Eläkää ihmiset niin vaatimatonta elämää että ei tarvitse raataa itseään hengiltä töissä maksaakseen kaiken!
Me saatiin nuorena ensimmäiset lapsemme. Oltiin silloin todella köyhiä. Opiskeltiin ja minä olin pitkään kotona. Mieskin oli paljon kotona. Asuttiin ahtaasti vuokralla. Ostettiin vaatteet kirppiksiltä ja ruoka alesta. Oltiin kuitenkin todella onnellinen perhe. Paljon yhdessä ja rakkautta riitti.
Nyt on toinen katras lapsia pieniä. Nyt on ne ammatit, vakityöt, ura, ja se ihana talokin. Ja nyt on pakko raataa töissä. Ja se työ kun on vielä vaativaa niin voimathan siinä menee. Ei jää tarpeeksi aikaa lapsille saati parisuhteelle.
Tällä kokemukella eläisin mieluummin siellä vuokralla köyhänä, tekisin vaikka osapäivätyötä, ei niin vastuullisia, sillain että just elettäisiin. Tarjouksien perässä juokseminen ja kirppistelykin on ihan kivaa kun oikein suhtautuu.
Kyllähän me nyt suvun ja muiden ihmisten mielestä ollaan hienoja ja upeaa kun opiskeltiin vaikka oli pienet lapset jne ja pyrittiin eteenpäin ja " kyllä kannatti vai mitä" . Mutta eipä sillä farkkuvolvolla lapsia hoitoon kuskatessa niin onnelliseksi itseään tunne. Sen sijaan paljon on hyviä muistoja siitäkin kun ikivanha Toyota jätti tielle ja yhdessä käveltiin ja lapset työnnettiin rattaissa huoltsikalle ja sieltä kävi kaverit hakemassa kotiin. Ja kun kuljettiin junalla ja bussilla.
Ei aika ole kullannut muistoja. Ne ajat oli oikeasti niin ihania, rakkauden täyteisiä, meille perheenä, ihmisinä parasta aikaa. Kun oltiin nuoria ja köyhiä.
Nyt on niin paljon vastuuta, tehtävää, tärkeitä isoja asioita, ei ehdi nauttia niistä pienistä.
Kommentit (15)
Ei ole aikaa surffailla julkisilla enää. On niin kiire koko ajan. Ja on se laina joten on pakko käydä siinä vaativassa työssä. Lisäksi uraa ajatellen ei olisi hyvä vuosikausia olla kotiäitinä, etenkään nyt kun työura on hyvässä nousussa. Niin karua kuin tämä onkin.
Tekisi kyllä välillä oikeasti mieli hypätä pois oravanpyörästä. Minä kun vielä olen niitä jotka tietävät miten voisi elää toisin.
ap
ajatusmaailmassa perhe enää täytä kaikkea niin paljon kuin aiemmin. Vaikka perhehän se on mikä oikeasti on tärkeä.
ap
No kun meKIN kuviteltiin että elämän suuria tavoitteita on se upea ammatti ja koko ajan etenevä vastuullinen työ ja hyvä palkka. Tavoiteltiin sitä ja saatiin se.
ap
vaan vähän vanhempana. Nyt ollaan uralla jo siinä vaiheessa, että ura kestää, vaikka ottaa välillä vähän löysemmin. Ei tehdä ylitöitä, eletään kuin nuorina opiskelijoina. Kolutaan kirppareita ja kasvatetaan itse kasviksia ja retkeillään lasten kanssa. Meillä on talo jo maksettuna ja varaa valita.
usein noin 35v alkaen. Parhaimmat kiirevuodet uran suhteen + lapset on ehkä hankala yhtälö.
ELLEI SITTEN tyydy vähän mitättömämpään uraan ja keskity niihin lapsiin enemmän ;)
saanut huippuvuosina hoidettua millään. Pitkät työpäivät ja paljon matkustamista.
Nyt on ihanaa taas " köyhäillä" .
8
että suunnittelen jonkun ihanan ja täydellisen tavan elää ja sitten alan toteuttaa sitä käsikirjoitusta.. Edes lapsia en ole voinut hankkimalla hankkia niin että ' nyt olisi se paras aika'
Elämä vie ja minä menen niin kuin elämä kuljettaa..
Minä en aikonut hankkia lapsia. Nyt ne tuli vähän kuin lisäbonuksena.
8
Jos oikeasti haluat muuta niin miksi et hanki elämääsi muutosta.
Vierailija:
Ei ole aikaa surffailla julkisilla enää. On niin kiire koko ajan. Ja on se laina joten on pakko käydä siinä vaativassa työssä. Lisäksi uraa ajatellen ei olisi hyvä vuosikausia olla kotiäitinä, etenkään nyt kun työura on hyvässä nousussa. Niin karua kuin tämä onkin.Tekisi kyllä välillä oikeasti mieli hypätä pois oravanpyörästä. Minä kun vielä olen niitä jotka tietävät miten voisi elää toisin.
ap
Molemmat olemme kivassa työssä mutta palkka ei todellakaan päätä huimaa mutta työ ei ole koko elämä. Mielestäni osaamme käyttää rahaa vaikka sitä koskaan ei ole ylenmäärin ollutkaan tai ehkä juuri siksi. Mistään en mielestäni ole jäänyt paitsi ja ilmaiseksikin saa elämyksiä tai ainakin me saamme, juuri tultiin ulkoilemasta. Ulkomaille ei tee kummankaan mieli. Elämä on ihanan lahja. Olemme aika stressi vapaita, töitä ei tule kummankaan mukana kotiin.
siksi olen vähän alisuoriutunut elämässä. Eli en hypännyt oravanpyörään vaan hommasin duunariammatin ja muutimme maalle.
On aikaa ja tilaa elää sillä tavalla, että elämästä muistaa nauttiakin.
Kaikkien ego ei tätä tietenkään kestä, mutta se on oma ratkaisu. Minä haluan nauttia elämästä juuri nyt, enkä sitten joskus kun siihen on aikaa.
Ollaan oikein tyytyväisiä. Nyt jää rahaa harrastuksiin ja vähän matkusteluun ja kaikkeen mukavaan mitä yhdessä keksitään tehdä.
huonopalkkaiset mutta kiireiset työt ja asuminen vuokralla isoine vuokrakustannuksineen ja lapset tehty myöhäisellä iällä! Mutta minkäs teet.
Olen ihannetyössäni, mutta valitettavasti töissä on niin kiire, että pakko tehdä ylitöitä, ja jos ei tee ylitöitä, niin aika helposti saa huonon työntekijän maineen...
Mutta olen vaihtamassa työnantajaa, joten saa katsoa josko tilanne helpotttaisi