Onko kaikilla muilla yhteistä aikaa miehen kanssa?
Meillä ei ole mitään sellaista tukiverkostoa, että pääsisimme miehen kanssa vaikkapa kahdestaan ulos! Minun vanhemmat asuvat kyllä samalla paikkakunnalla, mutta he eivät ikinä ota lapsia yöksi. kadehtien kuuntelen, kuinka monessa perheessä lapset menevät mummolaan yökylään ja vanhemmat saavat yhteistä (ah niin tulisi tarpeeseen) aikaa :/
Kommentit (17)
ehkä te ette kaipaa sellaista, mutta me miehen kanssa tykättäisiin käydä edes kerran vuoteen elokuvissa, kivassa konsertissa, teatterissa, oopperassa, ravintolassa syömässä, yhdessä kävelyllä tai vaikka joissakin aikuisten juhlissa, mihin meidät on kutsuttu. 7
vaikka isovanhemmat asuvat ihan lähellä niin eivät ole innostuneet ottamaan yökylään tuon useammin. ja ottavat lapsia hyvin harvoin " muuten vaan" hoitoon jotta me saisimme miehen kanssa yhteistä vapaa-aikaa (tosin tähän on lisättävä että molemmat isovanhemmat hoitavat meidän lapsia paljon töidemme takia ja tämä varmasti vaikuttaa muuten vaan-hoitohalukkuuteen).
yhteinen aika otetaan lähinnä viikonloppu-iltaisin ja lomilla kun itse jaksaa valvoa ja lapset ovat jo nukkumassa.
ja tosiaan olis kiva käydä esim kerran vuodessa elokuvissa kahdestaan ja syömässä.
Olen kyllä harkinnut MLL tai vastaavaa lapsenvahtia, en vaan ole vielä saanut aikaiseksi. Ettekö te, ap, voi palkata jostain lapsenvahtia?
Oma äitini asuu samassa kaupungissa (isäni on kuollut), mutta hänellä on vielä huolehdittavina 3 pikku veljeäni (yksi heistä on jo tosin täysi ikäinen, mutta asuu edelleen äidin luona) ja lisäksi 3-vuorotyö.
Äitini ottaa joskus esikoisemme yökylään, mutta nuorempia ei vielä yöksi huoli (molemmat alle 3v).
Miehen vanhemmat asuvat kaukana ja joskus kesäisin mökillä yhtä aikaa ollessamme, saatamme päästä mieheni kanssa ½-1 tunniksi kahdestaan esim. naapuri mökille kylään. Kerran olemme päässeet käymään elokuvissa kahdestaan (tai silloin oli kyllä mahassa yksi lapsi potkimassa) apivanhempien hoitaessa kahta lastamme.
Joskus lapset ovat olleet noin tunnin ajan siskoni, eli heidän tätinsä hoidossa, kun minulla on ollut joku pakottava meno ja mieheni on ollut töissä tai jossain muualla.
niin, se on varmaan niin, että sellaista mikä on saatavilla ja mahdollista ei sitten erityisesti osaa laskea miksikään tai arvostaa. Meille tuollaiset ovat vaan järjestelykysymys.
Meillä on sitä yhteistä aikaa noin tunti lasten nukkumaan menon jälkeen, ennen kuin mieheni menee nukkumaan. Sen jälkeen minulla on vielä tunti-pari omaa aikaa silloin kun mies on seuraavana aamuna kotona.
(Miehelläni on aika hyvä työ ja hän joutuu vain kolmena aamuna viikosta lähtemään töihin)
mitä tahansa muuta palvelua tuntuu olevan mahdollista ostaa, mutta lastenhoito on siitä kummallista, että siihen ei raha tunnu kelpaavan.
molempien suku asuu tässä lähellä ja hoitajia on, mutta se tärkein yhteinen aika on kyllä ihan kotona vaan kun lapset nukkuassa tai huoneissaan. lasten iät 1v, 3 v, 5v ja 7v
En edes muista milloin olisimme viimeksi kahdestaan tehneet jotain kivaa. Ja nyt toinen tulossa mahassa kovaa vauhtia, eli ei taida olla romantiikkaa tiedossa pitkään aikaan. Joskus ihmettelen kuinka olemme vielä yhdessä edes.
Samoilla linjoilla, kun olisikin joku ihana mummo joka ottaisi meidän lapset yökylään. Mutta ei auta itku markkinoilla.
En nyt sitten latele tähän mitä kaikkea olemme kahdestaan tehneet, koska en halua mieltäsi pahoittaa. Me olemme onnellisessa asemassa kun ympärillämme on auttavaisia lapsirakkaita ystäviä sekä mun vanhemmat. Hoitajan saa siis aina kun haluaa ja välillä menee niin päin, että vanhempani pyytävät lapset viikonlopuksi jotta voimme tehdä jotain kivaa.
Monesti tosin käytämme tämän ajan huilaamiseen :o) Mutta yhdessä ja se on tärkeää.
2,5 vuotta sitten oltiin yksi yö kahdestaan. Sitä edellisestä kerrasta on 3,5 vuotta, sitä ennen olikin viiden vuoden tauko.
meillä on ollut lapsia pitkälti toistakymmentä vuotta ja sinä aikana olemme olleet ilman lapsia parin tunnin pätkän ehkä viisi kertaa. Edellisestä kerrasta on aikaa kuusi vuotta.
En tarvitse jatkuvaa matkustelua yms arjesta irroittautumista. Nautin arjesta. Minusta on ihmeellistä, kuin ka joidenkin mielestä parin lapsen kanssa on niin mielipuolisen raskasta, että koko ajan pitää päästä jonnekin pois. No, ihmiset on erilaisia.
hän on ollut kummillaan kerran yhden yön, ei ikinä muualla yötä. Me emme ole olleet viiteen vuoteen kahdestaan missään, ei siis missään. Antaisin kyllä kolmikkomme hoitoon, mutta meidän lapset koetaan hiukan haastaviksi, kun ovat perineet vanhempiensa temperamentit... ei siis hoitajia olemassa.
Aika aikaa kutakin, näin olen asennoitunut.
Tosin en kyllä haluaisi mihinkään pidemmälle lähteäkään esim matkalle viikoksi tai kahdeksi, tiedän että tulisi ikävä 2 pvän päästä ja loppuloman kiukuttelisin miehelle.
Mutta joskus olisi kiva vaikka käydä vaan ulkona yhdessä ja vetää kunnon kännit ja nukkua krapulaa ja saada lapset kotiin vasta iltapäivällä, siitä haaveilemme joskus. Ei kovin suuresta jutusta.