On tuhoisaa väittää itselleen, että vanhemmat ovat tehneet kasvatuksessa hyvää työtä ja
rakastaneet riittävästi ja tukenee tarpeeksi, jos oma lapsuus, nuoruus tai elämän murrosvaiheet ovat olleet yksinäisiä. Parempi on katsoa rehellisin silmin omien vanhempien huonoja kasvatusmetodeja, todeta kyvyttömyys, se on ainoa tapa tulla itse paremmaksi vanhemmaksi ja eheämmäksi ihmiseksi.
Eräs ystäväni väittää, että hänen äitinsä on hänen paras ystävänsä ja aina ollut hänelle tukena, vaikka hän on ollut alkoholisti koko ystäväni elämän ajan.
Kommentit (3)
Itse tiedän alkoholistin lapsena, mitä on kasvaa sellaisessa perheessä. Siinä ei ole koskaan mitään hyvää, ei koskaan, ihan turhaa väittää mitään muuta.
onko lapsuutensa ollut rakastava ja riittävä, sitä ei muut päätä/tiedä.
Ei voi sivustakatsoja aina nähdä koko kuvaa.