Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tv1 eilen: dokumentti Chilen lento-onnettomuudesta 1972 (ja kannibalismista)
13.11.2008 |
Katsoitteko eilen illalla vaikuttavan dramatioidun dokumentin vuoden 1972 lento-onnettomuudesta, jossa 45 matkustajainen lentokone putosi Andeille?
Ihmiset jäivät 72 vuorokauden ajaksi vangiksi lumiselle vuorenrinteelle ja joutuivat, jäädäkseen henkiin, syömään kuolleita kanssamatkustajiaan, jotka taisivat olla tuttujakin vielä.
Aivan ihmeellistä, että noin pitkän ajan jälkeen 16 ihmistä selvisi ylipäätään hengissä - lähes kaksi ja puoli kuukautta on pitkä aika!
Mutta miten ihmeessä nämä pelastuneet ovat pystyneet käsittelemään itselleen ja mielelleen ihmissyönnin? Kuinkahan paljon terapiaa siinä on tarvittu?
Vaikka kyse oli ääriolosuhteista ja kannibalismi oli ainoa keino selvitä itse hengissä, kannibalismiin turvautumisessa on ylitettävänä todella suuri henkinen kynnys. Lisänä se, että syödyt olivat tuttuja, heillä oli nimet ja yhteistä historiaa.
Kommentit (21)
mutta olen nähnyt leffan "Elossa" joka kertoo samasta tapauksesta. MIeleenpainuva leffa, ei voi muuta sanoa!
He muuten kaivoivat ruumiista esiin vain sen osan, minkä ajattelivat syövänsä. He eivät toisin sanoen halunneet tietää, kenen tuttunsa reittä tai pakaraa nassuttivat.
Itse olisi hyvin, hyvin vaikea sanoa, voisinko tehdä samoin kun en ole milloinkaan ollut noin pitkää aikaa syömättä ja juomatta. Yhdellä viikon talvivaelluksella mukana olleena voin sanoa, että viimeisinä päivinä sitä tuli syötyä ihan mitä repusta sattui löytymään. Tiedän, ei ole sama asia, mutta kylmässä ilmastossa selviäminen vähällä ruualla ei ole pelkästään tahdosta kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuten oli satavarmaa, että lapset eivät olisi nähneet enää äitiänsä. Äidithän tunnetusti tekevät mitä vain jotta lapsilla olisi hyvä olla...
Koneen matkustajista jäi koneen putoamisen jälkeen henkiin 29, joista osa vakavasti vahingoittuneina. Moni joutui katsomaan avuttomana läheisen ihmisen kuoleman. Osa nääntyi nälkään ja pakkaseen.
Aika kamalaa. Ehkä kynnys kannibalismiin ylittyi, kun tilanne oli aivan käsittämätön muutenkin. Ei näyttänyt olevan helppo päätös silti asianosaisille.
Mä en tiennyt että tuo on tullut eilen... Olen lukenut kirjan "Elossa" kerran ja katsonut elokuvan varmaan 10 kertaa (mulla on se videolla, yllätys) Oli todellakin vaikuttava elokuva.
Ja minä missasin tuon!
selviihän ne survivor kisassakin. tekosyitä, en söisi toisia ihmisiä . Nälkä on tietysti kova, mutta en
selviihän ne survivor kisassakin. tekosyitä, en söisi toisia ihmisiä . Nälkä on tietysti kova, mutta en
Survivor kisassa on mahdollisuus kalastaa tai metsästää tai ihan mitä vaan, mutta kalasta tai metsästä lumisilla vuorilla. Daiju!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pudotkaa ensin vuoristoon ja olkaa siellä se 72. päivää ikävoiden lapsia, tai ihan vain lämpöä, turvaa, ravintoa ja tulkaa sitten sanomaan ettette söisi tuttuja. Itse ainakin tuossa tilanteessa usoisin tekeväni kaikkeni päästäkseni kotin perheen luokse edes ehkä joskus,
Sellaisen dokkarin näin nimittäin kevääll Ruotsin telkusta. Siinä nämä miehet kertoivat itse mitä oli tapahtunut ja miltä kaikki oli tuntunut. Aika järkyttävä tapaus! Ja miten lohdutonta kaiken kaikkiaan!
