Mua pelottaa elämä ihan kamalasti!

Voidaan siis ainakin lohduttautua ettei olla yksin...

Älä elämää pelkää,

älä sen kauneutta kiellä.

Suo sen tupaasi tulla

tai jos liettä ei sulla,

sitä vastaan käy tiellä,

älä käännä sille selkää.

Älä haudoille elämää lymyyn kulje:

Ei kuolema sinulta oveaan sulje.



Kuin lintu lennä,

älä viipyen menneen rauniolla

nykyhetkeä häädä.

Suo jääneen jäädä,

suo olleen haudassa olla,

tulevaa koe vastaan mennä.

Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:

On kuoleman portti aina avoin.



Älä koskaan sano:

" Tämä on iäti minun."

Elon maljasta juovu,

taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.

On maailman rikkaus sinun,

kun mitään et omakses ano.

Elä pelotta varassa yhden kortin:

Näet aina avoinna kuoleman portin.

Mulla on aina ennen kaikkea uutta maha kuralla, rakkokin oikkuilee, kylmä hiki puskee pintaan, ajatus jäätyy päässä. MUTTA silti vaan tahkoan eteenpäin. Se on aina voitto itselle.



Rohkeutta ei ole se, että on peloton, vaan rohkeutta on se, että tekee vaikka pelkää ihan silmittömästi. Sitä tämä elämä nyt vaan on!

ja joka päivä pelkää, mutta eteen on tullut monta kertaa niitä kohtia, että jännittää niin, että tärisyttää, mutta periksi ei anneta ja joka koitoksen jälkeen on mielettömän hyvä olo, että on taasen voittanut pelkonsa.

Mun versio tosta on vaan nimeltään kahden viikon kooma. Hitsi kun joskus sais vaan olla poissa kaikesta. Mutta kuolla en taho, vaan ois kiva herätä pimpelipom ja kaikki ois jotenkin muka paremmin.

En haluaisi tutustua uusiin ihmisiin, sopeutua uusiin oloihin.

Mutta nytkin olen työttömänä, kohta on taas vaikka mitä paskaa edessä ja mua pelottaa niin paljon, etten edes uskalla ajatella sitä. Toivon vaan että saisin olla kotona rauhassa!



ap

ottais sen riskin, että mokaa.



2