Ma en jaksa enaa! Taas toinen lapsi sairaana. Elokuusta lahtien on ollut vain 1 viikko, jolloin molemmat olisi olleet terveina. Nyt viimeiset 4 paivaa oltiin vihdoin kaikki tervei

Lapsi on ollut lokuusta asti kipeänä ja minä kotona. Ensin oli keuhkoputkentulehdus, sit angiina ja erittäin paha vatsatauti (oksensi 5 päivää) ja nyt taas maanantaista alkaen angiina ja eilen oltiin sairaalassa ja angiina parantunut mutta iski keuhkokuume. Lapsi on reilut 2v ja on nyt sit kotona vuoden loppuun asti. Lapsi on siis osapäivä tarhassa. Onneksi en ole vielä löytänyt töitä sillä olisin voinut olla tänä syksynä töissä n. 2 viikkoa. Luulen et selvitään tän keuhkokuumeen kanssa kotona mut huomenna tehdään päätös jos joudutaan sairaalaan tai ei. Yleensä keuhkokuume on tois puoleinen mutta meillä se on molemmilla puolilla keuhkoissa. On joo rankkaa ja joutuu itsekkin oleen sisällä tosi paljon ja yöllä heräileen antaa lääkettä 4h välein.

Mutta älä silti noin negatiivisesti ajattele, kyllä ne sairastelut loppuu. Yritä hankkia itselles jostain jaksamisapuja. =)

ulkomaankomennuksella, tulee jouluna kotiin, ei pääse ennen.

Ymmärrän paremmin kuin hyvin fiiliksesi. Nyt tarvitset ehdottomasti jotain apujoukkoja jelppimään, vaikka sitten kauempaakin, jos sulla ei ole miestä tai esim. mummi/kummi/naapuriapuja käytettävissä. Ja ota yhteyttä vaikka neuvolaan ja kysy kotiapua, jos et jaksa. Oikeasti pää hajoaa, jos on a) jatkuvasti huolissaan, b) univelka vain pahenee ilman kunnollisia katkoja, c) ei pääse ns. normaaliin arkeen ulkoiluineen ja ihmisten näkemisineen juuri ollenkaan kiinni ja d) kaiken lisäksi on yksin tilanteessa.



Itse koin seinien kaatuvan päälleni pelkästään siitä, kun lapset on meilläkin sairastelleet syyskuusta lähtien vuorotellen. Terveitä jaksoja on meilläkin ollut max. viikko, yleensä muutama päivä kerrallaan. Ja huolikin on välillä ollut kova, kun on ollut muutakin kuin perusnuhaa liikkeellä :-/ Ja tämä univelan määrä...zzz... Ja meillä sentään on paitsi kaksi vastuuta tasapuolisesti kantavaa vanhempaa myös paljon muita läheisiä apujoukoissa arkea tukemassa. Lähettelen tosi paljon voimia ja jaksamisia sulle! Joskus se sairastelukierre ihan väkisinkin katkeaa, vaikka ajatus ei ehkä juuri nyt vakuutakaan. Tsemppiä!!

Vaikka et raaskisikaan antaa lapsianne muiden hoiviin kipeinä, ota silti apua vastaan. Anna muiden käydä kaupassa ja apteekissa, tehdä teille ruokaa, pitää edes sen verran seuraa lapsille, että voit itse välillä ottaa päiväunet jne. Apua saa vain, jos uskaltaa pyytää ja on valmis sitä ottamaan vastaan. Toivottavasti saat jelppiä! Kannattaa myös yrittää jaksaa tsempata käsienpesussa, pitää terveenäkin mahdollisimman paljon taukoa muiden ihmisten näkemisestä vähän aikaa (vaikka se ahdistaakin vielä enempi) ja syöttää lapsille muodossa tai toisessa paljon c-vitamiinia (jopa mehujen muodossa, vaikka lapset onkin pieniä). Ei se meillä juuri ole auttanut, mutta toivossa on hyvä elää... Ainakin tulee sellainen olo, että edes yrittää voittaa pöpöt ;)



Ja nyt: mars nukkumaan siitä!!! Univelka tekee kaikesta paljon raskaampaa...

Sairastako itsekin kun noin paljon olet laihtunut? Tsemppiä, koita jaksaa ja vaadi apua, kyllä sitä saa kun jaksaa kysellä.

Meillä oli koko viime talvi tuota, loputonta sairastelua. Toisen lapsen allergiat ym. selvis vasta tosi myöhään, siihen päälle perus korvakierteet, noro-virukset sun muut...Olin aivan loppu, mitään apua en saanut...Neuvolan kautta tuli vaan joku sosiaalitantta tunniksi löpisemään ettei rahkeet riitä auttaa mitenkään, anopin kun sain meille, halusin vain puistella mun kanssa petivaatteita vaikka pyysin monta kertaa että saanko mennä edes hetkeksi nukkumaan....



