Miten suhtautuisit jos miehesi ryhtyisi kiihkeaksi uskovaiseksi (kristitty)? Kavisi lahes joka ilta kristillisissa tilaisuuksissa julistamassa Sanaa, lukisi jatkuvasti kotona

mitäs lasten kasvatusta se on.

Olen itsekin kristitty ja opetan itsekin lapsilleni kristillisiä arvoja ja tapoja.

en tiedä. Tuntuu aika absurdilta..

Jos noin niin en tiedä. Kärsisin ainakin tilanteesta valtavasti! (mulle kun tulee aina ahdistus jo normaalissa kirkossa!! Se urkumusiikki alkaa vaan ahdistaa ja itkettää.. samoin koko se saarna jne.. )

Joka tapauksessa se olisi vähintään hyvin vakavan keskustelun paikka. Erokaan ei olisi täysin poissuljettu vaihtoehto. Riippuen siitä millaiseen tulokseen keskustelussa tulisimme.

olisi niin hullua!

Olenhan itsekin ko. uskossa.



Jos sen sijaan hurahtaisi jehovantodistajaksi tai helluntalaiseksi tms, niin sitten pistäisin kyllä jarrua, ja irtisanoutuisin kaikesta lapsiin kohdistuvasta uskonnon tuputuksesta -lapset näet seuraavat uskonnossa äitiään.



Vaikea kuitenkaan kuvitella edellä mainittua tilannetta.

Jos olisi tosissaan, ottaisin eron.

Poikani saa ryhtyä vaikka papiksi, jos häntä huvittaa. Hän saa olla uskossa (milläs minä sitä estäisinkään?), mutta niin kauan kun hän asuu kotona niin täällä ei saarnata tms., koska se loukkaa muiden vakaumusta. En minäkään saarnaa satanismista eikä mies ateismista. Keskustella ja väitelläkin toki voidaan!

Hän saisi harjoittaa omaa uskoaan esim. rukoillen, ruokavaliotaan kohtuudella muuttaen, seurakuntailloissa käyden ym., mutta toisen vakaumuksen tuomitseminen on täällä ankarasti kielletty - kaikilta.

terv kristitty jonka miestä ei uskonasiat kiinnosta (ei usko mutta ei väitä etteikö Jumalaa voisi olla, ei vaan koe tärkeänä miettiä asiaa, elää tässä hetkessä ja kovin maallisin arvoin).