Miten rankkaa on arki 6kk lapsen kanssa? (ov)

Esikoisen kanssa arki oli todella raskasta, öisin ei nukuttu, sairasteluputki, tempperamentti löi tulta yms... Kuopuksen kanssa meno toisenlaista. Niin on saatu jouluvalmistelut tehtyä, kun esikoisen kanssa tähän aikaan vuodesta (ovat syntyneet kumpikin kesällä) en varmaan edes tajunnut, että joulu tulossa...

jälkikäteen voi sitten nauraa itselleen

Mut jos yleistän kuitenkin;) sanoisin et puolivuotiaana vauva on helpommillaan.

jos on helposti väsyvää sorttia, jos on unenpuutetta kun lapsella vaikea vaihe menossa, jos on masentunut.. kyllä minulla on ollut ajoin yhden helpon lapsen kanssa, mies ja suvun turvaverkko takana, niin väsyttävää pelkkä arjen pyöritys ettei ole jaksanut nähdä kavereita.

Eli koska uskaltaisin kysyä kaveriltani taas voiko tulla kylään/ että voin mennä heille kylään?





ap

Itse en muista juuri mitään ensimmäisen lapsen vauva-ajasta. Olin todella väsynyt jatkuvaan yöheräilyyn. Lisäksi minulla oli kamala stressi ja masennustakin. Silloin en juuri jaksanut mitään kuin " pakolliset" ulkoilut. En edes jaksanut ystäviä ja sukua tavata.

Meillä ei silloin syöty eikä nukuttu. Olin kyllä silloin itsekin tosi väsynyt. :)

hänen kanssa ei voi mennä mihinkään, kaupassakin täytyy olla tosi pikainen ettei ala kommentoimaan rattaissaan... ja kaikki se pukeminen ja riisuminen kun mennään ulos... sen kanssa ihan missä tahansa onkin on työlästä... milloin ei saa edes paskalla käydä rauhas, suihkussa tms..

Meillä lapset sairastelleet pienestä pitäen, mutta ei se ole estänyt ystäviä tapaamista. Ainoa este tapaamisille on ystävien lasten flunssat, jotka herkästi tarttuvat vauvaan.



Ehkä kaverisi on tottunut elämään huoletonta elämää ja vauvan tuoma " rutiinien pakko" on näännyttänyt hänet.

Kyse ei ole kuulema hampaista tai että olisi kipeä. Kuulema vauva-arki on niin kuluttavaa. Syyt vaihtelevat:



- vauva oppi ryömimään ja häntä vaikeampi tarkkailla

- vauva on alkanut nyt heräillä yöllä



ap

eli piti äskeiseen lisätä kysymys, että onko se oikeasti niin rankkaa? Miten niiden kanssa pärjää kun on monta?



ap

6 kk ikäisen voi sentään jättää vaikka hetkeksi pinnasänkyyn pikasuihkun tai vessakäynnin ajaksi. Mutta mihin ne isommat lukitsisi? ;-)

Mulla nyt vauva 7kk ja vanhempi 3v ja ihan hyvin jaksan arkea yksin pyörittää kun mies päivisin töissä ja tontilla talonrakennuspuuhissa vielä iltaisin... Ja näin menty koko nuoremman vauva-aika. Mutta toetan siis että meillä onneksi molemmat lapset aikas helppoja ja tyytyväisiä ja nukkuakin saa ok. Eihän tässä paljon omaa aikaa ole, mutta nyt riittää tämä ja nautin kun saan olla lasten kanssa ja kavereita saa tulla käymään niin paljon kun huvittaa!

Esikoisen aikaan tosiaan oli rankempaa, mutta meillä sitä kesti ekat pari kuukautta vaan, sitten jo elämä hymyili :)

Koko ajan olet vastuussa toisesta ihmisestä ja yrität parhaasi mukaan lukea ja ymmärtää lasta. Mutta se on asennekysymys, minun mielestä ei ole rankkaa. Jos jotain negatiivista lapsiarjesta täytyy sanoa, ne ovat aikuiskontaktien puute, oman ajan vähyys, lasten sairastelu.



