Kuinka pitkät äiditä ovat synnyttäneet jakkaralla?

ainakin aikoinaan kahta eri korkeutta mulle matalampi oli parempi. Itse olen 165cm, joten saattaa olla että korkeampi olisi ollut sinulle passeli... Valitettavasti en tiedä kuinka korkeita jakkarat olivat...

Olen itsekin reilut 170 cm pitkä ja hyvin sujui jakkaralla synnyttäminen.

Meidän synnärillä oli vain yksi synnytysjakkara. Olen 174cm pitkä ja se jakkara ei käynyt ollenkaan. Jalkani olivat aivan liian pitkät ja tuntui epämukavalta. Kätilö sanoikin että ei näytä sopivalta minulle vaan käy paremmin naisille joilla lyhyemmät jalat. Joten jäi sitten se siinä synnyttäinen.

Ei se jakkara niin anatominen ole, että pitäisi olla juuri siihen sopiva synnyttääkseen siinä. Itse olen 166cm pitkä. Mulle kävi synnytyksessä niin, että kun siirryin jakkaralle synnyttämään, oli koko ajan kova tarve saada kantapäät lähelle pakaroita, jotta saisin kunnolla ponnistettua. Onneksi mies oli takana tukemassa (hikipäässä), etten lentänyt tuolilta ponnistellessa. Välillä käytännössä seisoin jakkaralla..=) Eli tuntui vähän hankalalta se jakkara minun tapauksessa, ehkä olisi kyykyssä lattialla ollut parempi.



Vaikea siis sanoa miten onnistuu. Kannattaa kokeilla jo ennen ponnistusvaihetta, vaikkei se kyllä minulla auttanut. Ponnistusvaihe on yleensä niin tiivis ja nopea, ettei siinä ehdi vaihtamaan välineitä tai asentoa kovin paljon. Lapsi syntyy joka tapauksessa, se on hvyä. =)



tsemppiä ja suosittelen jakkaraa any way!

moi,

olen 173cm, ja jakkara oli tosi hyvä. Vaati tietty hieman potkua jalkoihin, kun siinä oli! Ei kukaan maininnutkaan, että pituus olisi esteenä? Vanha kätilö oli vaan kypsä, kun hänellä oli huono " työasento" ; ) Kannattaa miettiä, mutta muista, aina " ne" suunnitelmat eivät onnistu.....



Nyt odotan toista, ja jos kaiki menee ok, jakkaralle " tähtään" pääseväni ; )



Onnellista Odotusta!



Bertta

TYKSissä ainakin on kaksi erikokoista jakkaraa, toista muistaakseni kutsuttiin pikemmin synnytystuoliksi(?). Itse olen 177cm ja se matala versio ei passannut lainkaan. Korkeampi oli paljon parempi minulle. Luulen, että minulla se matalampi tökkäsi siihen, että olen erittäin kankea kaikin puolin. Voisin ajatella, että matala jakkara passa hyvin pitkälle silloin kun on ns normaali taipuisa tai notkea.

Täytyy ilmeisesti vaan kokeilla tuota jakkaraa. Aina se ponnistusvaihe ei ole niin nopea etteikö ehtisi, ekasta kesti tunnin verran, toisesta tosin jo paljon vähemmän. Olen kyllä tosi pitkäjalkainen, mutta notkea, joten kenties jakkara sopisikin minulle.

Joo ja en todellakaan suunnittele synnytystä kovin tarkkaan. Ekasta vain väsyin niin kovin jo avautumisvaiheen aikana (22 h), etten voinut harkitakaan muuta kuin sänkyä. Toisesta kätilö ei päästänyt pois sängystä kun oli ponnistamisen aika, enkä siinä hötäkässä kovin ponnekkaasti vaatinut. Nyt panen kyllä miehen asialle, että pitää toiveistani huolta jos en itse jaksa.

