Mitä tekisitte mun tapauksessani?

Tiedän itsekin..että erota täytyy. Yksinäinen vanhuus edessä 15 kissan,kun lapsukaiset lähtee maailmalle. Ei 30v yh taida miestä löytäää.enkä kyllä haluakaan

haikailee sen hempkan perään, ni ei oikein mahollisuuksia mun mielestä oo. Jos muutenkaan. Mut jaksamista kovasti!

Katso tilannetta jonkin aikaa ja mieti pystyttekö elämään yhdessä. Ajan kanssa sulle selviää todelliset tunteet miestä kohtaan ja sulle hänen. Älä hätiköiden tee eropäätöstä.

Mulla eroprosessi vei vuoden ja sitten kun se lopullinen päätös tehtiin niin se oli helpotus molemmille.

Mene päivä kerrallaan ja katso mihin tilanne ajautuu.

Halusin antaa lapsilleni perheen, kokonaisen ja ehjän kokonaisuuden. Syyllisyys oli valtava, kun tajusin ettei asiat mene niin. Meillä ei ollut suhdetta, oli muuta. Käytiin perheterapiat ja muut jaerottiin lopulta. Edelleen koen syyllisyyttä siitä, etten onnistunut, mutta silti lapsille on parempi, että sen ajan kun ollaan jutuissa isän kanssa, asioista puhutaan ja välit on hyvät.



Voimia ja rohkeutta.



Mullakin on kolme lasta ja toki toivon, että joskus olisi ehkä mieskin, mutta kriteerit on kovat, ellei mahdottomat. Lapset on tärkeimmät asiat mulle, en aio niille esitellä eri miehiä.

voi ihan hyvin löytää uuden kunnollisen miehen, älä sitä murehdi!

Mutta harkitse silti tarkkaan, mitä teet. Olipa ratkaisusi mikä tahansa, helppo se ei tule olemaan.

Voimia päätöksentekoon.

Niin kauan kun on tahtoa rakastaa, vaikka ei rakastaisikaan juuri sillä hetkelllä, on yritettävä.