Mitä mieltä 9 hengen perhe kaksiossa? :)

Ihan tyytyväisiltä vaikuttivat, ja kiva kotikin vielä :)

kylässä kävijät on kauhuissaan, kuten itsekin sanoivat. Perhe itse sopeutunut.

tilanteeseen. Kyl sopu tilaa antaa.

Nykyään ihmiset on vaan niin ahneita, et tilaa pitää olla vaik ei oikeesti tartteiskaan. Kunhan vaan ulospäin näyttää, et kattokaa meil on tilaa ja siis varaa.

Me ollan muuttamas ok-taloon, jossa lapsille on yhteinen huone.(4v ja la tässä kuussa). Saavat luvan sopeutua. Nyt ollaan kaksiossa eli neliöitä siellä yli tuplat lisää.

yksityisyys on ihmisen perusedellytyksiä,siis tyytyväisyyden.



Ja johan se kertoo jotain et 3v tunkee itsensä laatikkoon tai lelukeittöön et saa olla itsekseen ja isoin tyttö menee parvelle ja ottaa tikkaat pois...



Minusta erikoisuus ei sais olla itsetarkoitus.



He saa kuitenkin yli 800e lapsilisiä,et luulisi sillä EDES kolmiota maksavan + se miehen palkkaosuus,kun nyt sanoivat maksaneensa 7 vuotta lainaa pelkästään miehen tuloista...

ei minustakaan lapsilla tarvitse olla omaa huonetta kaikilla tmv,mutta minusta lapset tarvitsevat tilaa leikkiä ja mahdollisuuden hiljaisuuteen ja yksinoloon halutessaan!!



Esim kolmiossa nuo lapset saisivat enemmän omaa tilaa,keittiö voisi olla isompi (nyt keittoKOMERO) ja vanhemmat voisi edelleen oleilla olkkarissa jos ei se heitä haittaa...

Ihan tuossa lähistöllä itse asuimme ennen (4v sitten) ja maksoimme kolmiostamme lainaa n 600e/kk..

mutta ehkä se on heidän valintansa. Tuollahan näyttää olevan perheen äidin sisustusvinkkejäkin:

http://www.perhe.fi/artikkeli?content-id=dc4aa29e-c31a-4b5a-9e89-8af902…

Mutta onhan se totta, että lapset varmaan nauttisivat, jos tilaa olisi edes vähän enemmän. Varsinkin sitten isompina kun haluttaisiin olla kavereiden kanssa ja supattaa niitä omia juttuja rauhassa. Entäs kun koulunkäynti ja läksyt alkavat vaatia enemmän? Minäkin ihmettelen, miksei perhe yhtä hyvin olisi voinut hankkia edes kolmiota, jossa yhden huoneen voisi rauhoittaa läksyjentekoa ja muuta rauhallisempaa oleskelua varten.

Ei ole naurun paikka se että lapset eivät mahdu leikkimään, kellään ei ole yksityisyyttä eikä tilaa olla edes vähän "leveästi". :( Meitä on kolme ja asumme isossa kolmiossa, en tahtoisi ihan heti vaihtaa pienempään. Tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa. Vuonna keppi & kivi ihmisten on ollut PAKKO asua ahtaasti mutta ei se tee siitä tippaakaan hienompaa kun joku muuttaa tahallaan liian pieneen asuntoon.

Jos meillä olisi 7 lasta, olisi kodissa vähintään 4 huonetta. Itse en nukkuisi olohuoneessa. Eikä minusta neliö ole liioittelua. Tunnen perheen, joka osti rivarineliön jo ennen kuin ensimmäinen lapsi syntyi ja se ehkä oli vähän leveilyä - mutta toisilla on siihen varaa.

Meillä 65-neliöinen kolmio ja yksi lapsi. Tilaa on hyvin. Kuitenkin jokainen tarvitsee kotonaan sitä omaa rauhaa ja tilaa. Vaikkei omaa huonetta niin sängyn kuitenkin - en laittaisi lastani nukkumaan lattialle.

