Tämä palsta pistää miettimään mielenterveyden ja
-sairauden eroja. Minä olen kai melko lähellä hullua, ihan diagnoosinikin perusteella. Ja todellakin nämä minun ongelmat haittaa elämää sillä lailla, että en pysty suorittamaan niin kuin pitäisi työelämässä ja muualla. Sitten taas tulen tänne ja luen, että joku naisihminen menee Hessburgeriin ihan vaan tunteakseen ylemmyyttä läskejä kohtaan (ja väittää ettei ole provo). Ja taas kerran tunnen itseni suorastaan terveeksi.
Että missä määrin käsitys mielisairaksista mahtaa olla ihan kulttuurinen? Jos olisin elänyt sata vuotta sitten, olisin ihan hyvin voinut eristäytyä tönööni elämään vaatimatonta, yksinkertaista ja ah niin siveää elämää. Sellaisessa ympäristössä olisin todennäköisesti voinut ihan hyvin ja maastoutunut täysin yhteisöön. Muutaman lapsenkin olisin voinut pyöräyttää, viihdyin hoitovapaalla oikein mainiosti. Pääni hajoilee vain, kun joudun tulosvastuuseen.
Kommentit (4)
miten paljon tässä maassa on masentuneita äitejä, kun joka toinen päivä tänne kirjoittaa joku itsetuhoinen jonka pitäis ehdottomasti saada apua... ja vaan taivas tietää soittaako se "heti huomenna" sinne terkkariin vai ei.
Mun mielestä synnytysvalmennukseen pitäs sisällyttää 1 luento masennuksesta ja siitä miten siihen haetaan apua.
hienon oivalluksen! Hulluus voidaan kääntää ihan päälaelleen, kun tarkemmin ajatellaan.
siihen masennukseen ei saa apua.
Esim. kotikunnassasi Espoossa, masentuneen äidin on käytännössä mahdotonta saada apua. Uusi ilmiö on se, että nämä masentuneet äidit tekevät itsestään lastensuojeluilmoituksen, jolloin viranomaisten on pakko tarttua asiaan ja auttaa. Aivan käsittämätöntä että asioiden annetaan luisua näin pahaksi.
miten paljon tässä maassa on masentuneita äitejä, kun joka toinen päivä tänne kirjoittaa joku itsetuhoinen jonka pitäis ehdottomasti saada apua... ja vaan taivas tietää soittaako se "heti huomenna" sinne terkkariin vai ei.
Mun mielestä synnytysvalmennukseen pitäs sisällyttää 1 luento masennuksesta ja siitä miten siihen haetaan apua.
tuolla jossain vapaalla jalalla (hesburgereissä kyyläämässä). Eniten apua tarvitsevat ei itse ymmärrä olevansa avuntarvitsijoita.