Kaikkialle ehtivä vauva.

nostat tavarat korkealla käsien ulottumattomiin, rajaat kulkemista porteilla ym.

kuulostaa niiiiiin tutulta =)



Minä olen joutunut ottamaan pienellä (1v 1kk) ikäisellä pojallamme jo "jäähytkin" käyttöön kun ei kerta kaikkiaan usko mitään. Sana ei tehoa. Ei tehoa korotetusti eikä hillitysti. Itse asiassa "nauraa" ja hekottelee vain kielloille ja heti kun silmä ei herkeämättä seuraa pojan touhuja, ni oon "pahan teossa" välittömästi! Noh, olen ajatellut, että aikansa kutakin. Apuja ei minulla sinulle ole antaa, valitettavasti. Toki on niin, että kaikki lapselle vaarallinen on laitettava tarpeeksi ylös jottei ihan kamalia pääse tapahtumaan. Ja kärsivällisyyttä toki tarvitaan, että pienen lapsen touhuja jaksaa seurailla. On vaan pakko. Tämäkin vaihe menee ohitse, se voi ajatuksen tasolla ainakin helpottaa =)

hyvä on kieltää, että opivat mikä on kiellettyä, mutta sen tehoon ei kannata luottaa. Ei ja sitten ohjaat lapsen johonkin sallittuun touhuun. ja kannattaa tosiaan laittaa tavaroita ylemmäs, piiloon yms.

ehti ihan joka paikkaan ja aina kun vietiin "kivasta" tilanteesta pois tai vähän isompana kiellettiin sai hirmuisia kiukkukohtauksia. Jossain vaiheessa kiukkusi niin että sai affektikohtauksia eli menetti hetkeksi tajuntansa kun huusi niin et loppui happi.

Siis lapsi reagoi nauramalla tilanteessa jossa on epävarma tai pelkää. Meillä poika nauraa ihan avoimesti jos minä olen oikein vihainen ja jollei tilannetta tiedosta, silloin aikuinen suuttuu entistä enemmän. Tilanne menee silloin pahasti yli. Tuo lapsen nauraminen on kyllä raivostuttavaa joka tapauksessa.

Meidän muru oli tollanen 1v-1,5v. Nyt on vähän rauhoittunut. Hekotteli vain kielloille ja ei kun uuteen paikkaan tutkimaan maailmaa. Ovat vaan niin kovin uteliaita saamaan selville, mitä tapahtuu, kun tuosta vetää... ja mitähän tuollakin on sisällä...

Koita jaksaa kehua aina, kun muistaa aiemman kiellon. Pienestäkin epäröinnistä kannattaa heti sännätä kehumaan "hienoa, kun muistat, ettei sitä saa ottaa!" ja äkkiä hakemaan tilanteesta pois. Lapsi kuitenkin nauttii eniten kehuista, joten se tuottaa jollain aikavälillä jotain tulosta. Ainakin meillä.

Huutamista kyllä tuli useammin kuin kerran...

Tuo sallittuun touhuun ohjaaminen on myös tämän vesselin kanssa vaikeaa. Kun saa jotain päähänsä, ei luovuta sitten millään. On ihan turha kuvitella, että saisin vauvan esim. unohtamaan meidän 400 cd:n vaihtajan antamalla jonkun sallitun lelun. On myös hulluna kaukosäätimiin ja kännyköihin, mutta kun on saanut yhden risan kaukosäätimen ja vanhan kännykän "omaksi", ne eivät luonnollisestikaan kelpaa. Ongelmia tuottavat myös isommat lapset, jotka jättävät jatkuvasti tavaroita vauvan ulottuville.

Vauva tuntee kyllä sanan "ei" ja kiljuu sitä itselleen, kun konttaa kohti kissanruokakuppeja.

