Masennuslääkkeellä raivarit jääneet pois :) Miten se voi noin vaikuttaa?

Elämästä tuli liiankin tasaista. Nyt kyllä tekisi taas hyvää, raivareita tulee liiankin usein.

Kyllä tasottuu mieli, ei tarvitse pelätä omia reaktioita enää.

Useinhan menee jopa 6 viikkoa, ennen kuin kunnollinen vaikutus näkyy.

Olen myös huomannut että hymyilen enemmän, mieliala on iloisempi mitä ennen, ja mikä ihaninta; en huuda enää lapsille kuin hyeena. Jotenkin tavallaan ei vaan jaksa nipottaa niin hirveästi. Antaa mennä vaan omalla painollaan.

ap

tiedän monta päävikaista, jotka syövät tunteiden tasaamiseen mielialalääkettä.

ap

Minulla myös jäi raivarit pois. En herppaa pienistä asoista niinkuin ennen.

Tulen niin kamalan raivoisaksi ja väkivaltaiseksi ilman niitä. Toisaaltaan syön myös mieltä tasaavia lisäksi.

Raivareiden lisäksi kärsin peloista, ja peloissani saan sitten raivareita. Esim. jos lapsi sairastuu, olen niin huolesta soikeana etten saa nukuttua ja kaikki kauhuskenaariot pyörii päässä. Sitten olen kireä kuin viulunkieli. Ja lapsen sairaus siis tyyliin flunssa...

En tajunnut olevani masentunut , mutta raivosin kuin hullu kotona pahimmillaan monta kertaa päivässä.



Lopulta tajusin että olen masentunut ja sain lääkityksen pikkuhiljaa raivarit hävisivät melkein kokonaan.

Mikä autuus kun ei ole kokoajan pää räjähtämispisteessä!

Itsekin kärsin jatkuvista raivareista..

Mulla masennuslääkkeet, koska perheessä 2 lasta, joista toinen on erityislapsi ja toisellakin voi olla jotain. Kestän arjen paremmin ja poikien metkut. Ei tule karjuttua ja itkettyä kokoajan.

Tosin näillä lääkkeillä ei oikein pysty itkemäänkään.

pinna ihan mahottoman kireänä turhan usein, oikein provosoidun pienten lasteni kiukuttelusta =(

Viikko ennen kuukautisia aloitan ja lopetan päivän pari kuukautisten jälkeen. Tosi pieni annos ja nyt on eka kerta kun kokeilen, toivottavasti auttaa. Yleensähän masennuslääkkeitä syödään tai ne vaikuttaa vasta monen viikon jälkeen aloituksesta mutta lääkärin mukaan on saatu tällaikin positiivisia vaikutuksia että syö vaan sen tietyn ajan kuusta. Sitä pitäis rauhoittua kuulemma, saa nähdä.

En tiedä, jätänkö ikinä lääkitystä pois.

Mulla alkaa pian pää hajota, kun lapset on sairastelleet koko syksyn. Tiedän, ettei olis varaa valittaa, kun ovat kuitenkin ns. perusterveitä ja avioliittokin on ns. perusonnellinen. Toi yksi viesti kolahti:

peloissani saan sitten raivareita. Esim. jos lapsi sairastuu, olen niin huolesta soikeana etten saa nukuttua ja kaikki kauhuskenaariot pyörii päässä. Sitten olen kireä kuin viulunkieli. Ja lapsen sairaus siis tyyliin flunssa...

Itsekin kärsin univajeesta ja olen jatkuvasti kuin viulunkieli, vaikka elämässä periaatteessa on kaikki hyvin :-/ Oon miettinyt, onko mulla päässä jotain vikaa ja tarttisinko lääkitystä vai onko tää vain jotain ohimenevää mielialavaihtelua. Ahdistaa vaan ja tulee kiukuteltua miehelle jopa päivittäin, sanottua välillä tosi ikävästi. Ihmettelen, että viitsii kattella mua tällasena. Ehkä sovintoseksi paikkaa aika paljon ;) muta silti oon itse jo huolissani. Ulospäin ei näy, mutta parisuhde alkaa kärsiä. Lapsille en onneksi huuda, enkä edes lasten kuullen.

Mulla on aika iso ennakkoluulo mielialalääkkeitä kohtaan. Lähinnä oon miettinyt, kuinka helposti niistä tulee riippuvaiseksi ja tasaako ne mielialaa vähän liikaakin, onko sitä sit enää ollenkaan oma itsensä? Miten pitkään niitä yleensä syödään? Onko muita keinoja päästä yli tällasesta ärsyttävästä " viulunkieli" -fiiliksestä? Oon ajatellut, että mulle viikon loma jossain kaukana ilman perhettä vois tehdä terää, mut ei se oikein käytännössä olis mahdollista, kun lapset on niin pieniä (eikä meillä edes olis varaa).

Vierailija:

Ennen sain kamalia raivonpuuskia ja hepuleita. Nyt viikon olen syönyt lääkettä ja enää ei tule sellaisia. Jotenkin suhtaudun asioihin paljon rennommin :oO

Hieno juttu, mutta miten tuo lääke voi vaikuttaa niin? (ssri)

Itselläni sama ongelma ja tullut vasta nyt kahden lapsen jälkeen. Kuukautiskierron ajankohta vaikuttaa mielialaan ihan liikaa. N. viikkoa ennen kuukautisia olen kuin hirviö ja usein en edes tajua omaa käytöstäni ennen kuin katson kalenteriin ja huomaan, että kuukautiset lähestyvät.

Ainakin monilla, ei kaikilla!

mutta jos se kerta on tehonnu joillain muillakin ni toivottavasti minullakin. En kestä nimittäin enää itseäni. T:20