Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
TYöpaikan uusi mummo ja aseneteiden muuttuminen raivostuttaa
11.01.2008 |
Itselläni työpaikan " pienimmät" lapset, hekin tosin jo ehtineet 6 ja 8 vuotiaiksi. Kun lapset olivat pienempiä, minulle ei suotu mitään joustoa työajoissa esim miehen vuorotyön mukaisesti (että olisin saanut lapsille helpommat päiväkotipäivät). Työn luonne ei sille asettanut mitään estettä vaan yleinen lapsivastainen asenne (muiden keski-ikä 50+). Jos lapset olivat kipeitä (mitä oli TODELLA harvoin ja silloinkin useim mies jäi hoitamaan) siitä huomauteltiin aina ikävästi ja jopa asiattomasti (kaikenkaikkiaan olen ollut poissa kaikkina näinä vuosina lasten sairastamisten takia noin 10 pv!!!).
Nyt on entinen pahimpana hirmuna määräillytr esimieheni tullut hiljattain mummoksi ja ärsyttää todella, miten hänen mummona pitää päästä lähtemään milloin aiemmin milloin tulla myöhemmin (JATKUVASTI!) kun pitää käydä hoitamassa lastenlapsia (joilla äidit vielä äitiyslomalla toisesta lapsesta!). Kaiken huipuksi esitteli ylpeänä juuri mien toisela pojan poika 1 v 9 kk on aloittanut päiväkodissa (äiti kotona vauvan 4 kk kanssa!) ja nyt MUMMON pitää päästä lähtemään töistä joka päivä aikaisemmin (jopa kolmelta) hakemaan tätä kullannuppua ettei äidin tarvitse vauvan kanssa raahautua päiväkodille.
AAARGH!
Kommentit (6)
Tosi tiukka naisesimies oli tarkkana että poissaolot ei ala haitata työntekoa (ikään kuin olisin ollut jatkuvasti poissa), ja lyhennettyä työaikaa ei ainakaan voi saada, vaikka oli iso firma ja minun työni siellä pisara meressä.
Itse piti huolen että on tarvittaessa vaikka viikonkin pois tai puoli päivää, että voi hoitaa lapsenlasta.
Mutta jos ei ole empatiaa niin ei ole. Jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänhän on jo äiti eli jos sen kokemuksen perusteella ei ole löytynyt lapsimyönteisyyttä muille, ei sitä löydy nytkään. Itsekeskeisyys tuskin muuttuu mihinkään.
Lapsettomilta jotenkin sen tajuaa, koska he eivät oikeasti tajuakaan, mutta jos on itsellä lapsia, ei voi olla siitä kyse.
Jos omat lapset ovat yli kolmikymppisiä, niin kyllä sen on jo unohtanut millaista se elämä on pienen lapsen vanhempana. Tai aika on kullannut muistot.
Minulla kävi juuri niin, että kun esimieheni tuli mummoksi, niin yhtäkkiä ymmärrys lapsen lääkäriin viemiseen kesken päivän ym parantui radikaalisti.
Sitä on tai ei ole. Itse olen työpaikallani se pienten lasten äiti. Osa muista äideistä ymmärtää ja auttaa, osa ei. Eikä siihen vaikuta yhtään se, minkäikäisiä ne omat lapset ovat.
No oli syynä sitten empatia tai mikä muu tahansa, niin aikaisemmin minun oli tosi vaikea järjestellä lasten viemisiä neuvolaan, lääkäriin tms ja suhtautuminen pakollisiin poissaoloihin lapsen sairauden takia oli tosi nuivaa. Kun esimies jokin aika sitten sai ensimmäisen lapsenlapsen niin suhtautuminen pehmentyi kummasti.
Tämän viikon maanantaina jopa patisti minut kotiin puoli tuntia aikaisemmin, kun tietää mikä kiire meillä on aina maanantaisin lapsen harrastuksen takia. Tällaista ei tosiaankaan olisi aikaisemmin tapahtunut.
Alue: Aihe vapaa
kyllä tämä esimiehen uusi lapsimyönteinen asenne sinunkin elämää tulee helpottamaan, vaikka omat lapsesi jo vähän isompia ovatkin.