Ap

hyvä on kieltää, että opivat mikä on kiellettyä, mutta sen tehoon ei kannata luottaa. Ei ja sitten ohjaat lapsen johonkin sallittuun touhuun. ja kannattaa tosiaan laittaa tavaroita ylemmäs, piiloon yms.

meillä jätettiin vain kaikki sallittu esille ja kaikki, KAIKKI, kielletty laitettiin muutamaksi viikoksi pois.



esim. poika rakasti kynttilöitä ja söi ja murusteli niitä lattialle aina kun silmä vältti. olin kieltänyt muutaman kerran poikaa koskemasta kynntilöihin, mutta kun ei auttanut, laitoin kynttilät piiloon. samalla totesin, että jos kiellot ei auta, täytyy laittaa nämä jutut piiloon sinua kiusaamasta. näin menettelin kaiken kohdalla.



parin kuukauden päästä kun otin kynttilät esiin, poika yritti kerran koskea mutta jätti ne välittömästi rauhaan kun kerran kielsin.



toimiskohan sama teillä? tiedän, että vaatii ihan tolkutonta pinnaa ja järjestelykykyä (tai montaa lukollista kaappia..)!

Voisihan sitä tilapäisesti kehitellä ratkaisuja, esim. teipata sen cd-vaihtajan luukun kiinni... Kissanruuille en kyllä keksi ratkaisua. Ja tosiaan, meidän esikoinenkin on vasta 4, joten isommilta on turha odottaa, että muistaisivat esim. kerätä pikkulegot, muovailuvahat yms. aina pois pikku kätösten ulottuvilta.



Ap

Meiän esikoinen oli just tuollainen :), Nyt kun hän täytti 10v, todettiin mm. add...



Muut lapsemme eivät ole olleet moisia, toki hekin ovat sählänneet mutta ei mitään verrattuna esikoiseen! Esikoinen on vieläkin kova sählääjä, hukkaa tavaroita, levittää kaikki vaatteet ym päivittäin ympäri ja ämpäri..kuuluu tuohon add:n. Tsemppiä! Kyllä se sitten helpottaa kun lapsi muuttaa omaan kotiin :).

Meidän poikakin on uuvuttavan energinen tapaus, uskoo kyllä kieltoja, jos sille päälle sattuu. Poika lähti kävelemään 10,5kk ikäisenä ja sen jälkeen ei ole rauhallista päivää ollut. Siksipä meillä onkin sisustus hieman muuttunut ja lähes kaikki poikaa kiinnostava on nostettu pienten käsien ylettymättömiin. stereot mm. on nostettu ylös ja kaikki kirjat on kirjahyllyn alimmilla hyllyillä pahvikoteloissa, joska on niin tiiviisti hyllyssä, että pojalta ehtii kiinnostus loppua, ennen kuin saa ne alas revittyä.



Poika on nyt 1v1kk ja on oppinut "vihdoin" kiipeämään sohvalle, siinä sitten hyppii ja hokee "pomppii, pomppii", sen vertaa ei ole järkeä päässä, että varois hyppäämästä lattialle. Poika saattaa kiivetä vaikka eteisen kaappiin, jos näkee ylähyllyllä jotain kiinnostavaa. Keittiön laatikoitakin tyhjensi aluksi, mut ostin hänelle ihan "omia" puuhaarukoita ja kauhoja ja kerroin pojalle, että ne on hänen ja hänen omassa keittiön laatikossa. Siellä laatikollaan aina käy kaivamassa ja jättää (ihme kyllä) muut kaapit ja laatikot rauhaan.



Me ollaan ostettu pojalle sählymaila, sillä jaksaa yllättävää kyllä pelailla vaikka kuinka kauan ja purkaa energiaa sillä tavalla. Äitillä vaan meinaa loppua energia, kun tuota touhua katselee...

Meillä täällä myös melko tarkalleen 1v ikäinen jokapaikan höylä.

Rankkaa , kaikki "ohjeet" EI todellakaan toimi tämänkään nassikan kohdalla.



