Onko väärin ärsyyntyä?

Perheemme muutti jokin aika sitten Suomeen takaisin usean ulkomaan vuoden jälkeen. Meillä on kolme pientä lasta, joita hoidin kaikki nämä vuodet ilman kenenkään apua. Nyt kun tulimme Suomeen ja samalle paikkakunnalle appivanhempieni kanssa, oletin (naiivina?), että saan kipeästi kaipaamani omaa aikaa, kun mieheni äiti ottaisi lapsia luokseen tai tulisi meille hoitamaan. Mummu rakastaa lapsia yli kaiken ja tapasi lapsia ulkomaan vuosiemme aikana. Nyt tilanne on se, että mummu ilmoittaa, milloin hänellä on vapaata ja kuka kolmesta lapsesta kulloinkin saa yksinään mennä heille yökylään. Lapsille ja mummulle hauskaa, mutta minua järjestely ärsyttää suunnattomasti. Minulle jää kuitenkin kaksi lasta ja omaa aikaa ei tipu näillä näkymin siis koskaan. Olen väsynyt, huonotuulinen ja suorastaan HETKITTÄISEN OMAN AJAN PUUTTEESSA. Ärsyttää ärsyyntä, koska muita osapuolia tämä tilanne ei häiritse, mutta minä alan jo kohta inhota anoppia. En millään haluaisi sanoa suoraankaan asiasta, koska pelkään, että mummu tulkitsee sanomiseni vaatimukseksi/kiittämättömyydeksi jne. Miksi mummu ei näe minun ajatuksiani? Hullua kai vaatiakin. Kiitos sentään, että sain purkaa mieltäni tänne.



Kirsi

isänsä kanssa, että pääset harrastuksiin tai viikonloppureissulle.

Olen kai vain niin katkera sellaisille perheille, joissa isovanhemmat selvästi haluavat auttaa ja tukea lapsensa koko perhettä ja viihtyvyyttä. Minä koen jotenkin niin, että mummulle on tärkeää ainoastaan hänen ja lapsenlapsien suhde. Minun ja mieheni jaksaminen on sivuseikka. (Mieheni tekee pitkää työpäivää ja matkustelee paljon, joten kun hän on kotona, en raaski lähteä omille teilleni. Haluan viettää koko perheen yhteistä aikaakin.) Toisaalta arvelen, että täysin ulkopuolisen hoitajan ottaminen loukkaisi mummua. Vaikeita kuvioita. Kannattaa siis unohtaa ärsytys ja muistaa, että jos on lapsensa halunnut, on ne myös yksin hoidettava.



Kirsi

Kannattaa siis unohtaa ärsytys ja muistaa, että jos on lapsensa halunnut, on ne myös yksin hoidettava.

Kirsi

t: toinen Kirsi

mutta eihän se voi tietää, jos te ette sitä sano!



Kas, toiset kun taas ärsyyntyy siitä, että tuppaudutaan liikaa!

viikossa. Sitten menet anoppisi luo ja kysyt, mahtaisikohan sellainen onnistua, että mummo tulisi silloin hoitamaan kaikkia kolmea. Kysele tarkkaan, onko liian työlästä, jos on kolme vekaraa samaan aikaan. Sano että voit arvata, että kaikkien kolmen hoitaminen on aikamoinen vauhti- ja melukokemus, kun normaalioleiluun tulee vielä mummon tapaamisen tuoma tohellus lisää. Kyllä se siitä selviää.



Ajatukseni oli siis se, että tarjoaisit yhtä selkeää ja säännöllistä päivää ja tuntia, josta mummo voisi miettiä, jaksaako ja haluaako. Jos ei halua, niin sitten et suutu.

varmasti tykkää lapsistasi,rakastaa,mutta oletko ajatellut miten hän jaksaisi kolmea lastasi??



Mutta tosiaan,jos et ikinää kysy niin et saa tietääkään.



Itsekkin tekisin niin,että kehittäisin menon jonka VUOKSI tarvitsisit hoitoa kerralla kaikille kolmelle ja KYSYISIN sitten mummolta onnistuisiko mun meno. Jos mummo sanoo et ei onnistu niin siitäpäs tiedät ettei hän pysty/jaksa (halua) ottaa kaikkia kolmea kerralla ja minusta se on ihan ok,ei hänellä ole mitään velvollisuutta ottaakkaan...

