** JOULUntähdet, vika vauvaviikko***

meillä pikkuisella on korvatulehdus ja on antibioottikuurilla. koko perhe oltu 2 viikkoa flunssassa, siitä tämä hiljaiselo. Pinotkin lukematta... :/



nyt pitäis alkaa synttäreitä järkätä. Mitähän sitä tekis...? Sunnuntaina meillä juhlitaan.



Jospa tätä nyt tästä lähtisi taas. Mukavaa viikkoa kaikille tontuille ja ens viikolla tosiaan taaperopuolelle jo!



äitikuu ja su 1vee täyttävä pikkuinen + 3vee isoveli

Kai sitä meidänkin pitää tottua sairasteluun, mutta mä olen ihan ihmeissäni tän ekan kuumeen+flunssan kanssa :o Epäröin kauheesti panadolin kanssa, vaikka ei kai siitä mitään haittaakaan ole? Annoin supon, kun oli pepusta 38.1 ja näytti olo vaikealta. Netissä sanotaan että 38.5 ja siitä ylöspäin voi kuumetta alentaa lääkkeillä. Annattekos kuinka herkästi lääkettä pikkuisille?



Olo kai helpotti niin sai unen päästäkin kiinni:) Mä tästä haen ittelleni kahvia...



Parempaa viikkoa teille muille!



t.jkv

Olihan taas aamupäivä. Tyttö heräsi ilmeisesti kesken unien aamulla ja oli aikasen kiukkuinen koko aamupäivän. Toivottavasti hän nukkuu pitkät ja hyvät päiväunet.



Tässä muuten linkki edelliseen pinoon:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=11762846&p=&mpage=1&tmode…



Siitä tulikin vähän aiempaa pidempi, hienoa!



Viimeksi oli juttua miehen suvusta, anopista ja äitikuu puhui korvatulehduksesta. Siitä kysyisin heti sen kokeneilta, [b]mistä olette huomanneet, että vauvalla/kohta taaperolla on korvatulehdus.[/b]



Itselläni on korva tautisen kipeä. Sama vaiva oli, kun Sara oli reilun viikon ikäinen. Silloin kävin ihan lääkärissäkin, mutta eihän siellä mitään korvatulehdusta ollut! Sara haroo joskus flunssaisena korvaansa, ja olen pähkäillyt, josko tulehdus on mennyt korviin. Esikoisella tosin nousi aina korkea kuume. Ai niin, Saralla taisi olla [b]vauvarokko[/b] viime viikolla. Kuumetta oli reilut 38 parina päivänä ja iho oli täplikäs pari/muutama päivää.



[b]Anopeista.[/b] Onneksi itselläni on hienotunteinen ja viisas anoppi. Oma äitini sekaantuu liikaakin ja tuputtaa neuvojaan, mutta hänelle sentään voi vihjaista asiasta - joskus aika suorasukaisestikin... Anopin kanssa voisivat asiat olla toisin. On siis hyvä, että tilanne on näin päin! Miehelläni on paljon sisaruksia, ja yhden siskon eli kälyni kanssa olemme hyvinkin läheisiä.



Meillä alkaa lasten kanssa [b]joululoma[/b] jo 11.12. Varasin eilen lennot Lappiin. Mies tulee parin päivän päästä perässä. Tammikuussakin tulee ilmeisesti äidin (pienen) leikkauksen takia keikka pohjoiseen. Isälläni on Alzheimerin tauti, ja äitini haluaisi sairaalassa oloajaksi jonkun " vahtimaan" . Tammikuu on viimeinen vapaakuukausi, joten se sopii mainiosti.



Ihan muuten hehkuttelen ajatuksella, että on sukujoulu. Ensin olemme minun vanhempieni luona, sitten menemme toiseen mummolaan, jossa on varmasti ainakin 15 ihmistä. Viime joulu kotona oman perheen kesken tuntui vähän oudolta. Hormonit pyörittivät, ja oli todella outoa olla omassa kodissa jouluna. Oli nimittäin eka ja toivottavasti vähäksi aikaa myös viimeinen kerta...



