Mikä äitiydessä on kamalinta?

kun on tehnyt asiat ihan väärin. Huutanut, melskannut, syyttänyt lasta asioista, joista se ei ole vielä millään lailla vastuussa. :(

2

Äitiys on tuonut suuren pelon sen kalleimpansa menettämisestä. Ei ne ajatukset toki aina mielessä ole, mutta lehtien jutut joita tapahtuu toisille lapsille riipaiseekin nykyään ihan eri lailla. Tai jos pikkuinen sairastaa hiukan pidempään, niin kyllä se huoli kasvaa..



Ps. Onneksi oikoluin tämän väkerryksen. Olin ensiksi kirjoittanut " Tai jos pilluinen..." :DD

koko ajan saatavilla. . .

Minustakin just se riittämättömyyden tunne, kun hermo menee, kun lapsi toimii erilailla kuin toivoisi. Ja se, kun on jatkuvasti vastuussa myös muista kuin itsestään. Huoli tulevaisuudesta eli siitä, millaisessa maailmassa lapseni joutuvat joskus elämään ilmastonmuutoksineen, työelämän vaatimuksineen. Pelko siitä, että lapset sairastuisivat, tai että jompikumpi meistä vanhemmista sairastuisi heidän ollessaan pieniä. Siinä päällimmäisiä...

jatkuva huoli ja pelko lapsen puolesta (välillä tulee mietittyä liikaakin mitä kamalaa voi sattua)..

Ottaisin niin mieluusti toisen kärsimyksen itselleen.

ja se, että ei saa ikinä hengähdystaukoa, vaan joutuu koko ajan olemaan " varpaillaan" ja stressaantunut ja kiinni lapsissa kun kukaan ei auta niiden hoidossa.

yöheräilyt 3-10 kertaa yössä. Vie järjen. Thank God, se aika on jo mennyt ohi!

vauva vaan huutaa eikä nuku öisin ja itse on TODELLA väsy.

Ja tietenkin totaalinen vastuu pienestä ihmisestä.

niin siinä on kohtaus, jossa lapsettomuudesta kärsivä nainen kieriskelee pahassa olossaan. Naapurin väsynyt äiti vauvansa kanssa sanoo jotenkin niin, että sinä et tiedä minkälaista lasta on rakastaa, miten helvetin kipeää se voi tehdä.



Se on hyvin sanottu. Rakkaus lapseen voi tehdä myös kamalan kipeää.

kun tuntuu siltä että oma sydän särkyy miljooniksi palasiksi kun ei voi ottaa pieneltä kipua pois vaikka kuinka tahtoisi.

ilman että kuuntelee oven läpi mitä lapset touhuavat

Huoli kaikesta mahdollisesta kamalasta mitä voi sattua lapselle ja huoli siitä miten siitä selvittäisiin. Kamaluuksia kun on niin monenlaisia:((( Huoli myös siitä, millaisessa maailmassa lapset ja heidän lapsensa joutuvat elämään tulevaisuudessa.

En jaksa olla lapselle tarpeeksi läsnä, en anna tarpeeksi terveellistä ruokaa vaan annan napostella ties mitä, annan katsoa liikaa piirrettyjä, en jaksa leikkiä jne.



Silti olen hänelle rakkain ihminen.:)

monet pelkää, että lapselle tapahtuu jotain. mä taas pelkään, että mulle tapahtuu jotain ja lapsi jää yksin, kun ei oikein ole sukulaisiakaan, kenelle lapsi siinä tapauksessa menis.

vaikka ajattelisikin lapsesta huolehtimisen kannalta.