen huoneista vauvanhuoneeseen. Alkaa saamaan sitäkin jo pikkuhiljaa kuntoon. Kun eihän tässä ole enää kauaakaan kun on jo LA ja kun aika tunnetusti menee ihan siivillä. Toivon, että tämäkin vauva tulisi vähän etuajassa kuten siskonsakin, mutta saapi nähdä miten käy :)





Mikaela rv35+1

Kristiin@: Kiitos kannustuksesta. Ja kiitos kun kerroit omankin kokemuksen, vähän samankaltainen kuin meilläkin.... Mielenkiinnolla aina lueskelen muiden ihmisten kokemuksia ja miten niissä on edetty ja mikä oln lopputulos. Kun söit niitä clomeja, niin jouduitko käymään seuranta-ultrissa?!



Mikaela: Nyt alkujärkytyksestä selvinneenä ihmettelen myös miksi se lääkäri vouhotti niistä lapsettomuushoidoista jne. Ja emmehän me ole vielä kokeilleet kuin teroja ja niitäkin vasta yhden kierron...Yksityislääkäri sit taas oli kovinkin valoisin mielin, koska minun kaikki arvot (keltarauhashormoonit yms.) olivat kohdillaan. Jännää että saman koulutulsen saaneet/yhtä pätevät lääkärit voivat olla niin eri mieltä samasta asiasta! Minä kyllä ymmärrän miestäni varsin hyvin tässä tiedonhaluttomuudessa. Hän on perheensä ainoa lapsi ja siltäkin osin luo paineita. Minä tein aikoinaan hänelle seurustelun alku vaiheessa että haluan lapsia. Kysehän ei ole siitä etteikö hän haluaisi kanssani lapsia. Pelkää että jos vika on hänessä, ei pystykään tarjoamaan sitä mitä minä olen elämältäni joskus haaveillut. Olen kertonut monia kertoja että minä rakastan häntä, ja se ei muutu, tapahtui mitä tahansa.



Katsotaan mitä seuraava lääkäri sanoo kun sinne kurvaan perjantaina.



Sitä odotellessa, kaikille hyvää viikonalkua!!!

Pahel: On hyvä keskustella noista asioista, ja on myös hieno asia, että miehesi rakastaa sinua niin paljon, että pelkää olevansa " pettymys" sinulle jos ei voikaan sinulle lapsia antaa. Mutta onneksi on NIIN hirveästi olemassa hoitokeinoja, että vaikka olisi miten huonolaatuisia siittiöitä, niistä pystytään pesemään ne parhaimmat talteen ja sitten tehdä inseminaatio tai jokin ulkoinenkin hedelmöityshoito ja yhä vain saatte ihan oman lapsenne. Ja yhtä rakas on myös esim. adoptoitu lapsi. Mutta keinoja lapsiin siis on paljonkin :) En siis tarkoittanut edellissä viestissäni etteikö miehesi tahtoisi lapsia kanssasi, vaan että hänen täytyy olla valmis myöntämään jos vika olisikin hänessä. Eihän se kirjaimellisesti hänen VIKA olisi, koska minkäs kukaan omille siittiöilleen, munasoluilleen tai -sarjoilleen mahtaa ;)

Tiedän kyllä mitä tarkoitit!!! =) Kyllä nykymaailmassa on paljon erilaisia hoitokeinoja, mutta nyt ainakin olemme niin tämän projektin keskustelleet, että mihinkään varsinaisiin hoitoihin emme lähde. Voihan se olla että mieli joskus muuttuu, jos emme näillä hormooneilla vauvaa saa aikaiseksi. Nyt jotku ihmiset varmaan ajattelevat että noi ei sitä vauvaa varmaan kovasti halua kun eivät ole valmiit tekemään sen eteen kaikkea.... No tällä hetkellä ei ainakaan minun pääparkani kestäisi mitään odotteluja hoitoihin ja niiden etenemistä. Meidän tilanne on kuitenkin aluillaan vaikka yritystä on jo toista vuotta, joten toivotaan että ei tässä kauaa tarvitse enää pähkäillä!!!