Lauantaina muutoin viritin suurimman osan [b]joulukoristeista ja -valoista.[/b] Etenkin iltaisin on nyt aivan ihanan tunnelmallista. Onneksi päivä lyhenee enää vajaan kuukauden ja aletaan mennä kohti valoa! Ehkä nyt on " pahin" takana, kun voi alkaa odottaa joulua. Talven kylmyyden kestän mainiosti, mutta tuo pimeys tuntuu kyllä joskus aivan loputtoman ankealta. Täällä etelässä tuo pimeys tuntuu vielä niin pimeältä, kun ei välttämättä ole lunta valaisemassa. Viime talvena taisi pysyvä lumi tulla vasta tammikuussa ja lähteä jo helmi-maaliskuussa, pläh.



Nyt alkaa tulla [b]stressi joululahjoista.[/b] Haluan tehdä ostokset ajoissa, joten paineita alkaa kertyä. Onneksi ei ole kuin pari kummilasta, omat lapset ja mies, jota täytyy lahjoa.



Seuraavat pari viikkoa kuluvatkin varmasti nopeasti, sillä perjantaina lähdemme ajelemaan lasten kanssa viikonlopuksi ystäväperheen luo. Ensi viikon keskiviikkona lähdemme taas Tukholman-risteilylle. Ihanaa, kun on vaihtelua tähän puuduttavan tasaiseen arkeen!



Jaaha, nyt kutsuvat esikoisen kanssa Lego-hommat.



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille jouluntähdille ja heidän perheilleen!



Iituli



PS. Onneksi kopioin viestin, sillä eka yritys ei tuottanut tulosta. [b]Jkv:lle:[/b] Minä en kauheasti ujostele särkylääkkeiden kanssa. Sara ei ole paljon kuumeillut, mutta esikoiselle olen antanut lääkettä, jos kuume on ylittänyt 38 asteen. Jos on ollut kuumetta 39 tai enemmän, olen antanut rinnakkain kahta eri lääkettä. Vaikuttava aine täytyy tietenkin olla eri (siis esim. Panadolia ja Pronaxenia, joka tosin on reseptilääke). [b]Toivottavasti teillä, jkv, ja muissakin sairastavissa perheissä parannutaan pian[/b]

Siis täällä vauva-puolella =)

Tuossapa viime viikon pino:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=11762846&p=&mpage=1&tmode…

Äitikuun porukka ja Tomaskin on sairaana... Kovasti paranemisia sairastelijoille!

Täällä myös ollaan vieläkin sairaana =/ Lassilla ei vieläkään muuta kuin limaista yskää ja räkä valuu ja minäkin kituutan tämän kurkku- ja pääkivun kanssa edelleen... Röörit on tietenkin myös mulla tukossa, mutta kummastuttaa se, ettei kummallakaan ole edes lämpöä vaikka ollaan oltu jo monta päivää tässä flunssassa :o Saapa nähdä häviääkö tämä koskaan...

JKV kyseli tuosta panadolin antamisesta ja mulla on ollu semmonen periaate, että laitan supon jos poju vaikutta kipeältä ja kiukkuiselta ja varsinkin jos nukkumaan meno meinaa olla vaikeaa. Kovin korkeaa kuumetta Lassilla ei oo ollu oikeestaan kertaakaan, mutta meneekin ihan väsyneeksi ja heikon oloiseksi jo siitä 38 asteen kuumeesta... Se kuumeen mittaaminen on tosiaan aika vaikee homma nykyään, mutta niin vaikeeta kuin se onkin niin kyllä Lassilta saa lämmön mitattua helpommin pyllystä kuin korvakuumemittarilla korvasta! Pää alkaa pyörimään jo kun kuulee sen piipauksen kun pistän mittarin päälle =D

Mä en muuten tiedä, että millanen se piikki-systeemi on, mutta olettaisin että se on samankaltainen kuin diabeetikoillakin kun pitäähän se osata laittaa itse... Lääkäri sanoi, että se voidaan laittaa esimerkiksi mahaan tai olkapäähän ja että se maha on hyvä sen takia että siinä on sitä rasvakerrosta eli ei se sitten ainakaan lihakseen pistettävä ole...

