Tulipa paha mieli kaverin kyläilystä... :-(

Kaverini meni vuosi sitten naimisiin ja nyt heille odotetaan syntyväksi ensimmäistä yhteistä lasta (ystävälläni on jo lapsi edellisestä suhteesta). Hän soitti muutama viikko sitten ja pyysi saada lainaan meiltä mm turvakaukalon, vaunut, vauvanvaatteita ja muuta tavaraa, jotka meiltä jää pian käyttämättä kun nuorimmaisemme kasvaa niistä ulos. Lupasin toki, vaikka hieman ihmettelinkin kun emme ole olleet hänen uuden suhteensa aikana kovin läheisiä ja tietääkseni heillä menee taloudellisest hyvin - uusi okt valmistui kesällä, molemmilla uudet autot, matkustelevat paljon jne.



Tulivat eilen kyläilemään sovitusti. Heti alkoi ihmettely kuinka me ajamme yli viisi vuotta vanhalla autolla ja kehuskelu kun vaihtoivat molempien autot isompiin nyt kun vauva tulee. Että mahtuu vaunut paremmin kyytiin (ne meiltä lainaan menevät) ja reissatessa on tilaa kahdelle lapselle.



Seuraavaksi ystävä kiersi arvostelevasti asuntomme ja ihmetteli kovaan ääneen kuinka me asumme vuokralla. Ja kehuskeli uutta kotiaan kun on oma piha, niin sitten helppoa nukuttaa vauva ulos ja lähteä lenkille, viedä esikoista päiväkotiin ja lapsilla on tilaa leikkiä jne. Tuli tunne, että meidän kotimme ja automme ja kaikki huonekalumme ovat surkeita, heillä on kaikki niin paljon paremmin... Silti tavaramme kelpaavat heille lainaan, koska kuten ystävän mies sanoi " miksi ostaa uutena vauvalle tavaraa joka on niin lyhyen aikaa käytössä, eihän ne potkuhousut ja muut miksikään mene"



Annoin nyt sovitusti pussillisen pieneksi jääneitä vaatteita mukaan, kun en kehdannut olla antamattakaan. Tosin toisen valmiiksi laittamani pussin työnsi takaisin kaappiin ja päätin perua vaunujen ja muiden lainaamisen. Koko vierailu oli täysi fiasko ja tuntui, että tarkoitus oli vain kehua kuinka hyvin nyt menee - ennen uutta miestä ystäväni oli pienituloinen yh. Onko se sitten noussut päähän vai mikä... pahalta se kuitenkin minusta tuntui.