Pitelen teille kovasti peukkuja! Missään ei tosiaan ole kirjoitettu etteikö se luomusti onnistuisi eikä se tosiaan vie uskoa teidän vauvahaaveilta jos ette hoitoihin hakeudu. Halusin vain sanoa, että on niin monia keinoja nykyään käytössä, että suurinta osaa pystytään kyllä auttamaan.



Pidähän meidät ajantasalla :)

Huh, on ollut aikas kiiruita, mutta nyt päätin istua koneelle ja kirjoittaa... Ompas täällä ollut hiljaista!



Kävin siellä lääkärissä (oli kiva keski-ikäinen mies), hiukan jännitti kun olen tottunut naislääkäreille juttelemaan ongelmistamme... Kyseli niitä näitä ja hieman asiaakin =) Totesi meidän olevan vielä nuoria ja että ei pidä vaipua synkkyyteen. Kirjoitti mulle clomi-reseptin ja toivotti onnea!!! Kerroin (itkukurkussa) mitä keskussairaalasta sanottiin puhelimessa ja ihmetteli myös että miten tuollaisia diagnooseja voidaan tehdä näkemättä asiakasta!



Huomenna siis aloitan toisen terolut kuurin ja jos täti kurvaa paikalle niin aloitan ne clomit... Päätin että rupean nyt tosissaan harrastamaan ja ajattelemaan tuota meidän nelijalkaista, josko nuo ajatuksetkin sitten johtaisiavat johki muualle!



Kaikille hyvää viikonalkua, tämä neiti painuu pehkuihin että nousee aamusta ylös virkeänä töihin... =)

Mulla alkoi tänään toinen terolut-kuuri. Annosta nostettiin kahteen tablettiin per päivä ja nyt (siis seuraavasta kierrosta eteenpäin) kylkiäisenä syön myös clomeja.

Teroja syön 15.-24. pv. ja clomeja 5.-9. pv. Luin täältä vauva-sivuilta että ovulaatio tulisi n. seitsemän päivän kuluttua viimeisestä clomista. Jos näin on niin enhän voi aloittaa noita teroja vielä tuolloin 15. kierron päivä!? VAI!?

Täytyy sanoa että paljon helpomapaa olisi elämä jos ei tämän kaiken päälle tarvitsisi enää mitään pillereitä napsia...



" Hiukka" epäselvä sepustus, mutta koettakaa joku saada selkoa!

Mulla on ollu aina pitkähköt kierrot, jopa yli 60kp:ä (ja lyhimmillään 35kp). Meillä on kaksi lasta; tyttö 2/04 ja 9/05, jotka epäsäännöllisistä kierroita huolimatta saivat helposti alkunsa. Kerran ennen lapsia minulla oli menkat ½ vuotta pois, jolloin ne käynnistettiin Teroluteilla. Koskaan kukaan gyne ei ole " ottautunut" ongelmaan, vaan " kaikki on näyttänyt normaalilta" . Jotain verikokeita ja tulehdus- ym. näytteitä on otettu. Keväällä menin ihan tk:n neuvolaan lääkärille, kun alkoi olla viikon-parin tiputteluja varsinaisten menkkojen väliin. Siellä kesän aikana tehtiin hyvät perustutkimukset, joissa ei mitään varsinaisesti paljastunut. Elokuussa päätimme mieheni kanssa, että kolmas lapsi saa tulla, jos on tullakseen ja multa otettiin kuparikierukka pois. Samalla lääkäri kirjoitti lähetteen gyn.pkl:lle, jossa kävin nyt alkukuusta. Siellä aloitettiin tarkemmat tutkimukset, ja nyt ollaan odotettu uuden kierron alkua...