Tuo mun asenne nyt vaihtelee koko ajan =) Omassa mielessä pyörittelee kyllä vaikka mitä kauheuksia ja pelottaa ihan kauheesti, mutta mä nyt oon semmonen että en kovin helpolla tuommosista asioista muille puhu... Senkin takia mun pitää olla nyt aika " kovana" kun mies meinaa olla asiasta vieläkin aika maassa ja huolissaan ja moni muukin läheinen otti asian aika raskaasti. Mä oon aina ollu se joka kuuntelee ja tukee ja näköjään jopa tässä asiassa mun pitää tukea muita... Mutta eipä tuo haittaa kun siinä samalla tulee sitten hoidettua itseäänkin =)

Kaikista eniten mua vaivaa juuri se, että

minä

oon se jolla on sairaus ja jota sitten kohdellaan sen mukaisesti. Mä oon ihan pienestä asti pyrkiny kaikessa täydellisyyteen ja mulle on tosi vaikeeta pyytää apua. Nyt sitten kun saa noista MS-oppaista lukea siitä kuinka pitää levätä hyvin (vahva uupumus yksi oireista) ja pitää itsestään oikein hyvää huolta, ei saa vaatia itseltään liikaa ja varsinkin oireiden pahenemisvaiheiden aikana pitää pyytää apua mieheltä ja läheisiltä kun voi olla ettei pysty esim hoitamaan lapsia yksin jos kädet tai jalat ei toimi kunnolla niin mulla alkaa ihan suhisemaan korvissa kun mä mietin semmosta tilannetta että mä oisin niin huonossa kunnossa etten pystyis hoitamaan lapsia ja kotia... Ja että semmosta voi olla usein! Ja sitten kun vielä mun vanhemmat kyselee koko ajan että muistanhan mä että liikunta ja hyvä ruokavalio voi hidastaa taudin kulkua yms ja se kuinka ihmisten ilmeet muuttuu kun vähänkään valittelen että meinaa huimata tai olla huono olo... Voi jukra, tuntuu välillä siltä niin kuin olis teini-ikäinen taas kun oikein kihisen raivosta =) Kaikista typerintä tässä hommassa on se, että jos tää tauti joskus estää mua tekemästä jotain tai elämästä ihan normaalia elämää niin mä ihan varmasti syytän siitä ensiksi itteeni ja oon niin vihainen siitä kun en pärjää yksin...

No juu, menipä syvälliseksi =)

Taas asiasta kukkaruukkuun, mutta Lassi on alkanu ihan tosissaan kokeilemaan sitä konttausta =) Hassua kun yks on osannu nousta tukea vasten seisomaan jo vaikka kuinka kauan ja kävelykin onnistuu kiinni pitäessä ja nyt sitten keksi että opettelenpa sen konttauksenkin =) Saa nähdä milloin kokeilee sitä ilman tukea seisomista kun on alkanu näkymään jo semmosia vinkeitä että yrittää nousta seisomaan ihan keskellä lattiaa ilman että olis tukea lähettyvilläkään... Mua ei kyllä haittais ollenkaan kun ei tuota jaksa oikein enää kantaa =)

Mutta nyt lopetan taas tämän turinoinnin ettei menis tosiaan metrin pituiseksi =D

Vaavikin moksii rakkoa niin ahkerasti että pakko lähtä kipittämään vessaan =/

Pimmi ja Lassi myös sunnuntaina 1-v =)

Kylläpäs aika meneekin nopeaa kun vauvat ovat kohta jo 1-vuotiaita!

Tuntuu, että vastahan se syntyi ja nyt on jo noin iso.



Meilläkin oli molemmilla lapsilla flunssaa, mutta meni sitten ohi ilman suurempaa sairastumista. Putket on ilmeisesti auttaneet, sillä vaikka tytöllä valui räkä suuhun asti koko ajan, niin korvat pysyi terveenä. Hyvä niin.



Joulusta: Mä oon yhden joulutähden virittänyt ikkunaan ja polttanut jo ties kuinka monta kiloa kynttilöitä. Iltaisin on mukavaa kun saan lapset nukkumaan,niin viettää miehen kanssa tai yksin sellaista stressistöntä aikaa ja laittaa kynttilät palamaan jne ;)



Tytteli on alkanut nukkumaan tosi hienosti, mistä olen todella todella iloinen. Eilen nukahti 21 aikaan ja heräsi aamuyölläyhdesti, mutta vain sen takia, että esikoinen heräsi huutamaan. nukkui tyttö sitten uudelleen, herättiin vasta 9 aikaan koko porukka. nyt nukkui päiväunia 2h, joten nekin on alkaneet sujua. vihdoin.



mun on nyt hankala kirjoittaa kun tyttö istuu sylissä, mun täytyy paremmalla ajalla tulla taas...'



t. saaraks ja tytteli pian 1v

Täällä koitetaan tuota pullotonta iltaa ja yötä.. No, puolessa tunnissa nukahti illalla,mun silittelyihin ja tutti suuhun.. Vettä joi pienen pullollisen alkuyöstä ja sitten klo4:n jälkeen hain maitopullon,kun perhana se vesipullo ei suostunu aukeemaan unenpöpperössä..Mutta nyt on jo saanu tytön nukahtamaan illalla ilman maitopulloa,jospa tästä nuo yöherätyksetki loppus tai sais tytön rauhotetuks jatkaa uniaan ilman pulloa!



