En uskalla yrittää lasta koska pelkään synnytstä niin paljon!

Kiitos vastauksista!



Sektiosta... jotenkin minulla on kauhea kynnys myöntää hillittömät pelkoni, koen sen jotenkin nolona. Siksi en tiedä kehtaisinko edes pyytää pelkosektiota.



Olen kuullut niin paljon tarinoita repeämistä ja siitä, kuinka jokainen vessassa käynti oli yhtä helvettiä vielä kk synnytyksen jälkeen...



Haluaisin vain kuulla rehellisiä kokemuksia siitä, paljonko synnytys ja repeäminen todella sattui! Verrattuna joihinkin muihin kokemuksiin, jos teillä niitä on. Oma kivuliain kokemukseni on tähän saakka ollut sukupuoliherpes, joka tuntui kuin alapää olisi ollut tulessa... siihen ei tavalliset kipulääkkeet auttanut, vaan sain lopulta morfiinia suoneen. Silloin mietin että sattuukohan synnytys vielä tätäkin enemmän...

ja jopa myönnät ettet voi lasta hankkia niin kauan kun pelkosi on tuollainen.



Ärsyttää sellaiset jotka ovat väkisin raskaaksi tunkemassa ja jo ennen positiivista testiä selittävät kuinka sitten synnytyspelkonsa vuoksi tulevat vaatimaan sektion.

Voiko mikään fyysinen kipu kilpailla sen henkisen tuskan kanssa, mille altistat itsesi hankkiessasi lapsia?

Vierailija:

Mieti vaikeasti sairaita vaikeiden hoitojen ja sivuseurausten kans. Synnytys on todella pientä verrattuna moniin juttuihin. Mene itseesi ja laita asiat tärkeysjärjestykseen. Ruikutat turhasta.

en usko että sitä tuskaa ymmärtää muuta kuin sellainen jolla itsellä on lapsia.



Minun oloani eivät kuitenkaan paranna pelkojani vähättelevät kommentit.



Kipu kun on kuitenkin aina subjektiivinen kokemus. Ei ole olemassa mittaria, jonka mukaan voitaisiin sanoa, millaisen kivun kokeminen häiritsevänä on " sallittua" ja millaisen ei ole...



Ap

ovat niitä ihmisiä joilla synnyttäminen on helppoa.



Minulla ei ole. Neljä synnytystä on takana. Kipu on ollut TÄYSIN SIETÄMÄTÖNTÄ. Puudutteita joko ei saa ajoissa tai ei saa ollenkaan, tai niiden vaikutus lakkaa kesken kaiken, tai sitten ne eivät toimi ollenkaan. Jälkisupistukset voivat kestää kolmekin päivää ja alkaa heti kun lapsi on saatu ulos. Kipulääkkeet auttavat, mutta kun edellisen lääkkeen vaikutus loppuu ja uuden vaikutusta odottelee, saattaa olo olla helvetillinen.



Jos ainoa ajatus synnytyskipujen keskellä on, että haluaa kuolla, ei voi sanoa että " selviät siitä kyllä kun muutkin ovat selvinneet" . Ei, minä en ole selvinnyt, vaan kannan kammottavia arpia mielessäni edelleen.



Toki pääosa ihmisistä selvinnee synnytyksistä kohtuullisesti sekä kipujen että synnytyksen keston osalta, mutta koskaan et voi tietää miten SINUN synnytyksesi tulee menemään.



Pelkosektion VOI aina pyytää, siinä ei ole mitään hävettävää.

Olen toisen lapseni synnyttänyt epiduraalin kanssa ja toisen ilman kipulääkitystä (koska sitä ei ehditty antaa). Molemmilla kerroilla kipu oli siedettävää ja se unohtui välittömästi lapsen synnyttyä. Ikävin kokemus oli ekalla kerralla tehty välilihan leikkaus, mutta ei sekään ollut sietämätön kiusa.



Kyllä nainen on suunniteltu niin, että normaalisynnytyksen kestää.

Ne menkat ei siis olleet mitkään keskiverrot, vaan nousi kuume, kouristukset oli järkyttäviä, en pystynyt kävelemään tai seisomaan, oksennus tuli vähän väliä... Ja toi toistui kerran kuussa, jos ei ehtinyt ottaa lääkkeitä ajoissa. Eikä palkintona ollut edes vauvaa : )



Synnytykset mulla on menneet tosi mukavasti ja helposti. Myöskään mun lähipiirissä ei ole ollut yhtään karmeaa synnytyskokemusta.



Mun mielestä sun ei kannata ihan kauheasti kaivella netin kauhusynnytyskertomuksia, ehkä mieluummin lukea vaikka niitä, joissa KAIKKI kertovat tarinoitaan, ei vain ne joilla on ollut ongelmia.