Mutta ei missään nimessä niin rankkaa, että muu elämä pitää lopettaa.

meet kauppaan, joudut riisumaan koska lapsi alkaa huutamaan jos on liian kuuma... meet suihkuun, pinnasänkyyn ei voi jättää koska yksin siellä ei viihdy. meet suihkuun kun on päikkäreillä, no, päikkärit voi olla 10min tai 2h... isomman lapsen kanssa on varmasti kaikki helpompaa, meillä lapsi ei vielä istu joten rattaat ei ole istuma-asennossa - eli ei näe sieltä mitään. ja sitten alkaa huutamaan.. on aika ikävää mennä mihinkään kun tietää että huuto tulee ja aina ei pysty syliin ottamaan... myöskin sitten kun lapsi on isompi, ei tule varmaan niin kovaa itkua kun puetaan sun muuta... 9

Lapsi opetteli kovasti konttaamista, muttei vielä päässyt liikkeelle ja turhautui lattialla. Sylissä ei silti hyvä, kun liikkumista piti harjoitella. Samaan aikaan öisin oli käynnissä tuttirumba - heräsi (ja huusi) aina kun tutti putosi, ja sehän putosi koko ajan.



7 kk iästä eteenpäin on ollut ylämäkeä, jopa uhmakausina on ollut vähemmän rankkaa kuin puolivuotiaan kanssa. Liikkeellelähtö helpotti, ja yöheräilystä päästiin pehmeällä unikoululla.



Ap, kaverisi voi sanoa sen tuntuisesti, niin kuin ei olisi isosta asiasta kyse (Se on nyt alkanut heräilemään yöllä.) ja todellisuus voi olla astetta rankempaa - esim. max 1 h yhtenäistä unta koko yönä. Sellainen tosissaan vie voimat, varsinkin jos kyseessä eka lapsi eikä ole niin tottunut yöheräilyyn.



Minusta esikoisen vauvavuosi kaikenkaikkiaan on ollut äitiyden aikana rankin vaihe. Nyt lapsia on kaksi (4,5 ja 2,5 v) sekä kolmas tulossa. Kakkosen vauvavaihe ei ollut yhtään rankka, osin omasta tottumuksesta ja osin vauvan temperamentistä johtuen.

Kokonaisuudessaan lasten hoitaminen ja lasten kasvattaminen on täysin kiinni omasta asenteesta ja siitä miten helppoa tai vaikeaa haluaa asioista tehdä. Jos esim. pelkää itkua tai kiukkukohtauksia, on varmaan sata kertaa vaikeampaa kuin jos ei pelkää niitä vaan pitää normaaleina asioina.

Raskaimpina kausina jos joskus sain " omaa aikaa" , käytin sen mieluiten itseeni sen sijaan että olisin yrittänyt esittää pirteää ja keskustella jonkun ystäväni kanssa. Sitten jossain vaiheessa huomasin että jaksoin taas olla kiinnostunut muidenkin asioista ja nähdä ystäviä.



Ja todellakin, nyt toisen lapsen vauva-aikana kaikki tuntuu niin paljon helpommalta ja tapaan mielelläni ystäviä.

Sitten lapsi kasvoi ja elämä oli entistä rankempaa, eri tavalla. Mutta nyt vasta elämä on oikeasti rankkaa kun on kaksi pientä. Mutta kukin kokee asiat eri tavoin, toiselle rankka ei välttämättä tunnu toisella missään.



T äiti jolla 3v ja 8kk

Siitä voit olla varma, että jossain välissä on ihan hemmetin rankkaa. Ja ylipäätään äidiksi kasvaminen ja sopeutuminen on rankkaa psyykkistä työtä , joka saattaa olla vielä ihan kesken jos lapsi on vasta puoli vuotta.



Usein äiti väsyttää itse itsensä, ei varsinaisesti se vauva. Tuntuu vaikealta luopua rennosta elämästä, rutiinit ja aikataulut ahdistaa, työelämästä kotiin jääminen voi olla rankkaa, odotusajan auvoiset mielikuvat ei olekaan vastannut todellisuutta...



Ota sinä jo alkumetreiltä rento ja avoin asenne, niin sillä pärjäät pitkälle sitten äitinä :)