Eilen laittelin suurimman osan joulukoristeista esille, lähempänä joulua sitten laittelen tontut ikkunoihin, ja tänään olis tarkotus silittää keittiönön jouluverhot,ehkpä Johannan päiväunien aikana, kun taitaa taas aika haipakkaa olla aamupäivä jos tästä pian lähdetään ulos,kunhan tuo pimeys ensin väistyy tieltä;)



Eilen olin keskimmäisen kanssa neuvolassa ja mies jäi Johannan kanssa kotiin,tai no tyttöhän oli lähes koko ajan nukkunu päiväunia ulkona,oli just ehtiny riisuu vaan vaatteet pois päältä kun me kurvattiin jo pihaan isompien tyttöjen kanssa:) No,ei saatu otettua keskimmäiseltä näköä kunnolla,tai sitten hänellä on oikeesti huonontunu näkö.Pitää käydä 2-3kk päästä uudestaan kattoo näkö ja sitten jos ei vieläkään nää sitä vaadittua riviä, laitetaan lähete menemään oys:iin... Voi hitsi,mä kun niin toivoin,ettei kukaan lapsista sais mun huonoa näköä perityksi.. isännällä kun on ns.teräsnäkö! ja papalla vaikka ikää hänellä on jo yli 50v!!



Mutta mutta, pannunpesä kutsuu;)



tintti ja kiipeilevä Johanna,kohta äiti saa sydärin;)

Iituli kysyi: [b]mistä olette huomanneet, että vauvalla/kohta taaperolla on korvatulehdus?[/b]



Meillä ei tainnut olla mitään epäselvää asiassa; uneton yö, kovaa itkua ja korkea kuume :-( Makuulla olo oli selvästi vaikeaa ja itku helpottui heti kun pojan otti pystyasentoon syliin. Korviakin haroi. Onneksi nyt näyttäisi ainakin korvatulehdusten osalta helpottavan, huomenna jälkitarkastus!



Voi [b]Pimmi[/b], sinulle lämmin halaus. Älä murehdi etukäteen niitä tilanteita, joissa apu tulee olemaan tarpeen vaan elä ja nauti tästä päivästä. Voihan olla, että sinulla tauti on armeliasta sorttia eikä etene nopeasti. Pidetään peukkuja sen puolesta :)! ...Olisiko ihan mahdoton ajatus käydä keskustelemassa jonkun ammattiauttajan kanssa fiiliksistäsi? Itselleni oli suurta hyötyä YTHS:n neuvontapsykologin juttusilla käynnistä kun minulla todettiin pitkäaikainen, elämänlaatua heikentävä reumasairaus. Sairastuminen on kuitenkin aina kriisi ihmiselossa ja sitä on käsiteltävä jossakin muodossa. En tarkoita tällä että pitäisi mitenkään " velloa" murheen alhossa mutta eteenpäin elämistä ja asiaan liittyviä ristiriitaisia tunteita voisi helpottaa kun saisi ihan ulkopuoliselle tilittää tuntojaan.



Asiasta ihan toiseen. Meillä on jo käytössä (isosiskon peruja) sellainen klassikkolelu-" palikkalaatikko" eli Askare, ja voin kyllä suositella joka joulutähdelle jos ei vielä ole ;-)! On hintansa väärti ja kestää useammankin leikkijän. http://www.juhojussila.fi/puu/tuotteet/images/147_Askare.jpg



Kaikkea piti taas kommentoida, mutta dementia iski ja Alpi tuossa kitisee syliin (ja näppikselle, mokoma) joten lopettelen. Paranemisia ja valoa pimeyteen!



Tinuri ja Alpi 14.12.