Tänään on nyt lupaavasti tullut punaista tuhrua, ja tällä kertaa 53.kp vaihtuis 1.kp:ksi! Vois jo vaikka perjantaina käydä verikokeissa (pitää tehdä 2.-6.kp), ja jos vaikka ens viikon loppupuolelle tai seuraavan alkuun sais ajan sinne gynen polille (ne tutkimukset pitää tehdä alkukierrosta). Tässä uudessa kierrossa aloitan myös terot.

on nyt sitten meidän vauvahaaveessa. Plussanneista ovulaatiotesteistä alkoi olla jo aikaa ja raskaustesti näytti negatiivista, joten olo kävi aika epätietoiseksi. Hakeuduin yksityiselle gynelle, joka suhtautui todella ymmärtäväisesti ja tutki kunnolla. Sain diagnoosiksi vahvan pco epäilyn sekä jotain häikkää, ohuutta limakalvossa. Jotenkin yhtäkkiä onkin sitten todellisten ongelmien edessä, kun vielä viikko sitten tein raskaustestiä..Alussahan meilläkin tämä kaikki on ja olen onnellinen siitä, että nyt pääsen jatkotutkimuksiin ja saamaan mahdollista hoitoa yms.näihin ja että, olen vielä nuori mutta silti tämä kaikki tuntuu nyt niin erilaiselta..Onnea ja voimia kaikkien projekteihin! Seurailen teidän kuulumisianne ja kyselen kokemuksianne..XX

Kovin on hiljaista täällä..Missä vaiheessa Pahel on? Entäpä muut, yrittäjät ja odottajat? Itse vaan tällä yritän pitää lippua korkealla ja toivoa, että kaikki vielä järjestyy..Olisi kiva kuulla kuulumisianne ja ehdottomasti kokemuksia, jos jollain on tästä pcosta sekä ohuesta kohdun limakalvosta?! Siis että onko onnistuneita kokemuksia lääkkeiden avulla? Toivottavasti ei ole liian vaikea yhdistelmä, huolestuttaa, mutta yritän olla rauhallisin mielin, välillä kyllä helpommin sanottu kuin tehty..:) Onnea kaikille vauvajuttuihin!!!

Kovin tuntuu kyllä hiljaiselta. Itsekin kyllä olen koettanut hieman rauhoittaa tätä tilannetta, mutta aina välillä on kiva käydä lukemassa toisten kuulumisia! =)



Jennifer: Sait sitten kuulla sellaisia uutisia. =( Itselläni ei ole kokemusta noista, joten en osaa sanoa mitään. Jaksamista sinne teille ja toivotaan että löydätte oikean avun!



ON: Viimeisen terolutin otin tuossa keskiviikkona ja nyt sitten odotellaan tätiä saapuvaksi, sais sit vihdoin aloitettua ne clomit... Saas nähdä miten pitkäksi tämä kierto menee....



Kaikille mukavaa viikonlopun jatkoa!!!

Mulla clomit ohensivat niin paljon limakalvoa, että olisin saanut syödä enää yhden kierron (olisi ollut kuudes kierto), jonka jälkeen olisin saanut lähetteen HUS:iin muihin hoitoihin (inssi jne). Mulla oli ekoissa clomikierroissa hieno limis, n. 12mm. Viimeisessä, eli viidennessä kierrossa vain 4mm. Mutta niin vain raskauduin ja hyvin meni kaikki. Eli niinkin ohueeseen limikseen on mahdollisuus kiinnittyä. Sekin ehkä edesauttoi, että mä en YHTÄÄN jaksanut uskoa, että raskautuminen voisi olla mahdollista, eli ihan vain huviksemme päätimme vielä yrittää. Siksi en heti voinut uskoa raskautuneeni vaikka oireita olikin, koska lääkärissä ei hirveästi toivoa annettu. Ihmeitä siis tapahtuu ohuellakin limakalvolla!



Puhuiko lääkäri sinulle mitään keltarauhashormonista, esim. clomit + terot-yhdistelmästä? Mulla ei ole siitä kokemusta, mutta olen ymmärtänyt, että terot vahvistaa limakalvoa clomien kanssa käytettynä?! Korjatkaa viisaammat jos olen väärässä.