Meillä ei isovanhemmat ole kiinnostunut lapsenlapsistaan eikä lapsistaan. Emme kyläile toistemme luona, koska emme mieheni kanssa viitsi enää yrittää. Jos kyläily on yksi puolista ja kahvinkeittokin meille on ylivoimaista niin olemme sitten mieluummin yksin. Ulkopuolisen hoitajan ottaminen silloin tällöin on mielestäni lapsille kurjaa. Että joku täysin vieras mll täti tulisi heitä hoitamaan illaksi ei olisi mieluinen ratkaisu. Aikansa kutakin, lapset kasvaa ja sitten meillä on taas aikaa toisillemme. Lehdestä saamme jatkuvasti lukea kuinka esim. Tampereella vanhuksia kohdellaan todella kaltoin. Voin sanoa että saman kohtelun saa meidän vanhemmat ollessaan laitoksissa, minä en heidän etujaan todennäköisesti käy siellä valvomassa. Itse en toivottavasti syyllisty samaan kylmyyteen omien lapsieni ja lastenlapsieni kohdalla. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Siis ihan ystävällisesti, entisiä yökyläily-järjestelyitä arvostelematta. Kiitä vaikka ensin, sano anopille että on ollut kyllä tosi mukavaa että hän on ottanut lapsia luokseen, se on ollut lapsille tärkeä ja iso juttu.

Sitten kysy suoraan että voisiko anoppi kuvitella sellaista, että joku kerta tulisikin koko kolmikko kerralla. Sano vaikka että lapset ovat sellaista toivoneet.

Tai ihan suoraan sanot että sinulla olisi menoa, voisiko anoppi tämän kerran auttaa. Näet kyllä heti jo ilmeestä jos pyydät liikoja, voit sitten heti perääntyä. "No ei tarvitse, koitan keksiä jotain muuta sitten...". Voipi anoppi vielä heltyä...:)

jos jollakin on niin ihanasti asiat, että isovanhemmat haluavat hoitaa lastenlapsia syystä, että vanhemmat saisivat vähän omaa aikaa. En ole sellaisesta osannut haaveillakaan.

Ei minusta mummolta voi olettaa, että hoitaa kolmea lasta yhtä aikaa.

Jos miehesi on noin paljon säännöllisesti poissa, niin teidän pitää miettiä

ihan säännöllinen maksettu hoitaja systeemi, joka takaa sulle omaa aikaa.

Kolme lasta vaan on paljon hoidettavaksi kerrallaan, vaikka olisivat jo isompiakin. Kun monia ihmisiä rasittaa lasten melua ja keskenään nahinointi jne. Minusta on kiva, että mummo tarjoaa lapsille mahdollisuutta saada henk.koht huomiota, ettei aina ole se lapsilauma.



Asun itse ulkomailla - muutellaan vielä maasta toiseen - ja meillä on kanssa

kolme lasta. Mieheni työ vaatii matkustamista 15-20 päivää kuukaudessa.

On päivänselvää, että tarvitaan lapsenvahteja, jotta mullakin on omaa elämää

ja mun iltamenot ei ole miehen kotonaolosta kiinni.



Kun tämä kuvio on selvä ja meidän valinta, niin järjestetään elämämme sen mukaan, Ja tuo nyt on ihan höpönpöpöä, ettet muka voisi hommata säännöllistä maksettua lapsenvahtia, koska "mummo suuttuisi". Mummolle voi ihan nätisti sanoa, että "koska mulla tämmönen säännöllinen tarve, niin paras hoitaa se näin". Jos mummo hetken nikottelee, niin mitä se haittaa.



Ja oikeasti, ei se mummo varmaan tarpeeksi jaksaisi vahtia niitä lapsia, että saisit omaa aikaa, jos miehesi paljon poissa. Usko vaan, kannattaa ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hommata ulkopuolista apua. Sehän on jo hyvä, jos yksi lapsista on mummolla, niin kotona vaan kaksi hoidettavaa. Silloin voit helpommin ottaa sinne kotiin vaikka jonkun lukiolaistytön tmv., koska kahden kanssa pärjää.



