Kumman valitsisit
a) suhteen, joka kestää hautaan saakka, mies on luotettava, kunnollinen, rakastaa vähäeleisesti, mutta arjessa rakkaus näkyy tekoina ja välittämisenä. Ei suurta intohimoa, josta kirjoitettaisiin rakkausromaaneja, vaan välittämistä jota näkee pitkään yhdessä olleiden, toisiinsa kiinni kasvaneiden vanhojen parien välillä.
Vai
b) suhteen, jossa on suurta intohimoa, noustaan todella korkealle, ollaan yhteydessä joka tasolla. Intohimoa riittää, mutta kohde saattaa vaihtua eli huipulta saatetaan tulla alas lujaa. Suhteen perustana tunteet, suhde joko kestää tai ei kestä. Tästä voisi kirjoittaa suuren, mutta traagisenkin rakkaustarinan.
Kommentit (12)
Parikymmentä vuotta takana turvallista, arkista, seesteistä, intohimoista seikkailua yhdessä. Ja homma paranee vuosi vuodelta!
Olen mm. kannustanut omaa miestäni ottamaan yhteyttä siihen " oikeaansa" , muttei ole uskaltanut, vielä.
Vierailija:
Olen mm. kannustanut omaa miestäni ottamaan yhteyttä siihen " oikeaansa" , muttei ole uskaltanut, vielä.
Rakkausromaanin saa minusta siitä arkipäivän rakkaudesta, sellaisesta Akseli ja Elina -tyyppisestä välittämisestä, uurastamisesta yhteisen hyvän eteen.
Saisin myös vapauden, olemme puhuneet asiasta.
Mä en kaipaa mitään suurta draamaa, haluan tavallisen ja turvallisen arjen.
Ei se intohimon sytyttäminen ole niin vaikeaa, mutta jos perusasiat eivät ole kunnossa, niin on paljon vaikeampi elää suhteessa. Eihän intohimo vaadi muuta kuin romanttisia tekoja ja aitoa tunneilmaisua. En minä ainakaan kaipaa valtavia hallitsemattomia tunnemyrskyjä elämääni, teinien touhuja :D
Vierailija:
a) suhteen, joka kestää hautaan saakka, mies on luotettava, kunnollinen, rakastaa vähäeleisesti, mutta arjessa rakkaus näkyy tekoina ja välittämisenä. Ei suurta intohimoa, josta kirjoitettaisiin rakkausromaaneja, vaan välittämistä jota näkee pitkään yhdessä olleiden, toisiinsa kiinni kasvaneiden vanhojen parien välillä.
Turvallisuus ja pysyvyys ovat mulle tärkeitä arvoja sinänsä. En kaipaa mitään villiä intohimoa. Minulle tärkeämpää on tukeva perusta, jolle voi rakentaa elämää eteenpäin. Olen aina halunnut perheen ja sitä en olisi uskaltanut perustaa, jollen voisi olla varma, että arki toimii. Ja että mies ajattelee samoin.
Kymmenen vuotta on nyt tässä toisiamme katseltu ja yhä edelleen tunnen noin. En osaa kuvitella vierelleni ketään toista, enkä edes halua. Kammottava ajatuskin, että pitäisi aloittaa alusta.
Kaipaan perusturvallisuutta ja pienten lasten kanssa on ihanaa elää turvallisessa suhteessa. Samaa turvaa ja vierellä pysymistä kaipaisin sitten vanhanakin tai vaikka vakavasti sairastuneena.
Sitten on se tunnepuoli. Elättelen kuvitelmaa, että intohimo ei ole tahtoasia vaan jotain vähän elämää suurempaa, kemiaa tai jotain, mikä saa vastakappaleet loksahtamaan paikalleen. Jokin tällaisen kaipuu asuu tämän realistin sisällä.
ei siis intohimoa, muttei yhteistä vastuunkantoa arjessa. kumppanuutta ja ystävyyttä kylläkin.
Vierailija: