Miksi kohdallasi päädyttiin hätäsektioon?

Lapsivedet menivät, seuraava päinä käynistettiin, kaikki sujui hyvin. Kohdunkaula hävinnut kokonaan ja olin 6cm auki. Ehdotettiin epiduraalia, ja otin sen.

Olo oli mitä mainioin. Kunnes tuli supistus joka ei loppunutkaan. 10 kestettyä aloin miettimään että onko tämä nyt enää normaalia, pyysin kätilön paikalle.

Hän katseli käyriä. Minua alkoi jo sattumaan. Lääkäri kutsuttiin paikalle. Sain pariinkiin otteeseen lisää epiduraalia ja supistuksen esto lääkitystä. Mutta tuo samasupistus oli edelleen päällä eikä lauennut. Ja minua sattui kokoajan entistä enemmän.

Tässä vaiheessa olin jo niin pahassa kipushokissa etten enää tajunnut mistään mitään.

Vauvalla oli ilmeisesti kaikki kokoajan hyvin.



Mutta päätös sektiosta tehtiin ja minut juoksutettiin leikkuriin.



Siellä oli sitten vahvistunut lääkärin epäilyt.



KOHTU REPESI



Kaikki onneksi päättyi hyvin koska pääsin niin nopeasti leikkaukseen. Sekä minä että vauva voitiin hyvin ja ollaan kunnossa

käynnistettiin viikolla 41+6, eipä kauhaa ehditty siinä äheltämään kun lapsen sydänäänet laski alle 60 eikä nousseet sieltä enää --> lääkärin päätöksellä hätäsektio. TODELLA vauhdilla mentiin, joku jutteli jälkeenpäin, että pojan henki oli minuuteista kiinni. Syntyikin sitten aika sinertävänä ja velttona kaverina. Onneksi siitä tokeni ja on nyt reipas ja meneväinen melkein 6-vuotias vauhtiville :)

kohdun repeäminen. Saatiinko se jollakin lailla paikattua vai oliko edessä kohdun poisto? Oliko pahakin repeämä?

Repeämä oli suht pieni, vain muutamia senttejä ja kun pääsin tosiaan niin nopeasti leikkuriin.



Saatiin paikattua ja voin vielä saada lapsia. Supistella ei vaan saa yhtään. Jos, ja toivottavasti saadaan vielä kolmas lapsi niin hän syntyy sitten viimeistään rv 38 suunnitellulla sektiolla.



Jos on isompi repeämä niin sittenhän voi tulla lapsenteko kielto ja jopa kohtu poistaa kokonaan.

Mutta minulla kävi todella hyvä tuuri.



Jos olisi leikkuriin pääsy kestänyt kauemmin olisi voinut sekä minulta että vauvalta henki mennä. Jos olisi esim oltu kotona.

Luojankiitos oltiin sairaalassa valmiiksi ja kätilö ja lääkäri toimivat nopeasti.



Näin jälkikäteen ollaan naureskeltu. Tai mies on kertonut että kun läksivät kiidättämään minua synnytyshuoneesta pois ja joku oli ollut käytävällä edessä niin kätilö oli ihan kironnut niitä väistämään helvetin nopeasti.





t: se jolta kohtu repesi

hätäsektioon

eli siis vauva oli perätilassa ja sit just kun pääsin sairaalaan sisään niin supistaessa vauva potkaisi kalvot rikki ja samalla jalan ulos. Minulla supisti ja ponnistutti yhtä aikaa, pelko kai on silloin et napanuora voi luiskahtaa ulos. Hätäsektioon mentiin ja vauva oli papereiden mukaan 6 minuuttia lapsiveden menosta jo ulkona. minusta se on tosi ihmeellistä et kaikki voi tapahtua tosiaan noin nopeaa.

vauvan sydänäänet laski yhtä äkkiä ja sen seurauksena tuli hätäsektio

maailmaan korva edellä eikä mahtunut. Minä väsyin ja lapsen sydänäänet laskivat - siinä syy.

samalla kertaa :-)

Käynnistetyistä synnytyksistä suhteessa huomattavasti suurempi osa päätyy sektioon kuin ns. luonnollisesti käynnistyneistä synnytyksistä. Lopputuloksena voi käynnistämättäkin aina olla joko alatiesynnytys, kiireellinen sektio tai hätäsektio. Sitten on vielä suunnitellut sektiot, eli sektioitakin on kolmenlaisia (kokemuksista tai syistä puhumattakaan). Oma synnytyslääkärini sanoi ihan suoraan, että kannattaa ennemmin vain odottaa mahdollisimman kärsivällisesti synnytyksen alkamista itsekseen kuin lähteä käynnistelemään sitä keinotekoisesti, jos tuohon käynnistykseen ei ole pakottavaa syytä (lapsi tai äiti voivat vaarallisen huonosti).



Monesti kuulemma odottavan äidin kroppa on viisaampi kuin mitkään mittarit! Eli jos synnytys ei käynnisty, on siihen usein järkevä syykin, joka sitten johtaa liian usein suunnittelemattomaan sektioon (joko kiireiseen tai hätäsektioon), kun esim. synnytys ei käynnistyksestä huolimatta etenekään tai vauvalla onkin tarve päästä maailmaan äkkiä mahan läpi ennemmin kuin alateitse.

Hätäsektioon jouduttiin, koskä käynnistystä lykättiin liikaa. Istukka oli liian huonossa kunnossa kestääkseen synnytyksen. Joten ei se kroppa aina tiedä parasta synnytyksen käynnistysaikaa.