päiväkoti ruokailusta

Eli ei edes maista ruokaa?

Kysyn tätä sen vuoksi, että usein lapset syö päiväkodissa vaikkei kotona söisi tai siis suostuvat maistamaan vaikkeivat kotona niin tekisikään. Mutta jos siis ei maista ollenkaan, pitäisin tapaa liian rankkana eli kun muut on suurin piirtein syöneet antaisin tällekin lapselle sitä leipää, viimeistään.

Oma kuopukseni kieltäytyy järjestelmällisesti monista ruuista ja mauista - on oikeasti ennakkoluuloinen ja hidas uuteen. Lisäksi ruoka tuntuu suussa selvästi ' ikävältä' . Toisinaan maistaa päiväkodissa jotain mitä ei muuten syö, houkuttelemalla, mutta ei ollenkaan aina. Mutta on kyllä saanut sit sitä leipää edes, jossain vaiheessa, ei heti kuitenkaan.

Tuo alkuperäinen kysymykseni liittyy mm. siihen, että maitoa ei tyttö juo kotona KOSKAAN mutta päiväkodissa aina, lisäksi maistaa siellä tosiaan joitain asioita lusikallisen vaikka kotona sanoo ' täällä mun ei tarvi tätä syödä' . Ja joitain asioita on oppinut syömään kun ei ole ollenkaan pakotettu, se on muuten oma linjani asioihin - tiedän että jenkeissä on tutkimuksia, joiden mukaan tietyillä lapsilla on herkempi sen ' kuudennen maun' aistimus ja syövät siksi hitaasti tottuen uusiin makuihin ja esim kasvikset ei maistu tästä syystä. Luulen, että oma lapseni kuuluu tähän ryhmään.

Eli en siis kannata lakonisesti tuota kaikki maistaa periaatetta!

Taitaa olla aika samanlaiset lapset meillä. Eli kyse ei ole kiukuttelusta tms. Meillä poika päiväkodissa yleensä ei maista ollenkaan " kunnon ruokaa" . Välipaloilla maistelee useinmiten. Eli aika heppoiseksi jää syöminen (kun ei siis sitä leipääkää saa). Minusta olisi ihanaa kun söisikin edes siellä päiväkodissa...Toki on päiväkodissakin oppinut joitain uusia ruokia syömään.



Onneksi poika on tällähetkellä puolipäivähoidossa. Hoitoaikojakin pystyy järjestelemään niin, että voi mennä hoitoon joinain päivinä vasta lounaan jälkeen. Eli tähän asti on tällä keinolla selvitty, ettei " paasto päiviä" ole tullut montaa peräkkäin. Mutta kauhulla ajattelen pian ajankohtaiseksi tulevaa kokopäivähoitoa. En kuitenkaan haluaisi hoitopaikkaa lähteä vaihtamaan kun muuten lapsi siellä hyvin viihtyy.

Meillä 3v kaksoset ja ollut aina aika huonoja syömään. Tähän lisäystä on tuonut lisäksi keskosuus, joka tutkitusti lisää huonoa syömistä.



Meillä aloitettiin päiväkoti tänä syksynä. Usean syömättömän viikon jälkeen meiltä kysyttiin, että mikä on asiassa meidän mielipide; että halutaanko, että lapsille annetaan heti leipää (muuten kun juuri tuo sääntö). Sanoin, että samat säännöt kuin muilla lapsilla ja jos kestää vielä viikkoja, sitten katsotaan tilanne uudestaan.



Nyt sitten kummatkin ovat alkaneet syödä ja syövät paljon sellaista, mitä ei kotona syö. Olen huomannut, että niinä päivinä ja viikkoina syövät parhaiten kun ovat ma-pe säännöllisesti päiväkodissa klo 8-16. Silloin, kun on vapaapäiviä ja lyhyitä päiviä, syö taas huonommin. Jotenkin juuri luulen, että niinä päivinä lapsi ovelasti ajattelee, että nyt ei tarvi syödä, kun kohta pääsee kotiin. Niinä päivinä, kun ovat säännöllisesti pitkiä päiviä syövät aina niin hyvin. Luulen just, että se säännöllisyys auttaa meidän lapsia tässä asiassa.



Näin meillä...

Jaksamista syömättömän lapsen kanssa, se on rankkaa!

Meillä lisäksi se maistaminen on päiväkodissa tyyliin " vähintään neljä lusikallista on syötävä" . Ymmärrän että lapsista yritetään saada kaikkiruokaisia, mutta ei anneta lasten luonnolliseen tahtiinsa tutustua ruokaan ja tehdään ruokailusta " tavoite" , jossa " palkitaan" jälkiruoalla. Tästä en tykkää.



Meillä isompien lasten kanssa maistamispakko menee ja olenkin sanonut että voivat syödä ruokaa vaikkeivat tykkääkään... No tällä tavalla ei lapsista tule ranskalaistyylisiä kulinaristeja, vaan kiltisti lautasen tyhjäksi syöviä ylipainoisia suomalaisia- maistui ruoka miltä tahansa. -Siis näin karrikoiden.



