Mitä tapahtuu silloin kun ihminen " romahtaa" ? Mitä se tarkoittaa käytännössä?

tai ahdistus kasvaa niin suureksi että itsemurha tuntuu ainoalta mahdollisuudelta.



Esimerkiksi...

Mun ystävän kohdalla se meinasi eräänä yönä totaalista romahdusta. Loputonta itkua ja meni kaivelemaan keittiön laatikoita etsien veistä tai mitä vaan jolla avata ranteet. Samaa tietä toimitettiin se sairaalaan päivystyksenä. Ei ollut mitään tolkkua hänen toimissaan.

Esim. pitkään suruaan hautonut ihminen lopulta päästää sen valloilleen.

Olin vuoden elänyt kovissa paineissa ja unohtanut huolehtia itsestäni huolehtiessani muista.

Mutta ei varmaan mene kauaa kun minä romahdan, nyt jo ahdistaa niin että rintaa puristaa ja kädet tärisee...

ensihoidossa se tarkoittaa sitä, että potilaan peruselintoiminnot loppuvat tai merkitsevästi heikkenevät

Pohdin juuri tätä itse. Mitä tapahtuu, kun ei-psykoottinen ihminen romahtaa henkisesti, kun voimat loppuu stressin takia.

Alanko täristä , itkeä, raivota, hypätä parvekkeelta, menetänkö tajuntani, saanko paniikkikohtauksen, riittääkö happi, "hajoaako" pää vai ottaako rinnasta. Huomaako sen ulospäin. Parempi olisi itse kävellä vielä päivystykseen ja kertoa omin sanoin. Kuin, että ambulanssilla viedään. Tietääkö ihminen etukäteen tietää, että esim. 877viiden minuutin kuluttua romahtaa.

Tervehdys.

Juuri täsmälleen samaa mietin minä. Soitin sairaanhoidon neuvontaan ja kysyin,  että mitä tapahtuu silloin kun romahtaa - siis stressin seurauksena, ei-psykoottisena, täysipäisenä siis, niin että tietää ja osaa kertoa miltä tuntuu ja tapahtuu.  Hermoromahdus eli psyykkisten voimien äkillinen uupuminen.

1) Sitä ei tiedä minuuttia eikä viittä minuuttia etukäteen. 2) Jos tietää, että voi vahingoittaa itseään tai muita,  niin silloin heti päivystykseen. 3) Ihminen voi esim. heittää kaikki vaatteensa pois ja lähteä alasti ulos kävelemään - oireiluja oli kuulemma kymmeniä eri tapoja. 4) Kehon omat itsesäätelyjärjestelmät, joiden tehtävä on pitää yllä kehon tasapainoa automaattisesti,  voivat mennä niin sekaisin, "shokkiin", että ihminen voi saada voimakkaan psykosomaattisen kohtauksen: tärisee, henki ei kulje, rinnasta ottaa, itkee, on kauhua - silloin hätääntynyt lähimmäinen esim. kadulla soittaa ambulanssin. Silloin ollaan kuitenkin jo pitkällä, jos sen noin selvästi jo päällepäin huomaa - eikä se ole kivutonta - se on kauhua. 

Neuvonta oli kymmenen pisteen tasoa.  Sanoviat, että parasta olisi itse kävellä omin jaloin, niin kauan kuin pystyy, päivystykseen. Niin minulle sanottiin. Ja kertoa heille sama kuin mitä puhuin puhelimessa.

Noh - menin taksilla. Mutta - koska en ollut vaarallinen itselleni enkä muille, niin eihän siellä sisälle päässyt. Tragikoomista. Terveyskeskusken kautta kehottivat. Tosin. Päivystyksessä ollessani sinne tuotiin jo sinä aikana kaksi psykoottista ihmistä.  Aloin ymmärtää, että koska näinkin täysipäisenä itse tulin, niin olen terveimmästä päästä - ei sinne mahtunut. Muutoin palvelu oli hyvää ja supportiivista. Tulin siis ratikalla kotiin.

Pelkäänpä pahoin, että minun kohdallani se on ambulanssilla sitten kun joku ympärillä pelästyy. se kun ei yleensä ulospäin näy.