Kaikki, siis tarkoitan

kaikki

joulutähtöset nyt tähän viimeiseen " viralliseen" (?) vauvapuolen pinoon. Nekin, jotka muuten vain " lurkkivat" eli käyvät lukemassa ;)

Uskomatonta että täällä ei enää ole vauvaa. Alpi lähti eilen kävelemään, eli on nyt taitojensa puolesta taapero :))) Eikä siihen syntymäpäiväänkään ole kuin reilut 2 viikkoa. Voih... Kun poika ei saa kermakakkua (on kananmunalle allerginen ja tavallista maitoa ei olla kokeiltukaan, niin lupasin sen sijaan leipoa syntymäpäiväsankarille rusinapullaa :D itsekään en taida viitsiä syödä kakkua, siitä seuraa parin päivän viipeellä pojalle kurjat allergiaoireet munan takia :-(

Käytiin aamulla korvatulehduksen jälkitarkastuksessa. Puhtaat ja terveet korvat, jes! Alpi kyllä huusi ihan lohduttomasti kun näki lääkäritädin kädessä korvalampun :´(, muisti varmaan miten kipeänä korvat ovat olleet. Vui pientä.

Tinuri ja aurinkoinen Alpi (ulkonakin paistaa, mahtavaa)

Ja juuri tuollainen laatikko, mikä [b] Tinurin [/b] linkissä on, on meilläkin suunnitelmissa hankkia! Mistähän niitä voisi etsiä?



[b] Tintille tsemppiä [/b] yöpulloista vieroittamiseen! Jospa ne yöt siitä rauhoittuisi! Meillä niin kävi hetkeksi, mutta aina jotain uutta hulinaa tulee sekoittamaan yöunia.



Viimeyön [b] vaippa [/b] oli tomaksella melkein [b] kuiva [/b]?! Mä ajattelin, että se on varmaan nukkunut hyvin, kun yleensä on täpötäysi. Mutta sit tuli mieleen, et onkohan poika kuivunut lämmönnousun takia? Kyllä se joi kuitenkin aika paljon, mutta söi tosi huonosti. Aamulla alkoi taas kyllä vaipat kastua, että jospa se vaan nukkui hyvin:)



Poika nukkui poikkeuksellisesti pari päivää meidän sängyssä päikkärit, kun oli kuumeinen, kun en raaskinut kitisyttää sitä omassa sängyssä, kun oli varmasti huono olla muutenkin. Äitin lähellä oli hyvä olla. Tänään päätin taas päikkäreille laittaa omaan sänkyyn [b] nukahtamaan itse [/b], kun se oli siis tässä jokin aika sitten tottunut nukahtamaan silittelyyn. Tää " päikkykoulutus" katkesi nyt sit kuumeeseen, joten huutoahan siitä taas seurasi tänään, kun häivyin aina näkyvistä:( Vaan nukahti kuitenkin itse, kun sitkeästi yritettiin. Yöllä on edelleen meidän sängyssä (loogista tai ei), mutta siinä nukkuu mainiosti.



On kyllä tylsää ja hermoille käyvää tuo sairastaminen... Tsemppiä vaan kaikille muillekin sairaille:) Ja jotenkin säälittää pieni, kun se nukahtaminen yksin on taas vaikeaa:(



Lyö taas tyhjää, niin luovutan nyt..



t.jkv vähän apeampana tänään kuin yleensä :o

Jee jee! Nyt on pari päivää kävelty, tai että voisanoa kävelyksi jo, ehkä viikon ottanut muutaa askelta ja nyt sitten sunnuntaina ylitti jo maagisen 10 askeleen rajan. Huteraa meno on vielä ja konttausvaihde löytyy jos kiire on, mutta kivaa, kivaa ja kivaa on pikkuherran mielestä tämä uusi taito. ;)



Antibioottikuuri loppui, viimeyönä heräsi taas sata kertaa.... en tiedä. Edellisen yön nukkuikin poikkeuksellisen hyvin, ehdin jo tuulettaa että korvatulehdus voitettu.... äh, en tiedä. paljonko teidän tontut nukkuvat yhteensä vrk? Ne huonostinukkuvatkin? Meillä yöuni noin 11h (21-08, tähän sisältyy 1-4 herätystä) ja 2h päiväunta, herää kyllä siinäkin välissä kerran aina 45 minuutin jälkeen.



Jokos te syötte maitotuortteita? me vasta viiliä maisteltu, tänään meni jo koko prk. Loppuis se tuttelin kantaminen kaupasta kun alkais totutella pikkuhiljaa tavalliseen maitoon.



