Moni toitottaa olevansa niin kovin suvaitsevainen OV

mutta omalta osalta voi yrittää välttää niiden siirtämistä eteenpäin esim lapsillensa. Ei yleistyksillä ja ennakkoluuloilla kenenkään elämää paranneta.

Ehkäpä epäilisit tyttäresi seurustelusuhdetta, koska tiedät mielestäsi liian vähän pojasta johtuen hänen kotikulttuuristaan. Erilaisuus on outoa, se on vaikeaa ja aina ei edes sitä pysty hyväksymään. MUTTA rasisti vihaa ihmsryhmää omien ennakkoluulojensa pohjalta. Hän asettaa koko ryhmän tiettyyn muottiin ja sitten oikeuttaa itsellensä vihan tätä oletettua homogeenistä ryhmää kohtaan, antamatta ihmisille oikeutta olla yksilöitä ja poiketa tästä oletetusta muotista. Joskus rasistiset muotit ovat lähempänä ja joskus kauempana totuudesta, mutta ne ovat aina epäreiluja kokonaista ihmisryhmää kohtaan.

Itse suhtauduin aiemmin tosi positiivisetsi romaneihin, mutta asuttuani puoli vuotta kerrostalossa, jossa joka toinen oli romani, en suhtaudu enää niin positiivisesti. Kaikki jutut, mitä romaneista kerrotaan (varastelua lukuunottamatta) osoittautuivat tosiksi. Oli myös ärsyttävää huomata, miten he kohtelivat valkolaista naista, tai miten välinpitämättömiä he olivat muita asukkaita kohtaan.

suvaitsematon. Voin paheksua vapaasti romaneja yms.

Olen itse suomalainen, mieheni on somalialainen ja meillä on lapsi.

Esim. paheksun äitejä jotka juovat alkoholia ja polttavat tupakkaa, samoin isejä. Minusta sellainen toiminta ei kuulu perheelliselle ihmiselle. Itse olemme absolutisteja ja emme polta.

Samoin olen ennakkoluuloinen arabeja kohtaan, koska olen meidän kohdallemme on sattunut sellaisia arabeja jotka halveksuvat mustaihoisia.

Samoin, en pidä tietyn maalaisa mukaan luetteuna suomalaisia, kovin hyvinä aviomiehinä ja isinä, etenkin kun vertaa omaan aivan huippumieheeni.

Pyydän anteeksi näitä ennakkoluulojani ja yritän kuitenkin ottaa ihmisen aina ihmisenä.

Minusta on ihan sama jos ystäväni menee tumman miehen kanssa naimisiin, oman tyttäreni tapauksessa en varmaan hyväksyisi asiaa. Ainakin menisi pitkä tovi asiaa pyöritellessä.



Myös venäläiset saavat karvani nousemaan pystyyn, en siedä heitä ollenkaan! Ryssä kuin ryssä vaikka voissa paistais, tämä on opittu kotonani. Omille lapsilleni en kuitenkaan ole rasistisuuttani kertonut.

että lapsilleni opetan, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. En ikinä puhu ääneen näitä aatoksiani lasten aikana. Toisaalta, olen sitä mieltä, että kun on kyse mm romaneista, ei ole kyse ennakkoluuloista, vaan realismista. Olen vuosien varrella halunnut pitää heistä, olen etsimällä etsinyt edes yhtä romania, josta voisin pitää. En ole onnistunut. En sano etteikö heitä olisi, mutta ryhmänä he ovat.. omanlaisiaan.

ap

Mutta se EI tarkoita, että sen takia pitäisi hyväksyä avoin rasismi.



Eli voimme silti taistella ennakkoluuloja vastaan, vaikka niitä on meilläkin. On vain syytä olla MYÖS itsekriittinen ja kieltää itseltä oikeus ennakkoluulojen hellimiseen.

Yritän siis laajentaa ja kehittää omaa suvaitsevaisuutta sillä olen luonut tietyt näkemykset ja ennakkoluulot kasvatuksen ja ehkä lapsuuden muistojen kautta.



Romanit ovat yksi ryhmä jota lapsesta saakka opin pelkäämään ja " inhoamaan" . Syy oli siinä että kaupungissamme oli reippaasti heidän aiheuttamaa pahaa. He ampuivat ihmisiä, murtautuivat taloihin, hakkasivat tuttaviani ja uhkailivat. Lapsesta asti kuvittelin että he ovat pelottavaa sakkia. Nyt kun olen median kautta ja muualla maailmassa tavannut ja nähnyt heitä, käsitykseni on hiukan muuttunut. Heissä on reilusti myös kunnollista väkeä, mutta omassa kotikaupungissani asuu hyvin paha Romani yhteisö. Naiset hakkaavat, huutavat, uhkailevat ja miehet ovat tappaneet ja molemmat ryöstävät sekä opettavat jälkikasvunsa samoille tavoille.

Ja ihan niin kun tossa sanottiin niin osaksi se johtuu siitä, ettei esim tunne jotakin kulttuuria niin hyvin. Ja jos itsellään on huonoja kokemuksia, niin ne usein pysyvät niin kauan, kunnes tulee joku esim saman " ryhmän" edustaja, joka kumoaa ne.



Mutta jos minulla olisikin ennakkoluuloja tai mielipiteitä, koskipa se sitten tiettyjä kulttuureja tai vaikka ammattiryhmää tai mitä tahansa, niin en ikinä lapsilleni veisi eteenpäin tällasta käsitystä, ja todellakin yritän sekä puheillani että käytöksilläni opettaa, että kaikki ovat yhtä arvokkaita.



Sen lisäksi voi olla, etten ns. pidä tietyistä henklöistä tai ryhmittymistä tmv, mutta saatan silti ymmärtää, miksi he käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Ja niin syvästi en ole kenestäkään pitämättä, että toivoisin ties mitä pahaa.