Lue keskustelun säännöt.
Mua jotenkin ärsyttää mun " etäystävä"
26.11.2007 |
Mailaillaan aika tiuhaan, välillä on tosin pitkiä hiljaisiakin kausia. Asuttiin teinivuosina naapureina ja nyt tämä kaveri asuu ihan muilla mailla.
Tuntuu, että hänen on tarve aina tuoda rivien välissä ilmi, että kaikki mistä minä pidän tai minkä puolella minä seison tai mikä on mun juttu, niin hän soimaa sellaista.
Hän on hyvin kriittinen ihminen, haukkuu toisten jutut mulle, ja mietinkin tekeekö hän minun kanssani samoin. Haukkuu toisaalla muille...
Vuosia sitten meillä oli parin vuoden infokatkos, kun halusin tietoisesti ottaa etäisyyttä, mutta silti olemme palanneet " ystäviksi" . Tavattaessa kasvokkain emme puhu mitään syvällistä, niitä näitä, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi vuosia. Jotenkin viime tapaamisellakin sain tuntea hänen arvostelevan katseensa päästä varpaisiin...
Miksi olen häneen aina yhteydessä? Aina ja aina vaan...Olen jotenkin mieliksi, petaan tietä ettei kriisejä pääse syntymään, sillä niitäkin koettiin kun oltiin teinejä...!
Kellään muulla samankaltaista ystävyyssuhdetta?
Kommentit (12)
Minun juttujani ei juuri jaksanut kuunnella. Lisäksi hän vielä on sellaista sorttia, että hänestä eivät mieheni ja kaverini pitäneet lainkaan, joten laitoin välit poikki. En siis mitenkään, se on loppu nyt tämä ystävyys, vaan lopetin yhteydenpidon.. =) Eikä kaduta yhtään eikä ole ikävä häntä. Että Minna, jos tätä luet niin harmi, että en tehnyt tätä aiemmin. =) Pidä typerät juttusi. En kaipaa sua elämääni. En sitten yhtään. Ja elä sen syyllisyytes kanssa, että petit miestäsi. En voi sietää tuollaista. Hyvästi! Ja kiitos paremmasta elämästäni, kun et siihen enää kuulu. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä mun ystäväni on hirmuisen " voimakas" persoona ja hänen kaltaisten ihmisten edessä minä muutun ihan tossuksi. Myötäilen, hymähtelen, passivoidun...en ole oma itseni. Ainoat puheenvuoroni saan tosiaan kirjoitetussa asussa, suullisesti en juurikaan puhu, tai ainakaan tuo omia mielipiteitäni esiin. Nytkin harmittaa kun kirjoitin hänelle viime mailissa omia tulevaisuudentoiveita ja -suunnitelmia. Paljastelen itsestäni liikaa, ja tuntuu että hän osaa hyvin lypsää tietoa, jotta voi sitten rivien välistä antaa takasin!
Tuntuu, että hän kuuluu näihin äiteihin, joiden mielestä paremmuuden mitta (siis äitiyden) on se kuinka tiuhaan lapset on tehty ja kuinka rankaa on! Kyllähän te tiedätte, täälläkin asiasta on kirjoiteltu. Itse taas en ole mikään puunaaja, miksi olisin kun elämässä on paljon muutakin. Henkinen pääoma esim.
Kaverini on olevinaan kristitty ja uskovainen. Tullut sellaiseksi ameriikanmaalla, jossa nykyään asuu. Sellainen ulkokultainen. Jos olisi oikea kristitty niin ei haukkuisi selän takana ja olisi suvaitsevaisempi.
Eniten tällä hetkellä harmittaa, se että olen innostunut Facebookista ja voin hyvin pitää yhteyttä kavereihin sitä kautta, mutta tämä kyseinen kaveri on myös siellä ja jotenkin haluaisin hänet pois läheltäni!
Ap
Aiheuttavat aina vaan pahaa mieltä, imevät energiat ja yirttävät latistaa toisen keinolla millä hyvänsä. Saavat siitä jotain sairasta buustia omaan elämäänsä.
Mä viilensin välit muutamaan tuollaiseen tyyppiin, ja voin nyt paljon paremmin. Onneksi on vapaus valita ketä lähelleen päästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä tuota Facebookia ajatellen. En halua jakaa hänelle elämääni...
Siellä kun on valokuva-albumeita jne...en kaipaa häneltä enää yhtään kommenttia!!
Ap
Käsittääkseni niitä omia tietojaan salattua ja rajoitettua katseluoikeutta? Vai se ei kai toimi, jos on ehtinyt ottaa jonkun siellä listoilleen kaveriksi?
Sinuna vähentäisin konkreettisesti sähköpostittelua, ole lyhytsanainen, ja lopulta jätät koko postittelun, mikäli se ahdistaa. Ehkä kaverisikin katsoo itseään peiliin, kun ystävät kaikkoavat. Tosin tuollaiset katkerat energiasyöpöt eivät yleensä huomaa omia vikojaan, eivätkä siten muutu ikinä.:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muita et voi muuttaa kuin itseäsi, asenteitasi, tekojasi, omaa elämääsi ja suhtautumistasi siihen. Jos suostut elämään kuvailmeais kaltaisessa riippuvuussuhteessa, kaipaat oikeasti terapiaa. Mikä ihme siinä nyt niin vaikeaa on, että on tekemisissä vapaa-ajallaan vain sellaisten ihmisten kanssa, joista oikeasti pitää? Mitä ihmettä pelkäät? :O
Mieti, mikä on pahinta, mitä välirikosta voi syntyä ja sen jälkeen tee johtopäätökset. Nyt olet epäreilu sekä itseäsi että " ystävääsi" kohtaan. Yököttävän kaksinaamainen suorastaan :-/
Enkä sano tätä piruillakseni vaan ihan tosissani. Uskomatonta, että aikuinen ihminen ei osaa sanoa ei ja valita ystäviään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina sai varoa ettei hän suutu jos jotain sanoo, ja kohtele tosi inhottavasti, myös kun riitä tuli ni hän alkoin kuin kilpailemaan kumpi pystyy loukata pahemmin toista, onneks sai sitä tehdä yksinään, vuosien jälkeen tajusin katkaista välit häneen kokonaan, ei se ole ystävä jos saa toistuvasti toiselle pahanmielen..
eikä tullut ensimmäisenä tai yleensä ollenkaan vastaa ku oli riitää, aina mun piti niellä ja mennä pyytää anteeksi...hän vain odotti..
Tiedän, olen herkkä ihminen. Mutta silti jotenkin olen ihan satavarma, että hän tahallaan soimaa! Yrittää varmaan sitä kautta näyttää olevansa jotain ja päästä niskan päälle.
En varmaan jaksa vastata hänen mailiin.
Ap