Päiväkodissa olen joskus antanut palautetta välipaloista. Heillä kun on tapana että ensin pitää syödä leipä ja sitten saa vasta sen " herkun" kiisselin yms. Meillä vain lasten mielestä se leipä on herkkua ja kiisselit yms. eivät uppoa. Eli järjestys meidän lapsille välipaloilla on väärinpäin, ruokailussa sitten onkin ihan oikeinpäin. Samoin jos lapsi on hyvin pieniruokainen (meillä näitä löytyy), niin maha on helposti jo täyttynyt siitä ekasta pakollisesta syötävästä ja ikinä eivät pääse siihen jälkimmäiseen herkkuun, joiden syöminen tosiaan meillä tökkii enemmän kuin kunnon ruoan.



Meilläkin onneksi hoitopäivät ovat n.6h ja haen lapset heti välipalalan jälkeen ja usein sitten kotiin tullessamme heti ensimmäiseksi lapset syövät ja joskus ihmeen paljon. Näkee että ovat sitten olleet aika nälkäisiä hoidossa.



No mutta kun meillä päästään päiväkodin tyylistä " pakko maistaa se 4-5lusikallista" , niin päästään kouluun missä lautanen on pakko syödä tyhjäksi- tosin sen saa itse annostella. Aikanaan ekaluokkalaisellamme kävi niin että ei tiennyt vielä miltä mikäkin ruoka maistuu ja puuropäivänä (eskari oli päiväkodissa jossa ei ollut puuropäiviä) lappasi lautasen täyteen kun luuli olevan hyvää puuroa, mutta ei ollutkaan. Sitten oli lapsi itkua vääntänyt lautasen ääressä kun olisi pitänyt syödä. Onneksi oli itkenyt, niin opettaja oli heltynyt ettei ihan kaikkea tarvinnut syödä. -Varmaa vaan on minkälaisia muistoja noista ruokailuista jää ja suhtauminen ruokaan ei ehkä aikuisena ole niin mutkatonta.

mun vanhin lapsista on ollut aina tosi huono syömään eikä hän ole voinut edes maistaa monia ruokia oksentamatta. Kun hän oli viisi vuotias oli varmaan viisi kuusi ruokalajia joita hän pystyi syömään, juoksimme kaikki lääkärit läpi ja usein sukulaisten kanssa tuli riitaa kun meidän pojalla oli omat ruuat mukana. Lääkäreistä eräs sanoi meille että hän ei nää tässä mitään ongelmaa koska meidän pojalla on makuaisti vain erilailla kehittynyt ja kun hän kasvaa aivan hyvin. Tmä lääkäri ohjasi meidät ravitsemus terapeutin luokse jossa kävimme läpi pojalle sopivat ruuat.



Nyt vanhin lapsemme on 13v. ja hän päätää itse syökö koulussa vai ei ja jos ei syö niin hänellä on ruokaa jokatapauksessa kotona. Huvittavinta tässä on se että muille ihmisille on hirveän vaikeeta hyväksyä erilaisuutta, eikä tästä asiasta saa mitenkään jotain meidän perheen ongelmaa koska neljä nuorempaa sisarusta taas syö vaikka pieniä kiviä eli näin meillä.



Meidän perheessä EI pakoteta edes maistamaan ruokaa ja meillä on aina useampaa ruokalaatua tarjolla koska mielestäni ruokailuhetket pitää olla rauhallisia ja mukavia kaikille.





Annlinn

Nykyisten ravitsemussuositusten mukaan (niitten samojen joissa on 6kk täysimetyssuositus) lasta ei saa pakottaa syömään mitään ruokaa, koska siitä voi kehittyä aversio. Eli lapsi ei pysty aikuisenakaan syömään jotain ruokaa, jota on väkisin joutunut lapsena syömään. (Esimerkiksi yksi tuttavani ei syö vieläkään tomaattia, kun lapsena pph pakotti.) Ruokiin tutustutaan hiljalleen lapsen omassa tahdissa.



Ravitsemussuositus löytyy STM:n nettisivuilta: jos päiväkodissa sitä ei tunneta, niin kannattaa ottaa asia puheeksi vaikka neuvolassa ja pyytää tukea. Itse jouduin hakemaan neuvolasta tukea, kun en muuten saanut alle yksivuotiaalle suositusten mukaista täysin suolatonta ruokaa.



Kyllä niitä positiivisia keinoja kannustaa maistamaan uusia makuja ammattitaitoisella päiväkodin työntekijällä pitäisi olla. Nirsoilu ei ole paha tapa ja huonon kasvatuksen tulosta, vaan synnynnäinen ominaisuus.

Lisään nyt vielä edelliseen, että meillä ei oman lapsen kanssa ole tällaisia ongelmia. Oikeastaan ainoa ruoka, joka ei oikein maistu on maito. Sitä menee parhaimmillaankin suullinen tai pari. Olen yrittänyt saada päiväkodissa maidon pojalle ennen pääruokaa, mutta ei siinä kuulemma voi joustaa, kun sitten kuulemma pitäisi muille antaa ja moni ei muuta huolisikaan.



Olemme ruokailujen kanssa lähteneet siitä, että ruokia ei jaeta " hyviin" ja " terveellisiin" . Meillä hyvää jälkiruokaa ei tarjota palkintona siitä, että terveellinen pääruoka on tullut syödyksi. Onhan se pääruokakin hyvää, ellei äidillä ole pippuria päässyt lorahtamaan...