Jokainen on vastuussa omasta parisuhteestaan ja siinä tapahtuvista vääryyksistä sataprosenttisesti itse.

Kukaan ei ase ohimolla pakota jäämään tai edes alkamaan suhdetta.

Johan ap sanoi, että vaikka puoliso käyttäytyisi aggressiivisesti tms. (esim. fyysinen väkivalta ei koskaan ole toisen osapuolen SYY), antaa toinenkin osapuoli kuitenkin asiaan oman " tukensa" jäämällä suhteeseen. Kukaan ei voi ottaa vastuuta toisen päihdeongelmasta, narsismista ym, mutta omasta osallisuudestaan parisuhteeseen kyllä voi ja pitääkin!

Moneen asiaan voi suhteessa vaikuttaa HOITAMALLA OMAN PUOLENSA ASIOISTA, ja VAATIMALLA PARNERILTA SAMAA. Enempää kuin oman osansa taas ei voi tehdä. Jos partneri ei ole valmis tai kyvykäs tekemään omaansa, niin sitten jää itselle päätös jäämisestä tai lähtemisestä. Se päätösvalta kuitenkin aina jää.



Olen siis ap:n kanssa täysin samaa mieltä, ja itse olen vasta nykyisessä suhteessani oppinut tuon dynamiikan. Aina ristiriitatilanteissa pyrin kuuntelemaan toista osapuolta ja miettimään oikein todella, miten hän kokee oman käytökseni, miten oma käytökseni vaikuttaa hänen käytökseensä ja miten voisin omia virheitäni korjata ja käytöstäni muuttaa niin, että se toimii paremmin suhteemme hyväksi. Samalla myös pidän huolen siitä, että tulen omien tarpeitteni kanssa kuulluksi ja ymmärretyksi, enkä tyydy vähempään kuin siihen, että mieskin huomioi minut käytöksessään ja toimissaan.



Ap:n logiikka on siis minusta ihan oikein, ainoa vaan, että logiikka sinänsä on aikamoinen yksinkertaistus tosielämästä. Asiat eivät aina ole mustavalkoisia ja etene parisuhteen arjessa niin kuin paperilla olisi hyvä ja kaunista. Jossain vaiheessa ristiriitojen syövereissä kannattaisi kuitenkin palata perusasioihin ja ottaa nämä " yksinkertaiset logiikat" taas esiin, sillä noinhan se asia on, tai noinhan sen ainakin pitäisi olla!

jää huonoon suhteeseen. sitä ap varmaan suunnilleen tarkotti!

Teoria on minunkin mielestäni pitkälle oikea; tosin rakkaan ja hyvän ihmisen jättäminen yhden huonon piirteen (alkoholin, pelaamisen tms.) takia ei ole tosi elämässä niin helppoa kuin sanottuna.



Narsistit ovat kuitenkin siinä mielessä eri luokkaa, että he oikein tahallaan ja todella kieron taitavasti koukuttavat puolisonsa ja estävät häntä lähtemästä. Voisin ajatella, että narsistin kanssa seurustelevan pitäisi tajuta lähteä, mutta pitemmän yhdessä olon jälkeen lähteminen vaatii ulkopuolista tukea tai esimerkiksi dramaattista kuoleman uhkaa. Ulkopuolisesta narsistin kanssa seurusteleminen tuntuu niin järjettömältä ja päättömältä, että siinä tosiaan täytyy olla jokin " koukku" , jolla narsisti puolisoaan pitää elämässään.

puolisonsa. Huonossakin suhteessa vaan pysytään kun aatellaan et sekin on parempi kuin ei suhdetta ollenkaan...

Itse kestin pari vuotta miestä, joka oli tosi agressiivinen ja pyrki nujeratmaan mut pikkuhiljaa täysin. Muutin jopa hänen kanssaan yhteen vaikka kaikki meidät tunteneet varoittelivat että varmasti se päättyy huonosti. Vasta kun mies yritti tappaa mut niin tajusin, että on pakko lähteä. Nykyään kun ajattelen näitä aikoja niin kauhistuttaa se ajatus, että olisin voinut tehdä tämän miehen kanssa jopa lapsia. Olin todella tämän miehen manipuloima, en ajatellut omilla aivoillani. Enkä arvostanut itseäni.



Nyt oon ollut n. 2 v suhteessa nykyisen mieheni kanssa, meillä on pieni tytär. Ei tämäkään suhde ole helpoimmasta päästä, joudun lähes yksin vastaamaan kaikista ostoksista, vauvan hoidosta ja kodin siisteydestä jne. Olen äitiyslomalla ja mies töissä. Jonnekin vaan tuntuu hassaavan rahansa, pian tilipäivän jälkeen on muka rahat aina loppu ja mun pienillä tuloilla hankitaan sit kaikki. Tää on tosi vittumaista ja rankkaa pidemmän päälle, en tiiä miten kauan jaksan.

Mutta en syytä vaikeuksistani muita kuin itseäni, koska voisin tietenkin milloin vaan lähteä suhteesta. Jostain kumman syystä en vaan uskalla.

Siis jos mies on mulkku. petturi, törsää rahat, ryyppää rahat, hakkaa muijaa jne. niin se on tasan sen miehen vika. Miehissä nyt sattuu olemaan tällaisia itsekkäitä luonnehäiriöisiä yksilöitä enemmän kuin naisissa.



Lähteä toki voi aina mutta syyllinen nainen harvoin on jos mies on täys sika!

Lasten tapaamisetkin voi hoitaa perhepaikan tms. kautta, mikä varmaan on suositeltavaakin, jos isä on oikeasti narsisti.

Näinhän alkoholistit itse aina yrittävät väittää. Minä en usko, että olisin vastuussa puolisoni päihdeongelmista ja niistä johtuvista ongelmista avioliitossa.

jos puoliso on vastuussa toisen pulloon tarttumisesta, skitsofreniasta tai väkivaltaisuudesta. Todella huono teoria.