Uusi suhde pelottaa

Mä olen kans ollut yh alusta saakka. Nyt lapsi on 2,5-vuotias ja olen tässä muutaman kuukauden seurustellut.



Kyllähän moni asia pelottaa. Ja syyllisyyteen en osannut varautua: Aina, kun huomion miestä, on huono oma tunto kun en sillä hetkellä huomio lasta. Ja päin vastoin.



Mies sanoi suoraan, ettei ollut tuossa iässä (23) vielä ajatellut isäksi ryhtyä. Aika kriisit oli hänelläkin tämän seurustelun tiimoilta aluksi. Hänelle on kuitenkin itsestään selvää, että hänestä tulee lapselleni isäpuoli. (Varsinkin kun lapsen isä ei ole kuviossa.)



Pelottaa se, että onko tämä mun arki liian rankkaa miehelle, joka on tottunut päättämään elämästään yksin ja saanut päättää aikatauluistaan. Sit onkin yks lapsi, jonka flunssa voi peruuttaa kivan illan.



Lapseni ihastui mieheen heti, on toki vähän kateellinenkin kun joutuukin yhtäkkiä jakamaan mun huomion. Tosin meidän suhde on etäsuhde ja nähdään harvoin. Mä en tykkää ajatella, entä jos suhde päättyy jne. Mutta onhan tollanen lapselle kova paikka jos niin käy, jos ehtii tottua että se mies on jo osa tän perheen kalustoa aina välillä.



Pelkäätkö jotain erityistä?

Musta vakituinen suhde tuntui hyvältä, ennemmin kuin sellainen epäselvä tilanne. Mä olen ajatellut, että mulla ei ole varaa leikitellä, vaan se on heti alusta asti mietittävä vakavalla pohjalla.



Ja voitko uskoa, kuinka ihanalta tuntui, kun mies ekaa kertaa sanoi kun taas melkein itkin väsymyskestä, että nuku sinä niin minä katson lasta ja tiskaan. Eihän mulla ole kukaan koskaan sanonut mitään noin ihanaa!



Se vähä muuten mietityttää, sitten jos yhteen muutetaan ja perhettä perustetaan, kuinka oppii jakamaan sen vastuun, kun on tottunut tekemään ja päättämään kaiken yksin.



Mä todella arvostan mun rakasta, että se on lähtenyt tähän mukaan. Ei se ole itsestään selvää.



2