Ja ihan hyvällä sanon kaiken tämän, koska mulla itselläni kesti hetken aikaa ennen kuin tämän tajusin. Surkuttelin meidän tilannetta ja kyttäsin kateellisena, miten muiden expattien isovanhemmat tuli käymään ja hoitivat koko lapsitouhun ja kokkailivat jne. ja lapset meni viikkotokuiksi Suomeen lomille ilman vanhempia jne. Ja katkerana puhisin, että "miksei meidän vanhemmat oo noin".

Kunnes välähti lamppu, että meillä on näIn ja tosi kiva, että isovanhemmat haluaa lapsia nähdä ja heillä kiva suhde, vaikkeivät teekään sitä niin, että siitä olisi mulle "hyötyä". Ihana helpotus, kun pääsi siitä katkerasta märehtimisestä ja voi nauttia siitä, mitä on.

Ja erityiskiitos sinulle, joka kuvailit expattikokemuksiasi. Juuri noihin lomaviikkoihin minäkin toiveitani perustin. Hienoa, että ihan kamalan monella expattiperheellä on niin ihanat isovanhemmat, että osaavat auttaa lastensa perheitä. Ulkomailla asuminen on kuitenkin pienten lasten kanssa tosi työlästä. Ihmettelen, miten minä saisin nostettua itseni tästä katkeruuden suosta. Olen yrittänyt pyöritellä asiaa monelta kannalta, mutta en koe itseäni yhtä kypsäksi kuin sinä olet. Tällaisissä asioissa niin monet asiat vaikuttavat kokonaisuuteen. Muistan anoppini aina kehuneen sekä omaa äitiään että anoppiaan loistavasta lastenhoitoavusta aikoinaan. Nyt anoppini hoitaa kauniisti kumpaakin vanhaa mummoa, ja koen, että se johtuu juuri siitä avusta, mitä hän on aikoinaan saanut. Kerran anoppini tokaisi miehelleni (pojalleen) että muista sinä sitten hoitaa minua yhtä hyvin kun olen vanha. Ehkä mieheni hoitaakin, tiedä häntä, mutta minä en koe olevani kiitollisuudenvelassa ja lämpimissä suhteissa anoppiini. Koen asian olevan itse asiassa jotenkin jopa päälaellaan, että anoppini tulisi olla kiitollinen minulle, kun olen hänelle niin rakkaat ja ainoat lapsenlapset synnyttänyt enkä koskaan ole mitään vastineeksi sieltä saanut. Kuten näet, olen edelleen kovin epäkypsä?

en välttämättä edes haluaisi viedä. Meidän lapset ovat allergisia, eikä kumpikaan

mummo ikinä edes tavallisilla kyläreissuilla ota tätä huomioon, vaan pitää ottaa omia eväitä mukaan. Ja anoppi on kamala huutamaan ja komentamaan, muttei osaa leikkiä lasten kanssa. Hänen ideansa lastenhoidosta on se, että lapset puuhastelee jotain yksin ja mummo komentaa aina välillä. Eli olen tyytyväinen, ettei kumpikaan pyydä lapsiamme yökylään, en edes jättäisi! Näinkin siis voi olla.

Missä sun mies on? Mä otan omaa aikaa ja MIES hoitaa lapsia. Ei tulisi mieleenkään että olettaisin anopin hoitavan 3v kaksoset ja 1v kuopuksen yksin, kun se on itsellekin ajoittain rankkaa. Saati sitten jo pian 60v. työssäkäyvälle anopille... Useimmiten hän ottaa kaksoset hoitoon päiväksi ja mulle jää pienin ja voi jestas että voi sekin helpottaa arkea ja piristää kun on vaan yksi lapsi kotona! Sitten kun haluan olla ihan yksin, lähden jonnekin ja mies hoitaa lapset tai pistän miehen ja lapset pihalle. Opettele nauttimaan pienistä hetkistä ja olisit onnellinen että ylipäätään saat apua edes vähän, kaikella ystävyydellä :)!

ja jos jaksaminen alkaa lähestyä äärirajoja, puhu neuvolassa ja pyydä apua esim. perhetyöstä :)! Perhetyöntekijä voi käydä esim. kerran viikossa, jolloin saat itsellesi aikaa :).