ääks, kamala kolina.... pikkuinen oli äsken kiivennyt lelulaatikon päälle josta ylettyi kirjahyllyn hyllylle missä kamalasti mun tavaroita... pudotti ne kaikki päällensä / lattialle äsken... osaa jo siirtää lelulaatikon tms jos haluaa kiivetä jonnekin ja ylettyä korkealle. Vähän turhan aikaisin oppinut tän jutun... nousee myös syöttötuolissa kokoajan seisomaan ja kiipeää pöydälle!! Yrittää myös kuperkeikkaa isoveljensä perässä... hassun näköistä ;) mun pieni...



sori oma napa (.), pikku-mies rimpuilee tässä pitää mennä.



voikaa hyvin!!



äitikuu ja ihan pian 1v pikkuinen (2.12)

Johannakin otti jo eilen ensiaskeleensa,pari askelta ja kaatuu pyllylleen.. :) Jotenkapa on turha haaveilla paremmista yöistä!



Viime yönä ei ollu vesipulo in, ja valvoskeli jostain 12-02 asti,vaikka oli ihan väsy,kun en suostunu hakemaan maitopulloa,mutta pakkohan se oli sitten hakea kun en enää jaksanu... Mutta jotain positiivistakin tässä pullohommassa on nimittäin nukahtaa sänkyynsä ilman maitopulloa, pitää vaan silitellä rauhallisesti tyttö uneen:) jospa sitten jonki ajan päästä osaa yksikseenkin nukahtaa. On nuo vanhemmatki oppineet..



Sitten mun tekis mieli kysyä usemman isomman lapsen äideiltä sitä että nukkuvatko he samassa huoneessa... Nimittäin mun esikoinen 5v, on nyt useempana yönä kipittäny mun keskimmäisen sänkyyn nukkumaan ja nukkuvat sitten kahdestaan samassa sängyssä,että pitäisköhän heidät laittaa samaan huoneeseen? Saisi sitten Johannakin jo oman huoneen,eikä rempalla ois niin kiirettä. Kun meillä on tarkotus rempata isännällä työhuone tuonne toiseen päähän taloa, ja Johanna sais tuon isännän nykyisen huoneen..



tintti ja ensiaskeleita ottava Johanna ylihuomenna 11kk

Ensinnäkin onnittelut kaikille tontuille jotka ovat kunnioitettavan yhden vuoden iän saavuttaneet. Perästä tullaan(jos nyt ekaks sais ton 11kk täyteen). Me ollaankin sit viimeisiä tonttuja ja viimeinen joulukuussa syntynyt tonttu.

Meillä on hieman alavireinen viikko, niipä olen pysytellyt taustalla. Pakko kuitenkin viimeiseen pinoon muutama sananen kirjoittaa ja tietysti kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta. Näin olemme jakaneet koliikit, huonot yöt yms.ja toivottavasti saaneet hyviä vinkkejä ja tietysti sitä tukea.



Toivottavasti pino pysyy myös tuolla taapero puolella. Niin tutuiksi on jo monet tulleet että kurjaa olis jos tämä tästä hiipuisi.



Nyt tuhoilainen löysi iskän nuottitelineen... Pakko käydä pelastus töihin.

nefili ja Adam 31.12

Minä täällä hormonihuuruissa luin tuon [color=red]nefilin[/color] kirjotuksen ihan tippa linssissä ku tuli jotenkin niin haikea olo kun mietti tosiaan sitä mitä kaikkea ollaan juteltu ja koettu viimeisen vuoden (tai oikeastaan ylikin vuoden) aikana :) On teistä ollu kyllä minullekin niin suuri apu ja tuki, että en minä ainakaan ole häviämässä täältä mihinkään... Varsinkaan kun tätä äitiys- ja vanhempainlomaa tulee vietettyä vielä jokin tovi :o



Taaperoihin saadaan tosiaan alkaa siirtymään kun noinkin moni jo kokeilee [color=red]kävelemistä[/color]! =)



Ensimmäisiä [color=red]syntymäpäiviäkin[/color] juhlitaan jo, joten suuret [color=red]onnittelut[/color] täältäkin! Ainakin [color=red]nani[/color]n ja [color=red]RauPotar[/color]en tontuilla taitaa olla juuri tänään juhlapäivä =)