Tuosta lapsen kiusaamisesta turhaan, olen kyllä samaa mieltä (joku näin kommentoi).Eli yritettävä vaan laittaa kaikki kielletty pois.



Huuto ei muutenkaan ole järkevä, isommankaan lapsen kohdalla,

mutta itsekin lähipäivinä ärissyt ja murissut tälle meidän kirpulle.

Roikkuu verhot alas tangosta, tyhjentää roskat (isosiskon jäljiltä lukot jo poistettu, pitää laittaa uudet).

Wc:n oven jäädessä auki, RIENTÄÄ oitis ammentamaan pytyt ja kiskomaan paperit, syömään muiden alas jättämät hammastahnat.

Tiputtaa kaikki mukit/lautaset joihin ylettää pöydälle (tässä oltava megatarkkana iltapala-aikaan, kun kuumat puurot laittaa lapsille), muumimukit on saaneet kyllä kyytiä=/

Keikkuu sohvalla jos mitenkinpäin, koskee kaikki laitteet myös, kun silmä välttää.

Osaa poistaa pleikasta levyn ja hieroa sitten lattiaan tai rämppää edestakas laitteeseen ja pois laitteesta.

Repii laatikoita auki silläkin uhalla, että koko pikkukaappi voi tulla niskaan.



Juu, eli tiivistettynä tutulta tosiaan kuulostaa.

Meillä hän on 6:s lapsi, joten ihan täyspäiväisestä työstä käy kaiken muun ohella tämän pienen perässä värkkääminen=)



"Lääkettä" en ole keksinyt, aika aikansa kai kutakin!!!!

Hermoja raastavaa, mutta viimepeleissä parhaaksi kokemani keino on :

OHJAA SALLITTUUN TEKEMISEEN=)

Voimaa ja pitkää pinnaa.

t.Saman asian kanssa kamppaillen

Elippäs, lisäisin, että ei meilläkään todellakaan hyvällä katso, kun ohjaan sallittuun puuhaan.

Menee ja menee yhä uudelleen tekemään tuhojaan, mutta olen itse sitä mieltä,

että näissä asioissaa vanhempien sinnikkyys sitten kantaa pitkällä tähtäimellä hedelmää=)

Sinnikkäästi itsekin vain oltava tiukkana ja pitää olla juonikin, kaupata omat lelut oikein ja kiinnostavasti ja jos edellisessä pitkässä tekstissäni oli virheitä tai tässä, se johtuu 1v hakkaamisesta lusikalla näppikseen ja pallon kuljettamisesta näppiksellä=)

Tämä on niin tätä....

Jaksamista ja johdoinmukaisuutta vaan kaikille ja varsinkin ap:lle!

Meillä poika nyt 2 v 5 ja vasta ehkä viimeiset puoli vuotta on oikeasti uskonutkin välillä kun jotain on kielletty. Tai sitten tekee kiellettyä asiaa kahta kauheammin (uhma päällä).



Meillä toimi se, että esim cd- ja dvd-soittimet ovat lukollissa kaapeissa, mitään ruokia (esim kaurahiutaleet, joista tulee hirveä sotku jos niitä levittelee) ei ole lapsen ulottuvilla, joten silloin kieltämistäkin joutuu tekemään vähemmän. Kannattaa yrittää ohjata lapsen mielenkiinto muualle, esim omiin leluihin. Tuon ikäinen osaa myös jo hakea sitä huomiota, esim räpläämällä tietokoneen johtoja kun äiti istuu netissä ;)

Eli kaikki laatikot lukkoon ja kaikki kielletyt ja vaaralliset esineet pois kellariin, kaappiin ja ylätasoille. Huoneiden ovet kiinni. Onpahan muuten siistimpääkin.



Kesti pari päivää laittaa asunto kondikseen, mutta nyt on ihanaa, kun ei tarvi pelätä eikä juosta suuna päänä perässä. Ikeassa myydään halvalla mm. ovisalpoja.