Varmasti olisin itsekin syönyt noita kuolleita tuossa tilanteessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka sen vuoksi kuolisin ja lapseni jäisivät orvoiksi, en voi uskoa että turvautuisin kannibalismiin. Sen jälkeen en ainakaan voisi elää itseni kanssa. Tuo Chilen jutttu on yksi kuvottavimpia tapahtumia mitä tiedän.
Kukaan ei kyllä selviä hengissä pakkasessa kahta ja puolta kuukautta syömättä!
Kannibalismista huolimatta yksikin mies painoi alle 50 kiloa (45?) pelastettaessa. Ennen kannibalismia olivat jo syöneet aivan kaiken- ihovoiteet, puuterit yms. Kuvottavaa varmasti, ei kait kukaan tuollaiseen ryhdy ilman äärimmäistä pakkoa ja vaikeaa se oli asianosaisillekin - kuten ajatus että kuolee näkemättä enää ikinä lapsiaan.
En tiedä mikä maailmassa olisi kuvottavinta - ehkä lasten ja ihmisten tappaminen, raiskaukset yms. mitä tehdään eläville ihmisille, Chilessä sentään ketään ei tapettu eikä kukaan joutunut kärsimään toisen toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä siinä kannibalismissa sitten loppujen lopuksi on niin väärin, jos on tuollaiset olosuhteet? Eiväthän ne toisiaan tappaneet vaan söivät jo kuolleita. Itse en todellakaan menisi vannomaan mitään suuntaan enkä toiseen, kun en ole tilanteessa oikeasti ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä tuollaisessa tapauksessa olisi edes traumatisoitunut pahasti asiasta.
Vannomatta paras, koska tuskin koskaan edes tulette moisissa olosuhteissa kärvistelemään. Kyllä saattaisi naapurin Penan persposki kummasti kelvata, kun nälkä näköä haittaa ja muuten heittäisit veivisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta ne ruoaksi päätyneet ovat jo käsittääkseni kuolleet. Eli ei tarvinnut tappaa heitä ensin. Siinä alkais jo kynnykset paukkua omalla kohdallani, jos pitäisi tuttava tappaa ja sitten syödä.
olisin varmasti myös turvautunut siihen, mikäli olisin onnettomuudessa ollut ja henkiin jäänyt. En jotenkin koe sitä mitenkään vääräksi tai edes pahasti traumatsoivaksi.
Talvisissa olosuhteissa ruumit eivät mädäntyneet ja olivat ihan syömakelpoisia.
Olen lukenut sen kirjan "Elossa" ja sen mukaanhan kaikki eivät kannibalismiin suostuneet. Ne, jotka kieltäytyivät kuolivat nälkään. Ne, jotka söivät jäivät henkiin.
Ketään ei tapettu ruuaksi, joten en näe tuossa mitään syytä moraalipaniikkiin. Katolinen kirkkokin oli kuitannut tapauksen todeten, että noissa oloissa se ei ollut synti.
Eiväthän he ketään ruuaksi tappaneet, vaan kyseessä olivat jo kuolleet ihmiset.
Eihän niitä ihmisiä ruuaksi tapettu, vaan he kuolivat onnettomuudessa.
Minäkin söisin jos olisi pakko - ja jos olisin kuollut tuollaisessa onnettomuudessa niin toivon että muut söisivät minut jos se pelastaisi heidän henkensä. Kuka ei toivoisi? Olisiko parempi että kaikki kuolevat vain jotta ruumiiden löytäjät voisivat viedä ehjät vainajat hautaan?
Ollut vielä tänäänkin mielessä. Kyllä oksetti siinä aluksi, kun jossain vaihessa alkoivat kertoa kuinka lasinpalalla olivat leikanneet ensimmäiset palat ruumiista. Mutta hienoa, että pelastuivat! Oli todella koskettava ja hieno kuvaus ihmisistä ääriolosuhteissa. Ihmeen tasapainoisilta vaikuttivat nämä jo vanhat miehet, mutta yli 30 vuotta olivat haavoja paikkailleet.
Alue: Aihe vapaa
etteivät olisi löytäneet ruumistani ja syöneet . Yh...