Kaikilla ei tarvitse olla omaa huonetta, mutta kaksio on kyllä oikeasti liian vähän! Miehen kanssa ollaan asutta vajaa vuosi 32 neliöisessä yksiössä aikoinaan ja jossain vaiheessa alkoi tuntumaan siltä, että seinät kaatuu päälle (tosin en viihdy yksiössä yksinkään, ainakaan enää), joten eiköhän tuollakin jo jollain perheenjäsenellä siltä tunnu..

ilman katumaasturia, pelikonsolia, taulutelevisiota ja reimatec-vaatteita- oli ihan normaalia elää ahtaasti. Säästi kulutuksessakin monin tavoin- ei lämmitetty tyhjiä huoneita ja tarvittu niin paljon tavaraa:).

Asia on vaan niin että nykyiset äidit ei tiedä muuta kuin tämän kulutusmaailman maailmankatsomuksen- eivätkö pysty suhtautumaan asiaan. Eikös siinä jutussa vanhemmat miettineet että lähivuosina pitäsikin saada enemmän tilaa juur kasvavien lasten vuoksi?Jos vertaa tätä perhettä ja sari sarkomaan juttua (ja en nyt paheksu sarin elämäntapaa- koska itsekin olen tehnyt hiukan samantyyppisiä valintoja) niin taatusti 9-henkisen perheen lapset saavat paljon elämän eväitä, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tunnetta kodista- ja taas uraperheiden lapset joutuvat sopeutumaan vanhempiensa ehtoihin.

Toivon jaksamista molemmille perheille, koska molemmissa on taatusti haastetta vanhemmille.

Mun mielestä 9-henkinen perhe on hyvä esimerkki siitä että vähemmälläkin pärjää, ja sopeutuu. Ja lapsille on oikeasti miljoona kertaa parempi kasvaa sisaruskatraassa pienissä neliöissä kuin isossa lukaalissa ainokaisena jonka lapsenmaailmaa koko suku pähkäilee ja ihmettelee.

Lapset kasvaessaan tarvivat omaa tilaa. Itse olisin tullut hulluksi lapsena jos olisin joutunut noin ahtaasti elää.

Huh! Eikö siihen kukaan puutu?



Tiedän yhden perheen joka rakensi n. 120m2 omakotitalon. Kun alkoivat rakentaa oli lapsia 2 ja vanhempien lisäksi myös mummon oli tarkoitus talossa asua. Kun talo valmistui oli lapsia 4 ja taloon olisi muuttanut 7 ihmistä joista 3 aikuista ja 4 lapsia.

Sossun tantat puuttuivat asiaan, mummo ei saanut taloon muuttaa, kun olisi ollut liian ahdasta. Mummon olisi pitänyt jäädä asumaan yksin huonokuntoiseen vetoiseen vanhaan taloon tai muuttaa palvelukotiin. Mummo muutti palvelukotiin, kauaksi kotikylältään jossa oli koko ikänsä asunut, kuoli sitten aika pian ja osa syynä oli vamaan tuo kotoa pois joutuminen

Nykyiset äidit ovat tuon yhden mielestä taas syyllisiä kaikkeen. Sillähän ei ole mitään väliä että 80% maailman elektroniikasta ym. turhasta valmistetaan MIEHIÄ ajatellen- ja kukakohan perusperheissä ostelee niitä taulutelkkareita ja autoja, äiditkö??



Ihan loistava, toimiva perhe voi olla vaikka olisikin niin porvari ja riistokapitalisti että jokaiselle lapselle olisi omaa tilaa (EI HUONETTA). Kun on paikka minne mennä rauhoittumaan, oppii ehkä käsittelemään paremmin tunteitaan kuin kodissa, jossa ei ole edes tyhjää nurkkausta- suurten ikäluokkien, juuri niiden ahtaasti asuneiden, ongelma onkin puhumattomuus ja tunteiden käsittely. Ovat oppineet siihen että muiden takia turvat pidetään tukossa.

Meillä kahdeksan hengen perhe ja mä veikkaan, et ainakin pojat tulisivat hulluiksi, kun ei ois tilaa juosta!

on näkysällä jääkaapin päällä..

Eipä paljon käy sukulaisia tai kavereita yökylässä ja käykö kukaan edes kylässä ? Minua ahdistaisi, ja todellakin jokainen tarvii joskus tilaa rauhoittua. Ja miten heidän vaatteet ja muut tavarat mahtuvat asuntoon ? Olemme 4 henkinen perha ja muuttamassa väliaikaisesti vuokralle, ja mies ei suostunut lähtemään kaksioon.

