Kohtelevatko isovanhemmat lastenlapsiaan tasapuolisesti?

Mutta tarvitseeko kohdella? Esim. lapsenlapsien ikähaitari aika iso. Teineille isovanhemmat jakelee tuon tuostakin rahaa, meidän 2v naskalille riittää yksi karkki karkkipussista mummon kaapista.



Ja me asutaan isovanhemmista kaukana, se on aiheuttanut sen, ettei isovanhemmat tunne esim. lasten toivelahjoja eikä sitä, mistä tykkäisivät. Mutta lähellä asuvat ovat tässä etulyöntiasemassa. Ei sekään harmita, näin se vaan on ja mielestäni kuuluukin olla. Parastaan yrittää isovanhemmat kaikkien kanssa, ympäristötekijöille ei aina vaan voi mitään.

Tästä olen naputtanut miehelleni heti kun lapsemme syntyi. Olen ollut eroamassakin jo sen takia, että anoppi suosii miehen vanhempia " avioerolapsia" ja ostaa heille säälilahjoja. Isommat saavat tietokoneita, polkupyöriä, pelikonsoleita. Meidän yhteinen uusioperhelapsi saa tyytyä halpahallin yöpaitaan ja johonkin halppisleluun. Eroan oikeasti joulun jälkeen jos homma toistuu tänä jouluna.

Tarkoitan, että se ei haittaa sinua -ympäristötekijöille ei voi mitään jne. Osaisinpa itsekin! Harmittaa vietävästi, että siskoni lapset saavat kaiken mahdollisen hoitoavun vanhemmiltani ja samalla lahjovat heidät vähän väliä. Puhumattakaan synttäreistä tai jouluista. Saavat enemmän ja arvokkaampia lahjoja kuin meidän tyttö. Harmittaa vietävästi!

Lapset kun kasvaa niin tajuaa myös asian varmasti. Voipi jäädä sitten mummin luona vierailut vähiin... Ja voi kun olisikin kyse jostain lahjoista! Mä en edes tiedä mitä se ostaa muille kuin omilleni, eikä niin väliäkään. Mummi ei vaan aina esim. muista puheissaan yhden lapsenlapsensa olemassa oloa...

Tässä pari esim lahjoista. Veljeni vaimo kertoi kysyttäessä isovanhemmille mitä heidän lapset tarvitsisi joululahjaksi. Mummo osti toivotut lahjat. Osti myös meidän lapselle lahjan, luistimet, mitä ehdotin. Mutta osti myös veljeni lapselle lisäksi luistimet kun meidänkin sai. Eikä kyse ollut siitä että lahjat olisi olleet eri arvoisin, suunnilleen saman hintaisia olivat. Synttäri lahjaksi toivoin talvikenkiä(lapselleni), mutta eihän niitä voinut ostaa kun ei ole pojillekaan ostanut kenkiä. Lienee turha sanoa että ei kuitenkaan osata meidän lapselle vastaavasti samonja lahjoja mitä veljeni lapsille. Mistäköhän tämä johtuu??? olen hieman ihmeissäni.

harmittaa minuakin, mutta en ole asiasta maininnut. Sama koskee lasten hoitoa. Pojat siellä tämäntästä. itse en kehtaa hoitoa pyytää jos ei ole ihan pakko. Vanhempani sairaseläkkeellä ja tiedän että seuraavan päivän syövät särkylääkkeitä.

Muita lapsenlapsiaan haluaa nähdä, mun lapsia ei (ollaan erottu heidän isänsä kanssa), ei oo nähny kolmeen vuoteen eikä kertaakaan kysellyt mitään lapsista. Muut lapsenlapset " kaikki kaikessa" . Et on aika pieni murhe tuo lahjojen ostaminen...

Olemme itse valinneet sen, että tämä sukuhaara nyt muuttaa etäämmälle ja se toki vaikuttaa sukuyhteyksiin. Tarkoitus on viedä omat lapsemme tuppukylästä maailmalla ja saada ajatusmaailmaansakin vähän avarrettua. Jos se on tuon hinta, että sukuyhteydet löystyy, niin sitten löystyköön. Lapsemme tulee saamaan paljon paremman elämän kuin siellä korvessa työttömyyslukujen ja ankeuden hipoessa tähtiä. :)



Terv. 3

Todellakin, ihailen suhtautumistapaasi :) Meillä on se tilanne, että välimatkat eivät ole pitkiä, mutta sisareni osaa vetää oikeista naruista ja häntä kyllä autetaan ja hänen lapset saavat kaiken. Kuten sanoin, harmittaa hurjasti, mutta minkäs teet...? Kommentteja? Ehkäpä tässä itsellä on sellainen kateuskin tässä asiassa...!