Ap

kyrk@:

TYKSissä ainakin on kaksi erikokoista jakkaraa, toista muistaakseni kutsuttiin pikemmin synnytystuoliksi(?). Itse olen 177cm ja se matala versio ei passannut lainkaan. Korkeampi oli paljon parempi minulle. Luulen, että minulla se matalampi tökkäsi siihen, että olen erittäin kankea kaikin puolin. Voisin ajatella, että matala jakkara passa hyvin

pitkälle silloin kun on ns normaali taipuisa tai notkea.

Olen siis 178cm pitkä ja hienosti onnistui jakkaralta ponnistaminen. Pohjois-Karjalan keskussairaalassa ei kyselty pituutta ja tykkäsin jakkarasta. Toinen lapsi syntyi Jorvissa ja olisin saanut ponnistaa tämänkin jakkaralta, mutta en ikinä kerennyt sinne asti. Ponnistusvaihe oli 5 min. Suosittelen!

Olen 180 cm pitkä ja erityisesti omaan pitkät sääret. Selkäni on siis samanpituinen kuin usealla 160-senttisellä. Jakkaralla ponnistin esikoisemme maailmaan ja koin sen hyväksi. Kättärillä oltiin, eikä pituudesta ollut puhetta. Parasta oli, kun sain nojata mieheeni ja olimme todella lähellä toisiamme ponnistusvaiheen ajan. Suosittelen!!!



nemma rv 34+6

Kun synnytysvalmennuksessa näin sanottiin. Minkälaisia kokemuksia teillä on? Pelottaa, että jos jalat alkaa kramppaamaan kesken kaiken, eikä jaksaa pitää omaa asentoa yllä siinä jakkaralla.

Sinänsä jakkaralla synnyttäminen tuntuu ajatuksena jotenkin luonnollisemmalta kuin sängyllä maaten, tuntuisi että painovoimakin työntää vauvaa alaspäin.

Mulla on kanssa tosi hyvä kokemus jakkarasta. Ensisynnyttäjkäksi ponnistusaika oli aiak lyhyt, 15min, ja se tuntui vielä lyhyemmältä. mitään jalkavoimia se ei mielestäni vaatinut.



Pituuttakin ehkä kommentoin vielä, vaikka en aivan pisin olekaan (175). Siitä en ole koskaan kuullut mitään. Kättärin jakkara oli oikein hyvä.



Itse päädyin jakkaralle, koska selällään makaaminen oli kauheaa koko raskauden ajan. Muuten olin tosi hyvässä kunnossa. Synnytyspäivänä olin vetänyt esikoista (syntyi sektiolla pari vuotta aiemmin) pulkassa kilometritolkulla. Miehelle se taisi olla raskaampaa, kun piti mua pystyssä.



Mua auttoi jakkaralla ajatus siitä, että olen, rumasti sanottuna, kakalla. Ihan samalla tavalla ponnistin kuin silloinkin ja parilla työnnöllä poika tuli.



Ehdottomasti haluan jakkaraa kokeilla, jos perheenlisäystä suodaan. Täällä vasta kovasti kuumeillaan ja menkkoja pelätään.



Peipsu

olen 156cm.

jakkara ei jostain syystä sopinutkaan minulle, en saanut siinä kunnon tukea jaloilleni ollenkaan. olin etukäteen toivonut ponnistusta jakkaralla ja kätilö huomaavaisesti laittoi heti sen valmiiksi kun sai alkaa ponnistamaan. MUTTA jalkani eivät menneet tarpeeksi kyykkyyn että olisin saanut voimaa ponnistukseen. kätilö totesi että taidan olla liian lyhyt - tai jakkara on liian korkea minulle. sängyllä puoli-istuvassa asennossa vauva lopulta syntyi ja se oli ihan ok asento.

Olen tismalleen saman pituinen kuin sinä, ap, eli siis myös 176cm.



Kuopus syntyi jakkaralla (sillä pienellä versiolla) ponnistaen, ja ponnistaminenkin kesti 25 min. (supistusten heikkenemisestä johtuen) - silti kokemus oli kokonaisuudessaan ihan positiivinen. Asiaa (ja istumista) auttoi paljon se, että nojasin mieheeni, joka tuli minua takaapäin siinä asennossa.



Tsemppiä synnytykseen!