Menetkö uudestaan vielä ultraan? Mietin vain, että jos hän sanoi vahvan pco-epäilyn diagnoosiksi, niin miksi hän ei ollut asiasta varma? Näkyikö munasarjoissa paljonkin rakkuloita? Mulla oli (on) selvästi suurentuneet munasarjat ja kymmenittäin helmimäisiä munarakkuloita munasarjojen ympärillä. Sain diagnoosiksi pco:n.





Toivottavasti tilanteesi selviää/varmistuu ja saatte hoitoa. Kirjoittelen alkavalla viikolla enemmän. Haleja sinulle uuteen tilanteeseen!

Olen yrittänyt vähän jäähdytellä vauvakuumetta nyt ennenkuin uudet tutkimukset alkaa ja saa lisätietoa tilanteestamme, näiden huolien tilalle.



Mikaela:Oli hienoa kuulla omista onnistuneista kokemuksistasi! Lääkäri oli kyllä melko varma tästä pcosta, sanoi monen vuoden kokemuksella ja ultrattuaan epäilevänsä. Ja ultrakuvat puhuvat kyllä puolestaan, munarakkulat tavallaan ympäröivät munasarjoja ja aika suuriakin olivat. Näitä ultria on ilmeisesti tulossa lisää enemmissä määrin, lähetauttati minut tosiaan tutkimuksiin ja hoitoa saamaan. Ei voi muuta kuin toivoa, että auttaa. Joko teillä on laskettu aika käsillä? :)



Pahel:Onnea yritykseenne! Olisi kiva lukea taas kuulumisiasi ja että missä vaiheessa meette:)



Tsemppiä kaikille Pitkiksille!

tekstissäni. Siis lääkäri laittoi lähetteen..:)

Kyllähän tuo Jennifer aika selvältä pco:lta vaikuttaa, kerran munarakkuloita on noin paljon. Mutta toisaaltahan se on aina helpompaa jos syy kaikkeen löytyy. Minulle pahin tuomio olisi ollut selittämättömästi lapseton, koska tuolloin ei tiedetä syytä tärppäämättömyyteen eikä myöskään pystytä auttamaan :(



Mulla on LA ensi viikon lauantaina. Käytiin just miehen kanssa kunnon kävelylenkillä jotta saisin koko päivän ilostuttaneet supistukset kovenemaan ja kyllähän se kävely sai aika kipeäksi alaselän sekä alavatsan.. Ehkä tää tästä vielä iloksi ja vauvaksi muuttuu ;)





Mikaela rv38+4

No kovenikos ne Mikaelan supparit ja onko jo nyytti kainalossa? :)



Tänne kuuluu väsymystä ja töissä käyntiä, Meillä ollaan oltu kipeänä ja samalla käyty töissä, rankkaa on. Nyt onneksi kaikki kunnossa (toistaiseksi).

Keskiviikkona oli synttäritkin ja masennustahan tuollainen tekee ;).

Tässä olen huomannut oikeasti potevani taas vauvakuumetta, tunteet sanoo kyllä ja järki ja mies, että ei vielä :). Eipähän kuukautisiakaan kuulu, imetän edelleen kotona ollessa, saa nähdä joutuuko kierron aloittamaan lääkkeillä (kun imetys ensin loppuu). Mutta millä hillitä kolmannesta lapsesta haaveilua??



Jenifer: Minä kanssa olen saanut käsityksen, että clomit ja terot yhdessä auttaisivat limakalvon paksuuntumisessa ja raskaaksi tulossa. Minäkään en mikään asiantuntija ole. Minun epäsäännöllisille kieroille ei ole syytä löydetty, eikä edes kunnolla etsitty.

Ihme kirjoitusvirheitä..Kiitos taas kaikille kommenteista, oli kiva kuulla myös kuinka muilla menee! Mikaelalla jo kohta h-hetki käsillä, ihanaa! Onnea siihen! Möhköfantille en tosiaan osaa antaa neuvoa vauvakuumeen hillitsemiseen, voisi olla itsellekin käyttöä sillä:) Vaikka me haaveillaankin vasta ensimmäisestä. Nyt vaan odottelen, että pääsisin tutkimuksiin ja ratkaisuja saamaan..Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille ja onnea vauvakoitoksiin!