Lue keskustelun säännöt.
Masennuksesta ja uupumuksesta haluaisin kysyä..
29.11.2007 |
Tilanteeni on tämä:
Syyskuun alussa paloin loppuun. En jaksanut enää mennä töihin ja jäin sairuslomalle. Lomaa on määrätty vuoden loppuun. Syön lääkityksenä Efexoria 150mg päivässä ja psykologilla olen käynyt kolmesti. Psykiatrille menen kahden viikon päästä.
Uupumuksen pois nukkumiseen meni kaksi kuukautta. Nukuin n. 13 tuntia vuorokaudessa. Nyt riittää 8-9 tuntia. Se on aika hyvällä tolalla mielestäni nyt.
Mutta nyt minulle on tullut uusi oire. En kestä minkään laista stressiä. Kaikenlainen aikataulutus saa minut hermostumaan. Haen esikoululaiseni päiväkodista klo15 ja hermostun siitä tiedosta että silloin pitää hakea. Lääkärinaika vaikka klo 12 saa minut hermostumaan jo edellisenä päivänä. Kirjaston kirjojen palautusta stressaan useita päiviä. Ruoan laittaminen ennen kuin mies lähtee töihin iltapäivällä, se se vasta onkin.
Koen taistelevani kelloa vastaan ja pelkään häviötä sille. Tämä on ihan hullun hommaa! Mitä tälle voisi tehdä, en kai tällaiseksi voi jäädä koko iäkseni?
Työni on yhtä kellon kanssa tappelemista. Olen keittiötyössä ja kuten arvata saattaa, ruoka pitää olla valmiina ennen lounasaikaa. Pelkään jo nyt työhön menoa, vaikka aikaa on vielä kuukausi olla kotona.
Sellainenkin minulle sattui, että kun menin yhteen lounasravintolaan syömään, satui istumaan pöytään joka oli ihan keittiön vieressä. Sain jonkinlaisen paniikkikohtauksen ja jouduin poistumaan ravintolasta syömättä, kun en kestänyt katsoa sitä työntekijöiden kiireistä työskentelyä.
Miten tästä selviää?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen avulla saattaa selvitä paljon asioita ja tilanne normalisoitua tai helpottua paljon. Ainakin itselleni on siitä hyötyä masennuksessa ja paniikkioireilussa, jotka näkyvät fyysisinäkin juttuina.
pidemmän tauon työstäsi. Kannattaa ottaa nämä asiat nyt psykiatrin kanssa esille, ihan kaikki jutut ja kerro myös tuo saamasi ahdistuskohtaus. Näin saat lääkäristä parhaan avun ja hän saa myös selvyyden siitä, oletko lainkaan valmis palaamaan töihin. Itse olen masennuksen ja loppuunpalamisen myötä kokenut samaa, jos useammalle päivälle samalla viikolla on aikataulutettua ohjelmaa, menen ihan sekaisin. En kestä enää sellaisia tilanteita, yritän jatkuvasti järjestellä asioita päässäni ja hermostun pahasti. Ikävä tilanne, pelkään myös etten koskaan enää palaa ennalleen. Mutta mun neuvo on siis että puhut avoimesti kaikki nämä ajatukset hoitotaholle, vain se voi auttaa sinua.
Mitä kamalaa liittyy siihen kirjaston kirjojen palautukseen? Mitä tapahtuu jos myöhästyt? Miksi se on niin paha?
Onneksi mulla on se psykiatrin aika kuitenkin aika pian. Kerron hänelle kaiken tämän, kuten kehoitit 7. Toivottavasti siitä on apua.
Kaiken tämän lisäksi tunnen syyllisyyttä sairaslomastani. Tunnen itseni laiskuriksi joka ei viitsi edes töihin mennä. Olisi kai aika hyväksyä vaan asioiden tila.
Huoh, raskasta tämä on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein osaa kuvailla.
Tunnen että en ehdi millään tekemään kaikkea mitä minun pitäisi. Kello kulkee liian nopeaan, en jaksa enkä ehdi. En tiedä miksi myöhästymisen pelosta on tullut tällainen peikko.
ap
Kantsii varmaan jutella lääkärin kanssa siitä, että onko lääkitys kohdallaan ja olisiko tarvetta laajempaan terapiaan.