Synnytykseen voi muten valmistautua aika hyvin etukäteenkin. En tiedä auttaisiko ton tason pelossa " synnytä rentoutuneena" -cd, mutta mulle se toi hyvän avun ekassa synnytyksessä, kun ei vielä tiennyt mitä oli tulossa.





PS. Jso se synnytys olisi NIIIN kamalaa, niin tuskin tässä maailmassa olisi yli 6 miljardia ihmistä.

Synnytyskipuja en vähättele yhtään. Mulla on kaksi synnytystä takana ja molemmilla niin perkeleelliset poltot, että... Mutta kun sen tietää etukäteen ja asennoituu siihen niin kaikki on ok. Epiduraali laitettiin molemmille, ei tehonnut ollenkaan. Spinaali toimi hienosti ensimmäisellä, toisella ei kätilö suostunut sitä antamaan :(. Repeytymiä tuli ihan kunnioitettavasti, mutta ei kuitenkaan mitään leikkausta vaativaa.



Kipu oli jotain sanoin kuvaamatonta, mutta loppui kuin seinään lapsen synnyttyä! Tikkaus kirpaisi ja muutama päivä oli hieman hellänä, mut mitäpä noista kun kainalossa tuhisee maailman suloisin vauva! Ja loppujen lopuksi jos synnytys olisi ihan yhtä perkelettä, niin miksi tein sen tietoisesti KAKSI kertaa...?? Ja ehkä tulevaisuudessa lisää:)

ja jos pelkosi on noin hirvittävä, niin saatat jopa yllättyä positiivisesti :o)



No ei leikki sikseen, onko ajatus synnytyksestä joka sua pelottaa? kipu? pelko siitä että lapselle tapahtuu jotakin? mikä on se pelottava asia miksi se pelottaa noin, entä sektio, koska jos synnytys on se pelottava, mutta sektio ei, niin onhan mahdollisuus saada sektio pelon vuoksi.

Ehkä tulevaisuudessa pääset pelostasi, ehkä et. Mutta ei tuollaisessa tilassa kannata alkaa edes yrittämään.

juurikaan tuntea. Epiduraali vie kyllä kivun pois tai jokin muu puudute.



T: 5 epiduraalia saanut ensimmäisen synnytyksen aikana

etten synnytä yhtäkään lasta juuri pelkoni vuoksi. Pelkäsin sitä kipua ja sitä, kuinka ihmeessä lapsi mahtuu tulemaan ulos kohdusta. No, kaksi lasta olen ulos pusannut ja iloisesti yllätyin, kuinka helposti kaikki meni.



mieti sitä, että yksi synnytys kestää muutaman hassun tunnin, mutta lapsen saat loppuelämäksesi. Ehkä kannattaa kuitenkin kokea se synnytys.

Minulle siitä ei ollut mitään apua vaikka annostakin lisättiin.

Minä järkeilin asian niin että miljoonat naiset synnyttävät vuosittain ja valtaosa aika surkeissa oloissa. Samoin isoäitimme ovat synnyttäneet ihan luomuna jossain saunassa ja heti takaisin peltohommiin.



Katsoppa joskus vaikka kauppareissulla, kuinka monella on lapsia - heistä suuri osa on siis synnyttänyt ja näyttävät selvinneen ihan hyvin. Oletko siis heikompi kuin kukaan tuntemasi?



ps. sektio on myös vaihtoehto

minäkin pelkäsin. Ihan hirveästi. Pelkoa ruokkii kaikki ne kauhutarinat, joita kuulee. Hyviä, mukavia tarinoita synnytyksestä kuulee harvoin. Miksiköhän?



Älä jätä pelon vuoksi lapsia tekemättä! Vaikka pelkäsin esikoisen synnytystä ihan hirveästi, heti synnytyksen jälkeen (joka muuten meni ilman kivunlievitystä) sanoin kätilölle, että minä tulen takaisin! Synnytän vielä uudestaan!



Vaikka synnytyksessä on aina joku määrä kipua, se ei ole niin hirveää, etteikö siitä selviäisi. Nykyään todella on niin hyvät kivunlievitykset olemassa, että synnytys voi olla jopa melkein kivuton.



Pelkonsa voittaminen, synnytyksestä " selviäminen" on aivan äärettömän upea tunne!

Mieti vaikeasti sairaita vaikeiden hoitojen ja sivuseurausten kans. Synnytys on todella pientä verrattuna moniin juttuihin. Mene itseesi ja laita asiat tärkeysjärjestykseen. Ruikutat turhasta.

Nyt ei muuta kuin peittoja pöllyttelemään! Onnea matkaan!

esim spinaali tai sitten kokeilla vaan mennä petidinillä ja ilokaasulla jne jne onhan noita vaihtoehtoja ja TIEDÄN kyllä ettei kaikki kivun lievitykset tehoa kaikilla, mutta mahdollisuushan voi olla ettei ole mennyt myös oikein laitto