Lasten iso ikäero onkin myös positiivinen asia
Meillä yksi lapsi, nyt 2 v 5 kk. Muistan ajatelleeni lapsen ollessa ihan pieni, että haluan ehdottomasti pienen ikäeron lapsilleni (pieni = n. 2 vuotta). Sitten mieli muuttui kun lapsi alkoi liikkua ja muutenkin olemaan 'vaativampi'. Kun lapsi täytti vuoden, ajattelin, että ei toista vähään aikaan kiitos. Silti olen melko pakonomaisesti ajatellut toisen lapsen hankkimista tässä vähän väliä. Nyt tuntuu, uhmaiän ollessa pahimmillaan, että onneksi meillä ei ole tai esim juuri syntymässä toinen lapsi! En varmaan jaksaisi yöheräilyä, imetystä ym ja lisäksi uhmaikäisen kiukuttelua. Hieman säälien katselen reilun vuoden ikäisten lasten äitejä, joilla on jo toinen tulossa.
Olemmekin miehen kanssa päättäneet, että ehkä vuoden alussa alkaa toisen lapsen yritys, ja ikäeroksi saa ihan mielellään tulla 3-4 vuotta.
Kommentit (14)
Miksi annat oletusarvoisesti ymmärtää, että iso ikäero ei olisi positiivinen asia (sanoilla "onkin myös")?
Meillä on kaksi lasta 2,5 vuoden välein, ja jos meille joskus lisää tulee niin toivoisin että ikäeroa tulisi sen verran että nykyinen kuopus olisi silloin jo koulussa.
Ja hyvä koska esikoinen on itsenäinen, niin ei tartte siitä stressata
Meidän lapsilla ikäeroa 1v8kk ja olen tyytyväinen. Nyt kun on kaksi leikki-ikäistä niin kolmatta en jaksaisi tähän samaan syssyyn.
Se sopivuushan on monista muuttujista kiinni. Toiselle sopii 15 vuotta, toiselle 1 vuosi. Joillekin ei tule ikäeroa lainkaan, jos onkin ainut lapsi.
Meillä esim. 1 v 4 kk ikäeroa, mikä on toiminut meillä tosi hyvin. Ei ollut mustasukkaisuuksia jne. joita helposti on vauvan syntyessä kun esikoinen on 2-3 vuotias. Kahdessa vaippaikäisessä toki oli hommaa, mutta meillä on ollut yllättävän "helppoa". Yötkin pääsääntöisesti nukuttu hyvin (paitsi jos ollut sairastelua). Lapset ovat nyt jo 4- ja 5-vuotiaat ja toistensa parhaat kaverit, pienestä pitäen tulleet mainiosti juttuun.
Minua ainakaan ei siis ole tarvinnut sääliä missään vaiheessa!
Itselläni on 6 vuotta ikäeroa omaa siskooni, ja pidän omien lastemme ikäeroa huomattavasti parempana. Mutta tämä minun kokemukseni ja mielipiteeni, riippuu aina perheestä ja lapsista.
Kuopus kun syntyi niin isosisko oli aivan haltioissaan. Ikäerosta huolimatta ovat parhaimmat kaverit. Esikoiseni asuu jo omillaan. Käyvät usein shoppailemassa, uimassa, leffassa ja mitä milloinkin keksivät. Laulavat antaumuksella karaokea yömyöhään kun kuopus on yökylässä. Tällä hetkellä on ihanaa kun kuopus murkkuiässä ja voi isosiskolle puhua luottamuksella niistäkin asioista joista äidin kanssa ei halua puhua.
2,5 vuotias puhuu kyllä pitkiä lauseita, mutta melkoisen epäselvästi, kun niin monia äänteitä puuttuu (ainakin R,S,K,H,L), ja kirjaimet vaihtavat usein paikkaa. Kotona kyllä ymmärretään jotenkuten (ei aina), mutta vieraalle puhe on vaikeaa ymmärtää. Kannattaakohan vielä odotella noita äänteitä kolmivuotisneuvolaan, vai pitäisikö tämän ikäisen jo puhua selvemmin. Poika alkoi ylipäänsäkin puhumaan vasta vähän yli 2-vuotaana, joten kehitystä on toki huimasti tapahtunut. Sanajärjestys ei myöskään aina ole kohdallaan, mutta tämä lienee tämän ikäisellä vielä aika yleistä?
niinpä omille lapsille toivottiin vähemmän - ikäeroksi tuli 1 v 4 kk. Minua ainakaan on turha sääliä, meillä reilu yksivuotias oli oikein helpossa iässä silloin kun pikkuveli saapui. Esikoinen oli jo vaipatta, söi itse, käveli jo pitkiäkin matkoja reippaasti ja oli muutenkin kovin omatoiminen tapaus. Siinä päästiin helposti se ensimmäinen puoli vuotta, jonka vauva valvotti, kun isosisko oli niin helpon ikäinen. Nyt taas pikkuveli on vastaavasti helpossa iässä kun isosiskolla alkaa uhma nostaa päätään. Eli meillä taasen 2,5-3 vuoden ikäero olisi ollut huonompi juttu, koska silloin olisi ollut vastasyntynyt ja uhmaikäinen yhtä aikaa. On varmaan aika tuurista kiinni mikä ikäero missäkin perheessä toimii parhaiten.
Kummasti meiltäkin alkoi monet kyselemään, että koska teille tulee toinen lapsi, kun esikoinen oli reilun vuoden. Nyt ollaan jo oikeasti vähän ihmeissään ja varmaan ihan varmana pitävät, että viimeistään kohta tulee vauvauutisia kun esikoinen on jo niin 'iso'. t. ap
Pieni ikäero on raskas vain sen pienen hetken alussa. Sen jälkeen se on usein vain hyvä asia, kun lapset ovat kovin saman ikäisiä, heitä myös kiinnostaa samat asiat, ja muutenkin elämäntilanne on samanlainen. Isossa ikäerossa taas jokainen saa olla rauhassa vauva, mutta sisaruussuhde muodostuu erilaiseksi kuin pienissä ikäeroissa.
Kummasti meiltäkin alkoi monet kyselemään, että koska teille tulee toinen lapsi, kun esikoinen oli reilun vuoden. Nyt ollaan jo oikeasti vähän ihmeissään ja varmaan ihan varmana pitävät, että viimeistään kohta tulee vauvauutisia kun esikoinen on jo niin 'iso'. t. ap
Meillä vanhimpien lasten väliä on 14 kk ja 2. ja 3. väliä 2,5 vuotta. Vanhimmat ovat olleet aina hyvin läheisiä ja kolmas, vaikka iältään monen mielestä ei niin kaukana sisaruksistaan olekaan, tuntuu aina jäävän kolmanneksi pyöräksi. Olisi pitänyt olla kai kaukaa viisas ja tehdä lapset pareittain. ;0)
Kokonaisuudessaan lyhyet ikäerot ovat toimineet meillä oikein hyvin.
koska se on mahdollistanut itsellenikin vapaamman elämän, eikä pakottanut sellaiseen kanaemon rooliin vuosikausiksi.
hyvät puolet molemmissa. Mikä sitten kullekin on sopiva. Meillä ikäeroa yli 4v. ja on ollut oikeastaan hyvä juttu.