Lue keskustelun säännöt.
Raivoavatko lapsenne kotona?
07.11.2008 |
purskahtaa itkuun kun oikein harmistuu. Toinen poika (7) itkee ja saattaa korottaa ääntään ja motkottaa , kaksoisveljensä taas ei suuttuessaan saa puhuttua mitään vaan huutaa ja painuu omaan huoneeseen, paiskaa oven kiinni ja saattaa heitellä tyynyjä ym ympäriinsä.
Kommentit (6)
Joskus sanon että menetkös muualle kiljumaan, mulla särkee päätä, enkä jaksa kuunnella. Se ei tietenkään auta mitään, vaan kiljuja parkkeeraa nenän eteen huutamaan entistä enemmän. Erityisesti mun kuusivuotias tyttöni harrastaa tätä. Yritän kyllä kertoa, ettei ole ihan pakko saada aina itkupotkupaniikkikuolakiljuraivaria esim. yleisillä paikoilla, mutta ei lapsi sille tunnu mahtavan yhtään mitään.
Tunteita saa kyllä näyttää meidän perheessä, siitä en rankaise. Jos aletaan raivotessa mäiskimään sivullisia, niin siihen puutun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ohjaan raivoajan omaan huoneeseensa karjumaan, seurailen tilannetta ja kun lapsi on valmis, saa tulla halimaan ja juttelemaan. Jos lapsi alkaa raivoamaan jostain aivan absurdista asiasta, saatan käskeä lopettamaan tai sanoa, että on aivan älytöntä suuttua tuollaisesta. Suuttuneenakaan ketään ei saa satuttaa tai rikkoa paikkoja tai tavaroita, niistä tulee rangaistus, mutta pelkästä raivoamisesta/suuttumisesta/kiukuttelusta en rankaise. Itse olen nimittäin kasvanut sellaisessa ilmapiirissä, jossa kaikkien negatiivisten tunteiden näyttäminen oli kielletty eikä niistä koskaan puhuttu. Vielä nykyäänkin minun on tosi vaikea käsitellä omaa suuttumustani tai mielipahaani ja tätä en kyllä halua lapsille. Hieman on helpottanut se, että kun pinna alkaa esim. lasten kanssa kiristyä, sanon ihan ääneen, että "nyt äitiä suututtaa", mutta edelleenkin minun on kamalan vaikea puhua negatiivisista asioista kenellekkään tai ottaa kokemiani epäkohtia esille.
Jos huutaa pitkään, käsketään omaan huoneeseen. Jos on saanut monta raivaria päivän aikana jaa muutenkin kiukutellut paljon, niin silloin kyllä jossain vaiheessa palaa käämi ja käsken olemaan hiljaa. Aika usein jälkikäteen puhutaan asioista (aina ei ole tarvetta), siitä mikä kiukutti, miksiä äiti sitten suuttui jne.
Muuten lapsi näyttää kiukkuaan lähinnä läpsimällä hiljaa (ei siis hakkaa täysillä) jotain sohvia, nukkea tms. mikä on lähellä tai "syyllinen" kiukkuun (ei ihmisiä koskaan), tai heittää pois sen mikä on kiukuttanut (esim. vaate joka ei mennyt nuken päälle).
Tai oikeastaan, saavatko raivota vai käskettekö heidän olla hiljaa? Tai näyttävätkö muulla tavoin pahaa oloaan? Millä tavoin?
Meillä huutavat vuorotellen kaikki. Kireimpinä aikoina vähän väliä joku ja toisinaan menee viikko tai kaksikin ettei kukaan saa suurempaa raivaria. Olen kuitenkin ajatellut, että paha olo pitää päästää ulos. Jossain vaiheessa, kun huutoa kestänyt tarpeeksi, voin käskeä toiseen huoneeseen raivoamaan. Lapsien iät 3-9-vuotta. Miten teillä muilla?
että pikkuinen suutuspäissään hakkaa päätä kaapin oveen, seinään tai lattiaan (taino.. mihin tahansa mikä siinä nyt sattuu olemaan lähellä..?)
Tarkoitan nyt lähinnä tuollaisia 1v ja siitä vanhempia..
tunteita täyty elää läpi ja käsitellä, eli ns. päästää ulos jotenkin, mutta kiukuttelu kiukuttelun vuoksi ei ole mielekästä. Eli kyllä lapsenkin täytyy oppia, miten niitä kiukun ja vihan tunteita käsitellään - ja sitähän ei pelkkä raivo ole ollenkaan.
Tai oikeastaan, saavatko raivota vai käskettekö heidän olla hiljaa? Tai näyttävätkö muulla tavoin pahaa oloaan? Millä tavoin?
Meillä huutavat vuorotellen kaikki. Kireimpinä aikoina vähän väliä joku ja toisinaan menee viikko tai kaksikin ettei kukaan saa suurempaa raivaria. Olen kuitenkin ajatellut, että paha olo pitää päästää ulos. Jossain vaiheessa, kun huutoa kestänyt tarpeeksi, voin käskeä toiseen huoneeseen raivoamaan. Lapsien iät 3-9-vuotta. Miten teillä muilla?