Olenko ihan luuseri kun en uskalla ajaa autoa vaikka minulla on kortti. Hatkahtelen piittamattomia autoilijoita ja hurjastelijoita, ohittelijoita ym. pelakkajankin paikalta. Miten

Aja ensin hiljaisempia teitä, ja pikkuhiljaa sitten kaupunkiin. Sinun täytyy oppia uskaltamaan, muuten käy niin, että kuskautat itseäsi joka paikkaan vaikka voisit ajaa itsekin.

nkin. Löytyykö muita? ap

Mä olen muutamia vuosia sitten ajanut liukkaalla auton lunastuskuntoon. Nyt kahtena viime talvena olen ajanut vain pakon edessä. Tänä talvena olen päättänyt, että jonnekin lähtiessä otan auton, jos ottaisin sen samalle reissulle sulalla kelilläkin. Noh, on tullut vasta kaksi tilannetta eteen liukkailla, jotta on tarvinnut autolla lähteä. Kaupungin sisällä olen ajanut, mutta pelko persiissä silti koko ajan ;) Kädet puristaa rattia, sydän takoo... Liikennevalot on pahimmat, pelkään että renkaat jää vain sutaamaan tyhjää, tai ajan liukkaalla liikenneympyrässä ulos. Tai monikaistaisella tiellä toisen auton kylkeen... Sellaiset jotka ei ole liukkaalla ajaneet kolaria, ei voi käsittää miten helposti tosi hiljaisessakin vauhdissa auto voi lähteä luisumaan. Heidän mielestä " oikealla" ajotavalla voi estää kaikki kolarit (ja paskat).



Mutta ap, vastaus on, että sinne auton rattiin on vain lähdettävä. Tahtoi tai ei. Ajat ensin lyhyitä matkoja, tuttuja reittejä. Joka päivä vaan auton rattiin, ettei kynnys ole korkea taas sitten kun oikeasti pitäisi johonkin lähteä. Ei siinä mitään muuta ratkaisua ole.



Sitäpaitsi musta on kamalan säälittäviä ihmiset, joilla on kortti, mutta jotka ei uskalla ajaa ;)



Ja ainahan on mahdollista ottaa autokoulusta lisäajotunteja!! Siinä kun opettaja istuu vierellä, tuntuu paljon turvallisemmalta ajaa. Ja kun tottuu ja ajamiseen tulee taas rutiinia, onkin helpompi lähteä itse yksin auton rattiin!

Sama kuin aikuinen ihminen huutaisi vessassa " pyyhkimään" vaikka osaa itsekin.

Ajoin kortin 11 vuotta sitten, mutta autoa en ole koskaan hankkinut. Ei ole ollut tarvetta, kun opiskelu- ja työpaikkani sekä kaupat, lasten päiväkoti, neuvolat, jne ovat aina olleet lähellä. Olin satunnaisesti juoppokuskina kavereilleni joskus kymmenisen vuotta sitten, mutta nyt on vierähtänyt jo 6 vuotta siitä kun viimeeksi edes koskin auton rattiin. En tarvitse autoa jokapäiväisessä elämässäni.

Nyt olen kuitenkin vaihtamassa työpaikkaa, ja uudessa paikassa on - tadaa - työsuhdeauto, jonka ratissa täytyy olla joka ikinen päivä. Kyllä se minua hieman hirvittää. Olenkin aikeissa mennä autokouluun ottamaan muutaman ajotunnin, jotta saisin ajovarmuutta.

ikken tosin siitä ylpeä olekaan... ap

On aikalailla ärsyttävää ja surullista kun joutuvat kieltäytymään monista menoista, auto seisoo pihalla mutta kuskia eivät saa mistään... Ei siinä tarvita muuta kuin vähän rohkeutta ja aluksi harjoittelemaan hiljaisilla teillä.

ajokortin ajamisesta kymmenen vuotta, enkä ole ajanut yhtään sen jälkeen. Autoon olisi varaa, mutta en tarvitse sitä jokapäiväisessä elämässä. En vain pidä autolla ajamisesta ja minusta rahat voi sijoittaa paremmin ja hyödyllisemmin.

Harjoittele nyt hyvä ihminen edes sitä varten.

otka vain kohtuullisen linja-automatkan päässä, eikä vaadi ajoja työaikana. ap

ille. Ei näissä nykyajan vaatimuksissa meinaa pärjätä. Heippa!

En uskalla ajaa, kädet ja jalat vatkaa ihan kamalasti jos menen rattiin. Minulla on kakkosvaihekin käymättä ja olen kaksi kertaa uusinut väliaikaisen kortinkin. Ensi kesänä on pakko mennä ajamaan se kortti loppuun jos meinaan kortin pitää. Viimeistään silloin aijon ottaa autokoulussa lisätunteja niin kauan että uskallan itsekseni ajella.

ja ajamatta olen ollut pitkään. Aluksi tuli vähän ajeltua, kun kotona asuin. Opiskelupaikkakunnalle muutettuani en sitten ikuna. Omaa autoa ei ole koskaan ollut. Kun löytyi poikakavari, jolla oli auto, ja joka tykkäsi ajaa itse, niin hänhän se ajoi. Edelleen on sama mies, ja edelleen hän hoitaa ajmiset.

Onhan se noloa, kun en voi sanoa osaavani ajaa enää. Mutta hirvittää ajatuskin, että omalla ajamisellani saisin hengiltä oman lapsen tai jonkun muun.