Meilläkin juhlat lähestyy, mutta saapa nähdä mitä niistä tulee kun ollaan molemmat vieläkin ihan tukkoisia ja yskitään kilpaa... No, on tässä vielä reilu 2 päivää aikaa parantua :)



[color=red]Tinuri[/color] puhui tuosta psykiatrilla käynnistä ja mä oon itse asiassa miettiny samaa itsekin... Aina välillä tulee sellainen olo että tarvis nyt jonkun sellaisen kuuntelemaan jota tämä homma ei kosketa ollenkaan henkilökohtaisesti ja joka jaksais kuunnella kun kavereille ja miehelle kun yrittää jotain sanoa niin eipä heidän kiinnostuksensa kovin pitkälle riitä =/ Sekin vielä kun mun on niin vaikea muutenkin puhua mistään omista jutuista niin enhän minä sitten ala tuputtamaan jos toista ei näytä kiinnostavan... Neuvolassakin kysyy kyllä aina että mitä kuuluu, mutta vastaus on aina että ihan hyvää kun en usko että oikeesti on kiinnostunu =)

Mutta mutta... Se on kyllä mietinnän alla, mutta voi olla että tarvin vielä jonkinlaisen potkun persuksille että uskallan soittaa sitten ;)



Soittamisesta puheen ollen mä päätin että täytyykin alkaa soittelemaan hammaslääkärille ja mammajoogaan =)



Pimmi ja Lassi

Kiitos, [color=blue]Tinuri, [/color] siitä maitohappovinkistä!



[color=blue]Äitikuu[/color] kyseli unien määrästä. En sanoisi Saraa huonosti nukkuvaksi, mutta vähäuniseksi kyllä. Viime yönä oli taas ennätys pitkiin aikoihin: [color=blue]yöunta vain 7,5 h![/color] No, yhdet aamupäikkärit otettiin, ja nyt on tyttö nukkunut hievahtamatta yli kaksi tuntia ulkona. Sanoisin, että keskimääräinen uniaika vuorokaudessa on 11,5-12 h. Joskus on vähemmänkin, syksyllä oli lyhyt kausi, jolloin määrä oli 13-14 h. Mutta tämä virsihän on jo teille tuttu eli meidän tyttömme pärjää vähillä unilla.



[color=blue]Pimmi,[/color] tuntuu vähän karskilta komentaa sinua psykologin/psykiatrin pakeille, mutta tuskin siitä haittaakaan olisi, vai mitä? Kyllähän sinulla on " lautasella" nyt aika paljon: Lassi-jouluntähti, tuleva vauva ja tuo krooninen sairaus. Jospa sellaiselle ammatin puolesta kiinnostuneelle puhuminen auttaisi ja avaisi uusia näkökulmia tai välineitä ajatteluun. Ilman muuta me maallikotkin olemme täällä tukena ja kuuntelevin korvina, mutta ehkä tuo ammattimainen vaihtoehtokin voisi tehdä hyvää! :-) Se on kyllä kurjaa, jos sinä joudut lohduttelemaan toisia. Sinähän tässä olet se, joka on sairastunut!!!



Niin on kohta vuosi vierähtänyt täällä Vauvat-puolella. Itse asiassa 1,5 v on vierähtänyt siitä, kun eka kerran kirjoittelin näissä porukoissa. Se oli ensimmäisen ultran jälkeen. Kävin yksityisellä tutkimassa, että vauvoja on vain yksi ja että kaikki olisi ok. Tuntuu, että siitä on ikuisuus. Toisaalta se tuntuu tapahtuneen aika vähän aikaa sitten.



Minä [color=blue]lupaan pyhästi jatkaa kirjoittelua myös Taaperot-puolella![/color] Aion nipistää työpäivästä sen hetken, että naputtelen aina jotain.



Loppuviikko meneekin kyläillessä. Lähden lasten kanssa kolmisin Jyväskylään! Saapa nähdä, miten näiden kanssa sujuu tuo 300 km:n automatka. Toivottavasti Sara nukkuisi koko ajan.



Eilen kävin lieventämässä joululahjastressiä ja hankkimassa kahdelle kummilapselle lahjat. Tänään aion jatkaa samaa tahtia. Toivottavasti olisi kaikki hankittu parin viikon sisällä!



Oikein ihanaa viimeistä vauvaviikkoa ihan kaikille!



