Isän ennenaikainen kuolema. Kokemuksia kiitos!

56-vuotiaana. Helpotus kaikille, surullista silti

Olin 19 vuotias ja isä 51. Isä kuoli yllättäen kuukauden ennen lapseni syntymää.



Isäsi on siis ilmeisesti menehtynyt:

osanottoni.

63-vuotiaana syöpään. Olin viimeiset kuukaudet läsnä ja kipeää teki. Vahva ja terve mies, kaikesta ja kaikista huolta pitävä ja auktoriteettinen persoona, monessa mukana, paljon luottamustehtäviä ja harrastuksia. Lapsilleen lämmin ja rakastava isä, vaikkakin perinteinen miehen rooli perheessä. HIRVEÄÄ oli katsoa, kun hän kuihtui ja mureni pois, oli hädissään, ei halunnut kuolla. Ja hirveintä oli, kun hän lopun lähetessä luovutti, silmissä oli tyhjyyttä.



Ei ehtinyt nähdä lapsenlapsiaan. Ehti sentään kuulla mun olevan raskaana, se meni kesken vähän ennen hautajaisia.



Vieläkin itken...

varmaksi ei osata sanoa, mutta epäiltiin itsemurhaa. Isä sairasti sokeritautia, veti kännit ja jätti pistämättä :(



Olihan se kauheeta. ikävöin isää todella paljon lapsena. uusi ikävä-kausi tuli omien lasten myötä. Harmittaa todella, että he eivät koskaan saaneet tavata isääni. Ei myöskään mieheni saanut koskaan nähdä isääni.



Välillä isä tulee uniini. Vierailee siellä hetken jsa lähtee pois. Aivan kuin se olisi totta! :)

Oli aika järkytys, mutta yhtä järkyttävää on miten nopeasti ajatukseen sitten tottuu. Nykyään ei enää itketä edes kun puhun hänestä lasten kanssa, alkuun oli tosi vaikeaa.

Kuoli todella yllättäen, meni sairaalaan vatsakivun vuoksi ja kuoli kahden päivän päästä. En ehtinyt hyvästelemään :( Viimeinen näkeminen vappuna kuukausi ennen kuolemaa, ei olisi ikinä arvannut mitä tulee tapahtumaan!



Osanottoni sinulle!

Kolmen alle 4-vuotiaan lapsen isä kuoli äkillisesti.

Aikaa on kulunut pitkästi toistakymmentä vuotta, nyt alan pikkuhiljaa olla selvillä vesillä asian suhteen.