miten äkkiä uskaltaa tehdä vauvan elämän miehen kanssa avioeron jälkeen?

Arkihan aina tulee ensihuuman jälkeen ja vauva ei sitä yleensä helpota kovin paljoa....

Itse olen tehnyt kaiken kertaalleen just niin kuin pitää eli ensin kihloihin, naimisiin, yhteinen koti, 6 vuotta yhdessäoloa ja vasta sitten lapsi ja plim unelma hajos, kun suhdetta oli takana 10 vuotta.



Tokalla kerralla olenkin sit ollut hivenen rohkeampi (en ottanut kertavirheestä onkeeni tai sitten tajusin, että jos toisen lapsen haluan, niin en voi odottaa 10 vuotta varmistuakseni siitä, että mies on sitä miltä näyttää) ja menimme naimisiin oltuamme yhdessä 1v3kk ja 1v hääpäivänä meillä oli 2 kk vanha vauva talossa.



Yhdessä siis ollaan nyt oltu 2,5 vuotta ja mies syöttää tuossa 5kk vanhalle kaurapuuroa.



Takaraivossani olen kyllä laskenut elämän niin, että minä uskon pystyväni lapseni huolehtimaan tarvittaessa yksinkin, niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin. Näin pikaisesti en olisi lasta tehnyt, jollen olisi ollut itse varma tästä.

pelottaa vaan uudet rutiinit ja arki kuitenkin.

Joo, sehän se on, että toinen pitäisi tuntea tosi hyvin jotta lapsen tekoon uskaltaa ryhtyä. Toisten kanssa tuntemiseen voi mennä hyvinkin pitkä aika, jos henkilö pitää " itsellään" asioita ja sitten jonkun toisen oppii tuntemaan hyvinkin nopeasti. Ja koskaanhan ei voi elämästä olla varma.



Joo, syötti jo kaurapuuron (joo, ihan oikeasti, sellaisen 5kk alkaen sopivan) ja väsää tuossa nyt meille joulutorttuja ;-)