Meillä on vauvanyritys käynnissä...mutta yhtäkkiä onkin alkanut tuntua siltä,

Ihan liikaa näkee nelikymppisiä äitejä taistelemassa viimeisillä voimillaan katkerina iltatähtiensä kanssa.

Meillä on 9- ja 7-vuotiaat ja nyt sitten 1½-vuotias myös. Muistan hyvin raskausaikana ajatelleeni, että olikohan hullua alkaa koko rumba alusta uudelleen, mutta kyllä tuosta pikkuisesta niin paljon iloa on koko porukalle, että en ole katunut.



Se, onko nelikymppisenä väsynyt iltatähteensä riippuu hyvin pitkälle siitä missä kunnossa itsensä pitää. Moni nelikymppinen on vielä elämänsä vedossa eikä vauvan hoito tuota mitään ongelmia. Minä en ainakaan tunne itseäni sen väsyneemmäksi kuin isompienkaan kanssa olisin ollut - katsotaan sitten parin vuoden päästä, kun 40 ylittyy, että loppuuko voimat kuin seinään ;-)

Jos siinä vaiheessa alan vaippoja taas vaihtelemaan, niin pelkään menettäneeni järkeni!

Kuopus syntyi kun ollin 40-vuotias eikä edelleenkään ollut mitenkään rankkaa. Ehkä se on asenteesta kiinni? Vauva- ja taaperoaika ovat kuitenkin niin älyttömän lyhyitä pätkiä ihmisen elämästä...

kaksikymppisenä.

niitä voimia. Ei se ole siitä kiinni ainakaan minun kohdallani. Mutta kun kaksi lasta ovat jo kouluiässä, kaikki on jo helppoa ja mukavaa, niin ei hotsita palata takaisin lähtöpisteeseen ja alkaa taas sitä samaa hommaa alusta. Jaksaisin, aivan varmasti, mutta en vain enää halua. Olen edennyt jo toiseen elämänvaiheeseen, ei enää vauvoja.



Sisarukset ja ystävät saaneet 3 kk sisään 3 vauvaa, niissä riittää tätille ihastelemista ja silti pääsee yöksi omaan kotiin nukkumaan yönsä putkeen, eikä kotona odota puklipyykkiä.

ulkonäöllisesti (saatan näyttää väsyneeltä), mutta urheilin paljon ennen lapsen tuloa ja se kannatti. Nyt ei enää kerkeä niin paljoa itse tekemään, mutta pohjalla hyvä peruskunto auttaa. On paljon minua nuorempia äitejä, jotka ihan väsähtäneitä.

Iltatähti sopii varmasti toisille, itse en jaksaisi taas sitä alusta.