Onneksi olkoon [color=blue]kävelemään oppineille ja vuoden täyttäville![/color]



Iituli

Uh, 4½-vuotias kärvensi taas äidin hermoja puurokorvaisuudellaan (ei uskoisi että likimain kahden tupakoimattoman vuoden jälkeen tekee näin mieli hermosauhuja...). Alpikin heräili koko yön, huoooooh. Kivaa on sentään se, että on " rahapäivä" . Mieskin sai ulkomaanpäivärahat tänään, joten pitkästä aikaa on olo laskujen maksamisen jälkeen, ettei tarvitse ruokakaupassa niin tarkkaan katsoa, mitä ostaa :) Siis reilusti hedelmiä, salaattia, vihanneksia ja tuoreyrttejä tänään ostoskoriin :D Ehkä vähän suklaatakin ;-9...



Mutta nyt kauppaan ja lasten kanssa ulkoilemaan muutenkin näin valoisan aikaan. Aurinkoa ei tosin näy, mutta olkoot :)



Tinuri ja ihanat, mutta välillä hermoillekäyvät lapsukaiset: tyttö 4½v ja Alpi pian 1v!

Niin tosiaan, viimeistä hoitovapaapäivää viedään. Olo on haikea ja samalla salaa helpottunut. Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet raskaita ja olen kokenut että minusta ei taida olla kotiäidiksi. Tuntuu perustellulta sanoa että menen töihin hoitorahan pienuuden vuoksi (lainat maksettavana jne...) tosiasiassa lainat on maksettu, mies tienaa hyvin eikä meillä olisi hätäpäivää taloudellisesti mutta se nyt vain on helpompaa sanoa että ei ole varaa olla kotona kuin myöntää se että minusta ei ole olemaan kotona. Teille kehtaan myöntää sen mutta en muille...



Mutta jokatapauksessa yksi elämänvaihe on ohi ja on aika kääntää uusi lehti elämässä, toivottavasti se on oikea ratkaisu. Käytiin tutustumassa eilen hoitopaikkaan ja Joel oli siellä niinkuin olisi ollut aina siellä, leikki muiden kanssa ja oli ensimmäisenä ruokapäydässä istumassa. Ryhmäperhepäiväkodissa oli mukavat ja asiansa osaavat hoitajat ja turvallisin mielin uskon voivani jättää Joelin heidän huostaansa maanantai-aamuna. Onneksi en kuitenkaan ole se maailman ainut äiti joka jättää lapsensa hoitoon ja menee töihin... vaikka siltä varmasti tuntuu maanantai-aamuna.



Tulen varmasti joka päivä lukemaan kuulumisenne, vaikka viime kuukausina kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, on vain tuntunut siltä että ei ole mitään sanottavaa tai kerrottavaa :(



Kiitos teille kaikille ihanille äideille kuluneista kuukausista ilojen ja surujen keskellä ja mukavaa alkavaa viikonloppua !



T: MrsCruiser ja 1-vuotias Joel-poikanen

Käyn laittamassa viimeisen viestin tänne vauva-puolelle ja huomenna laitetaankin pino taapero-puolelle kun joulukuu on jo menossa =)



Meillä ihan ensimmäiset synttärit on nyt sitten takana ja niin Lassi kuin äitikin on aika kiitettävän väsyneenä... Lassi simahti jo kahdeksan aikoihin sänkyyn ja taitaa nukkua tyytyväisenä ainakin kellon ympäri kun tänään jäi toiset päikkärit välistä ja oli poika tosi väsynyt nukkumaan mennessä... Paljon tuli lahjoja ja pakettien avaaminenkin sujui hyvin =) Ihan tohkeissaan oli kun sai niin paljon huomiota ja niitä niin ihania paketteja kaikilta jotka kävi kylässä =)



Nyt ei pysty kirjottelemaan enempää kun tuo selkä kramppaa ihan kunnolla liian rankasta viikonlopusta =/ Pitäis jo uskoa että ei tämä toinen raskaus mene ihan niin helpolla kuin ensimmäinen vaan tahtia vois alkaa hidastamaan...

Mutta nähdään huomenna sitten tuolla uudella puolella! =)



Pimmi ja Lassi nyt ihan virallisesti 1 v =))

täällä toinen synttärisankari käy ylikierroksilla pinnasängyssään vielä. Meillä ollut kiva päivä, mutta nyt äidillä väsy....



taaperopuolella nähdään!



äitikuu ja pikkuinen 1v