VOIMIA!

hän myös varmaankin tienaa hyvin. Eli palkkaa apua sinne sillä rahalla. Enkä kyllä käsitä, miksi olette tuollaiseen lähteneet tuossa perhetilanteessa!

minä ajattelin aivan samoja asioita kuin 12. Eli rahalla me muutkin apua palkataan, vaikka mies on ihan kotimmaassa vain töissä. On vain mietittävä, millä sen sairastelukierteen saa katkaistua, ja sitten tehtävä kaikki mahdollinen sen eteen.



Minua itseäni on rassannut eniten se, että olen itse jatkuvasti sairaana. Homemittauksistakin jo puhuin miehelle, mutta hän tyrmäsi hometaloajatukseni, kun just on kaikki rempattu, eikä siinä yhteydessä löytynyt mitään sellaisia vikoja.



No olen sitten syönyt c-vitamiinipitoista ruokaa. Olen hankkinut lapsille (1 v ja 3 v) palkallisen hoitajan, jotta pääsen lenkille kohottamaan kuntoa. Olen ostanut uuden ja paremman imurin, jotta sisäilma olisi puhdasta. Ja kun lapset ovat sairaana, niin pysytään kotona niin kauan, että saavat kunnolla parantua.



Nyt olen ollut kolmisen viikkoa terveenä. Lapset kyllä on tällä hetkellä flunssassa, mutta sen jaksaa ihan hyvin, kun itse on terveenä.



Kaikkein tärkeintä on, että sinä huolehdit itsestäsi. Ja tosiaan se mietityttää minuakin, että miten suunnittelitte selviävänne lasten sairasteluista ja muusta, kun mies on poissa. Mitä suunnitelmia teillä oli tällaisen varalle? Oletko toteuttanut niitä suunnitelmia?



Vai oliko suunnitelmanne vain se, että sinä jaksat yksin, etkä tarvitse apua. Jos oli, niin se oli huono suunnitelma, ja nyt on kiireesti luotava uusi.



Sun on nyt tehtävä asioillesi jotain. Pelkkä itku ei auta mitään.

Eikä kukaan ole edes aivastanut sen jälkeen... Yleensä on tähän mennessä ollut kakaroilla jo 2 räkätautia :)



http: //www. lrworld. com/lrweb/index. php?id=12648 (suomenkielinen)

Vierailija:

hän myös varmaankin tienaa hyvin. Eli palkkaa apua sinne sillä rahalla. Enkä kyllä käsitä, miksi olette tuollaiseen lähteneet tuossa perhetilanteessa!

Vierailija:

minä ajattelin aivan samoja asioita kuin 12. Eli rahalla me muutkin apua palkataan, vaikka mies on ihan kotimmaassa vain töissä. On vain mietittävä, millä sen sairastelukierteen saa katkaistua, ja sitten tehtävä kaikki mahdollinen sen eteen.

Minua itseäni on rassannut eniten se, että olen itse jatkuvasti sairaana. Homemittauksistakin jo puhuin miehelle, mutta hän tyrmäsi hometaloajatukseni, kun just on kaikki rempattu, eikä siinä yhteydessä löytynyt mitään sellaisia vikoja.

No olen sitten syönyt c-vitamiinipitoista ruokaa. Olen hankkinut lapsille (1 v ja 3 v) palkallisen hoitajan, jotta pääsen lenkille kohottamaan kuntoa. Olen ostanut uuden ja paremman imurin, jotta sisäilma olisi puhdasta. Ja kun lapset ovat sairaana, niin pysytään kotona niin kauan, että saavat kunnolla parantua.

Nyt olen ollut kolmisen viikkoa terveenä. Lapset kyllä on tällä hetkellä flunssassa, mutta sen jaksaa ihan hyvin, kun itse on terveenä.

Kaikkein tärkeintä on, että sinä huolehdit itsestäsi. Ja tosiaan se mietityttää minuakin, että miten suunnittelitte selviävänne lasten sairasteluista ja muusta, kun mies on poissa. Mitä suunnitelmia teillä oli tällaisen varalle? Oletko toteuttanut niitä suunnitelmia?

Vai oliko suunnitelmanne vain se, että sinä jaksat yksin, etkä tarvitse apua. Jos oli, niin se oli huono suunnitelma, ja nyt on kiireesti luotava uusi.

Sun on nyt tehtävä asioillesi jotain. Pelkkä itku ei auta mitään.

meilä on ollut jo vuoden verran kaikkea. Lapset aloitti tarhan, ja sen jälkeen ollaan sairastettu aivan järkyttävän paljon. Itse jouduin nyt pitkälle sairaslomalle. En tiedä, kolmatta kuukautta on flunssaoireita, välillä parempi olo, välillä pahe,mpi.



Miten sitä voi enää edes kuntoutua?

Ihan omasta kokemuksestani kerroin, mikä on mun mielestä paljon fiksumpaa kuin se, kun kerrotaan naapureiden kuulemma mahdollisesti saaneen apua homeopatiasta. Sellaisia viisauksiahan täällä enemmänkin kerrotaan.