panos-tuotos lastenkasvatuksessa.

Miten olette nyt jo isommat (väh. kouluikäiset) lapsenne kasvattaneet ja millaisia heistä on tullut?



Esikoiseen en osannut kiintyä aluksi ollenkaan. Hoidatin häntä pari ensimmäistä vuotta lähinnä äidilläni (huom! en ollut teini vaan lähes kolmikymppinen). Käyttäydyin häntä kohtaan niin kuin omaa pikkuveljeäni lapsena. Eli kiusasin, pelottelin ja läpsin huvikseni ettei tulisi nössöä. Hänestä tuli aluksi varsinainen riiviö, erityisen paha suustaan. Nelivuotiaana jo vihasin häntä ja kohtelin välillä todella huonosti. Vasta viisivuotiaana tajusin että minulla on äitinä rakastamisvelvollisuus häntä kohtaan. Siitä lähtien aloin kiinnittää häneen positiivista huomiota ja ohjaamaan jonkun verran käytöstäkin.

Nykyään hän on teini, johon minulla on hyvä suhde. Hänellä on kavereita ja tyttöihastuksia. Mielestäni hän on järkevä ja kuuntelee neuvojani. Esim. en usko hänen kokeilleen alkoholia tai tupakkaa, noudattaa klo 20 kotiintuloaikaansa. Hiukan on laiska ja ailahteleva, vaikea ottaa suoria komennuksia vastaan, mutta ystävällisellä puheella on liikuteltavissa. Koulu menee hyvin jos häntä kannustaa. Meillä on sopimuksena että jos jostain aineesta tulee alle 8 numero kokeesta tai todistukseen, niin opiskelemme asiaa yhdessä kunnes tilanne paranee.



Kakkoslapseen rakastuin kuin hullu puuroon vauvana, koska hän oli niin " surkea" , surullinen, hiljainen ja itkuinen. Hellin häntä paljon ja kiinnitin huomiota vauvana. Toisaalta hän sai olla aika paljon myös yksikseen koska hereillä ollessaan viihtyi niin eikä valittanut. Mutta jo parivuotiaana hän sai yllätyssisaruksen, jolloin hän joutui pakosta siirretyksi pomottelevan ja mollaavan isoveljensä seuraan lastenhuoneeseen. Fyysisesti han säilyi " vauvana" pitkään, syötin ja puin häntä viisivuotiaaksi asti. Henkisesti ei ole ollut tarpeeksi aikaa, vaikka rakkaus sydämessä on koko ajan säilynyt.

Nykyään hän vaikuttaa masentuneelta. Koulu menee kyllä hyvin, mutta hän jatkuvasti murehtii miksi hänen oikeastaan pitää elää ja eikö hän voisi vaan nukkua muutaman vuoden. Loma-ajat menevät mukavammin, mutta kaikki velvollisuudet saavat hänet " hulluuden partaalle" . Kavereita on, mutta ei kovin paljon jaksa olla heidän kanssaan. Koulu menee kuitenkin arvosanallisesti hyvin, vaikka opettajakin on huomannut että motivaatio on vähän hukassa. Luonteeltaan on erittäin kiltti ja ystävällinen, mutta kotona saattaa saada raivareita.



Kolmannesta tuli " mammanpoika" pienenä. Häntä ei huolittu lastenhuoneeseen isojenveljien seuraan, joten hän oli aina äidin kanssa. Ei niinkään leikkinyt (koska äiti ei mielellään leiki) vaan teki kotitöitä jo ihan pienestä. Alle kouluikäisenä jaettiin varmaan miljoona halia ja pusia.

Eskarin aikana teki täyden pesäeron äitiin. Kouluun ei kehdannut kävellä edes ekana päivänä äidin kanssa. Ei ole siitä lähtien vastaanottanut mitään hellyydenosoituksia, vihaa myös sitä että tytöt ihastuvat häneen (on komea) ja saattaa kohdella heitä huonosti, jopa töniä ja lyödä (valituksia tullut...), vaikka muuten käyttäytyy hyvin. Viihtyy kavereitten kanssa ties missä, ei paljon kerro asioistaan, on itse asiassa hyvin ujo.