Millainen on ollut tukalin kulinaristinen tilanteesi?

Olen moniruokainen ja ennakkoluuloton.



Koulussa oli kerran perinneruokapäivä ja limppisoppaa, sitä en voinut edes kuvitella syöväni. Mutta ei ollut pakko, eikä siis tukala tilanne.

1) isäni tädin luona ollessani pieni: sain lautasellisen muusi ja lihapullakastiketta. Ruoka oli ihan ok, mutta lautasen tyhjentyessä huomasin haarukan osuvan johonkin röpelöiseen... Lautasen pohja oli täynnä kuivunutta ruokaa! Myöhemmin näin, miten tiskaus tapahtuu: nopea huuhtaisu ja kaappiin.



2) seurustelumme alkuvaiheessa anopin luona: anoppi oli tehnyt joulukinkun jämistä hernekeiton. Ensin näin, kun nosti luun kattilasta roskikseen ja sitten lappasi lautasen täyteen hailakan vihreää lientä, jossa ui muutama yksinäinen herne ja jokin pieni lihanroipe.

kebabista nousi puoliväliin syötyä pitkä musta hius.



okei mä taidan olla hemmoteltu, mutta toi on kyllä pahin.

Olisin kyllä kuollut tai ainakin oksentanut mahalaukun ulos jos olisi käynyt noin, siis työnyt vanhalta likaiselta lautaselta. Käytkö vielä terapiassa, pystytkö syömään enää mitään vai oletko letkuruokinnassa?

ope pakotti syömään perunasalaattia jonka sit oksensin lautaselle. Tais olla muittenkn ruokahalu mennyttä siltä päivältä. Muuten ei oo mitään ihan hirveetä eteen sattunut, ei edes ulkomailla reissatessa.

8:

...ope pakotti syömään perunasalaattia jonka sit oksensin lautaselle.

mulla on ollut pienestä pitäen herkkä maha, jos jokin ruoka pikkasenkin epäilyttää, tulee heti oksennus. tosi noloa kieltäytyä melkein joka paikassa kyläillessä edes maistamasta jotain ruokalajia. isänpäivänä oli kyllä mukavaa sanoa faijan uudelle korppikotkanperseelle että oksennan sopan sun päälle jos pakotat mut sitä maistamaan! ja lapset nauro !!! :D

Yleensä tykkään homejuustosta, mutta tuo maistui niin voimakkaasti.. Kävin salaa pistämässä sen pöntöstä alas ja anoppi huomasi.....

Läpikypsä maksapihvi on kamalan makuista.

lihapiirakka jossa oli homehtunut nakki sisällä. En syönyt nakkeja yli 10 vuoteen tuon jälkeen. Myös veri- ja maksaruokien syöminen ekaluokkalaisena oli järkyttävä kokemus kun opettaja haukankatseellaan seurasi pöydän päästä että kaikki syö kaiken. Onneksi äiti pelasti tilanteen tokalle mennessäni ja kirjoitti opettajalle ja keittäjälle lapun että minä en saanut syödä veri- enkä sisäelinruokia uskonnollisista syistä.

juu olis kyllä voinut olla hiukan sivistyneempi, mutku se ei aita kyseiseen henkilöön! se akka on niin kauhee komentelija ettei toista! se on haukkunu mut niin monta kertaa, suoraan päin naamaa ja selän täkänä mun sukulaisille, että en arvosta sitä tippaakaan, eikä mun lastenkaan tarvitse! monesti olen suoraan sanonut sen kuullen lapsilleni ettei sitä tartte totella kun se on kovistellu lapsilleni.

syömään. en lapsena syöny lihaa, veriletut kauhun paikka. monta välituntua istuin ruokalassa kun en syönyt.

rapujuhlien, taisi olla pilaantunut rapu:( Onneksi muut humaltuivat sen verran nopeasti ettei mun örkkimiseni haitannut ketään, tuskin edes huomasivat. Lähes 12h meni ykätessä........ sen jälkeen ei ole ravut maistuneet

ja jäin sinne yöksi koska perheessä oli ikäiseni tyttö jonka kanssa ystävystyimme heti. Aamulla emäntä oli lappanut valmiiksi lautasellisen kaurapuuroa. Sulkeuduin vessaan, en kestä nimittäin puuron hajuakaan.



Sama juttu pottujen kanssa, tai yleensäkin kasvisten jotka kypsennetään ja ne lilluvat suolaisessa tai maustetussa liemessä. Hyi hitto. Enää en viitsi olla edes kohtelias vaan jätän syömättä.



Sairaalaoloissa viili, keitot, levitteet, makkarat... Aaina saa olla selittelemässä.



Olen 30+, suht´teellisen terve enkä kärsi syömishäiriöistä. Miksi kaikki pitää kypsentää suolan, kerman ja rasvan kanssa ällöttäväksi, tahmaiseksi ja niljakkaaksi ja sitten taivastella että miksiköhän tuo ei syö... Pelkkä hienotunteinen huomaamattomuuskin riittäisi :)



Nuo kaiken maailman haggisit ja steak- and kidneypiet ovat tietysti asia erikseen, hankalia tilanteita itse kullekin...

kun kävin aikuisiällä vanhan hoitotätini luona kylässä ja hän tarjosi perunoita ja MUNUAISKASTIKETTA. Täti ei ole ikinä ollut mikään kummoinen kokki mutta tuo oli ihan yliveto. En voinut muuta kuin kyyneleet silmissä nieleskellä sitä, en voinut pahoittaa tätiliinin mieltä.