Annoin 1,5v lapseni äidilleni

Toisinaan lapsen saadessaan huomaa, että tää ei nyt ollut mun juttu. Silloin on parempi antaa lapsi pois, kuin ottaa henki pois viattomalta lapselta. Tämä oli nyt sitten sinun ratkaisusi ja toivon, että lapsesi pystyy joskus sen ymmärtämään. Muista kuitenkin, että sinä olet se ÄITI sille lapselle ja tulet olemaan tärkeässä roolissa, vaikka kasvatusvastuun oletkin toisille sysännyt.



Tietenkin saat paljon kakkaa niskaasi, kun täällä tällaista tunnustat tehneesi. Itse en ala ketään syyttelemään, kun en taustojasi tiedä, vaan todella ihailen rohkeuttasi luopua lapsesta. Ei ole mitään mieltä pitää pikkuperhekulissia, jos ei sinusta ole lapsen kasvattajaksi. Voimia ja parempaa uutta vuotta!

Tai vakavasti sairaalta..mutta jos olet aikuinen, niin luulisi sun tienneen jo ennen kun raskaaksi " hankkiuduit" ettei äitiys ole sua varten...

Kun saat omat asiasi kuntoon, niin sitä jaksamista ja rakkautta riittää sitten pienellekin.

ratkaisusi varmaankin ollut oikea. Muista vaan ettet voi halutessasi otta lasta noin vaan takaisin.

eikä niitä lapsia noin vaan annella pitkin ja poikin, vaikka on kyse äidistäsi. Toiset oireilee vasta myöhemmin.

Tuntuu, että nuoripari on kriisissä ja ainainen kiire ja kohellus ja juhlia riittää jne. ei siihen pikku ihminen sopinut millään. Tosin tämä lapsi on ollut alusta lähtien hoidossani usein, mutta vihdoin ehdotin, että olisi ehken parempi jos pikkuinen olisi minun hoidossani kokoajan. Lapselle on hyväksi tietyt rutiinit esim. ruokailut nukkuminen jne. Huolenpito, hellyys ja turvallisuus on tärkeitä asioita jne. Rakastan tätä pikkuista kuin omaani. En vaan tiedä miten käy kun äiti ja isä joskus päättävät,että olisi sittenkin aikaa lapselleen. Olisin kyllä toivonut, että olisin saanut nauttia isoäitiydestäni toisella tavalla ja lapsi olisi saanut kasvaa omassa kodissa omien vanhempien kanssa. Meillä on vain " oma " sopimus tästä hommasta eli en ole laillisesti lapsen huoltaja, joten en saa esim. lapsilisää, kotihoidontukea enkä mitään muutakaan rahallista korvausta eipä silti ei mikään raha korvaa iloa, mitä pikkuisen kehitys ja kasvaminen tuottaa, mutta minulla on pienet tulot ja kaksi alle 10v lasta myös huollettavana.

kun ei tuntenut olevansa valmis äidiksi just parikyppisenä. 50 vuotiaana (nykyään) sillä naisella on kamalat traumat asiasta ja poikansa kantaa kaunaa hautaan asti tästä ratkaisusta. Ottavat aina silloin tällöin yhteenkin ja varsinkin jos tämä " äiti" on ottanut pari lasia viiniä, show on valmis. Asiaa ei helpota, että " äiti" sai myöhemmin toisen pojan, jota kasvatti kyllä ja paapoi. Arvatkaa miltä se hylätystä tuntui. Niitä traumoja ei kummaltakaan mikään aika paranna. EN SUOSITTELE!