2,6v. ujostelee muita lapsia, onko muita??
Niin, meidän 2,6v. poika on luonteeltaan iloinen, aktiivinen ja reipas. Myöskin sosiaalinen etenkin tutussa ihmisjoukossa, mutta myös usein vieraat aikuiset kohtaa melko reippaasti. Mutta lapsien kanssa poika ujostelee aikalailla ja se on nyt alkanut välillä ahdistaa äitiä...
Lapsiporukassa esim. puistossa tai kerhossa poika leikkii ihan mielellään, tosin välillä pitää käydä tarkistamassa, että äiti on lähellä. Mutta jos esim. toisen lapsen kädestä pitäisi ottaa kiinni tai jutella lapselle, niin poika ujostelee kovasti. Eli lyhyesti poika tulee hyvin toimeen aikuisten kanssa, mutta lasten kanssa kanssakäyminen on ujostelun vuoksi vaikeaa. Toiset lapset kyllä kiinnostaa poikaa, mutta hän ei uskalla tehdä tuttavuutta.
Poika on meidän ainut lapsi ja olen vielä kotona hoitovapaalla, joten aika kuluu vielä enimmäkseen aikuisten maailmassa. Meillä ei myöskään tuttavapiirissä ole kovin paljon muita pieniä lapsia. Harrasteissa, jossa tapaa muita lapsia käymme kyllä viikoittain ja satunnaisesti tavataan myös joitain tuttavalapsia. Olenkin miettinyt, että johtuuko tämä kaikki vaan " harjotteen puutteesta" eli poika ei vielä yksinkertaisesti ole tottunut muihin lapsiin ja ujostelee siksi. Toinen puoli minussa miettii, että onko tämä kuitenkaan normaalia...
Auttakaa ja kertokaa omista kokemuksista!
Kommentit (3)
Esikoiseni oli aivan samanlainen aikanaan. Ylipäätään on hitaasti lämpenevä luonteeltaan, mutta muita lapsia vierasti vielä enemmän kuin aikuisia. Ihan kammotus oli se jos vieras lapsi tuli halaamaan. Myöskään kädestä ei suostunut vieraita lapsia ottamaan. Meillä on auttanut ihan aika. Nyt kun tytöllä on ikää 4,5 v, on hän haluttu leikkikaveri seurakunnan kerhossa. Hänellä on yksi oikein sydänystävä kerhossa, mutta yllättäen ryhmän vilkkain poikakin hakeutuu aina hänen seuraansa. Ohjaajakin viimeeksi tänään ylistivät sitä kuinka sosiaalinen, empaattinen ja toisia huomioon ottava tyttö on.
Meillä ujostelu on ollut paljon, paljon hankalampaa. Poikani ei pienenä koskaan leikkinyt muiden lasten kanssa yllättävissä tilanteissa. 4-vuotiaanakaan ei voinut mennä puistossa samaan leikkivempeleeseen tai hampurilaispaikassa samaan pallomereen jonkun toisen lapsen kanssa. Odotti aivan varmasti, että se toinen lapsi poistui. Hoidossa tutustui uusiin lapsiin tooodella hitaasti. Mutta kun tunsi jonkun lapsen, niin oli todella sosiaalinen ja reipas.
Myös aikuisia kohtaan oli todella ennakkoluuloinen. Vielä kun lähes 5-vuotiaana vein hänet seurakunnan kerhoon, niin piiloutui jalkani taakse enkä meinannut alkuun saada häntä jäämään kerhotädin kanssa sinne. Jos vaikka kaupantäti antoi hänelle karkkia, niin ei uskaltanut ottaa keneltäkään mitään itse kädestä eikä varsinkaan kiittää.
Nyt poikani on reipas ja todella puhelias ekaluokkalainen, jolla on paljon kavereita. Edelleen tutustuminen käy hitaasti, mutta uskaltaa puhua vieraidenkin lasten kanssa. Aikuistenkin kanssa kommunikointi sujuu hyvin.
Nämä ovat luonnekysymyksiä. Itselleni lapseni ujous oli jotenkin kova paikka ja vei pitkään ennen kuin hyväksyin, että se on vain hänelle luonteenomaista eikä mikään varsinainen vika.
tuon ikäiseltä lapselta. Sanotaan että vasta kolme vuotias rupeaa toisten lasten kanssa leikkimään ja kaikkia näitä ohjeita ei tarvi niin sanantarkasti ottaa. Meillä tämä kuopus(kolmas lapsi) rupesi kaikein hitaamin puhumaan mutta koulussa opi keskivertoa nopeammin lukemaan. Minusta riittää tuo käyminen paikoissa missä on muita lapsia.