Kyllä tuossa pitäisi jo lapsia ruveta ajattelemaan.

Jos heillä on jo kouluikäisiä, niin neliöitä pitää olla sen mukaan.

En tarkoita että jokaisella lapsella pitäisi olla oma huone, vaan että kotona pitää olla ihan neutraalia tilaakin, joka on tarkoitettu koko perheelle, joka ei toimi kenenkään makuuhuoneena.

Noinkin pieni perhe mahtuu hyvin yhden pöydän äärelle, se luo enemmän yhteenkuuluvuuden tunnetta, kuin ahtaat tilat.



Kaksiosta mekin aloitettiin. Nyt neljän lapsen kera on tuplasti tilaa, ja kyllä sitä tarvitaankin. Kyllä sellaset 80 neliötä on minimi tän kokoisella porukalla.

Väliaikais ratkaisuna noin pieni asunto toimii vuodenkin verran, jos tiedossa on isommat tilat.



Kehittyvä ja hyvinvoiva lapsi tarvitsee tilaa leikeilleen.

Kyllä sitä yksityisyyttä ja rauhaa kaipaa vanhemmatkin. (Ehkä ei sitten kaikki?)



Ennen oli ennen. Silloin riitti kun vaihtoi lauantaina vaatteet. Mutta se ei toimi enään nykyaikana...



Täytyypä lukea tuo juttu, jos sitä tulis vähän viisaammaksi!

mä en ikinä pystyisi. Meillä on viisi lasta, ja mulla on ehdoton se et lapsilla on omat huoneet ja oma tila missä rauhottua. Sama pätee muhun. Mulla myös oma harrastushuone, samoin miehellä. En ikimaailmassa pystyisi edes mielikuvituksessa elämään noin ahtaasti. Lapsetkin siitä jo karsisivät.

Ihmettelen sitä, että miten tässä maailmassa joku uskaltaa kertoa moisen julkisesti. Tästäkin ketjusta huomaa, että on lähes synti jollei nyt peräti lastensuojeluilmoituksen paikka jollei jokaiselle lapselle ole omaa huonetta.



Minä ihailen todella sitä, joka saa kaksion pysymään yhdeksällä hengellä kondiksessa - vaatii taitoa ja turhuutta ei voi varmasti säilyttää. Oppii varmasti sosiaaliseksi tuommoisessa ympäristössä ja ei-materialistiksi.



Sinänsä aika mielenkiintoista, että miten paljon tuommoista paheksutaan, kun kuitenkin esim. monen lapset ovat päiväkodissa ja siellä on yksi huone käytössä 21 lapsella suurimman osan lapsien hereilläoloajasta.

Ihmettelen sitä, että miten tässä maailmassa joku uskaltaa kertoa moisen julkisesti. Tästäkin ketjusta huomaa, että on lähes synti jollei nyt peräti lastensuojeluilmoituksen paikka jollei jokaiselle lapselle ole omaa huonetta.

Minä ihailen todella sitä, joka saa kaksion pysymään yhdeksällä hengellä kondiksessa - vaatii taitoa ja turhuutta ei voi varmasti säilyttää. Oppii varmasti sosiaaliseksi tuommoisessa ympäristössä ja ei-materialistiksi.

Sinänsä aika mielenkiintoista, että miten paljon tuommoista paheksutaan, kun kuitenkin esim. monen lapset ovat päiväkodissa ja siellä on yksi huone käytössä 21 lapsella suurimman osan lapsien hereilläoloajasta.

Mutta kyllä jo ihan lapsien mielenterveyden kannalt oma rauha olis aika tarpeellista. VArsinkin kouluikänen tarttee omaa rauhaa ja keskittymispaikkaa. Jotenkin on väärin tehdä lapsia, jos ei ole tilaa missä niille antaa se oma "vapaus"

Myönnän , että meillä on jokaisel mukelolla oma huone, en vois kuvitellakkaa et olis edes 10 neliöö pienempi koti. Niin, ja kyllä sitä vanhemmatkin tarttee sitä omaa rauhaa, jotta mielenterveys säilyy jotenkin.